third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
omantunnonarkuutensa
|
omantunnonarkuutensa
|
accusative
|
nom.
|
omantunnonarkuutensa
|
omantunnonarkuutensa
|
gen.
|
omantunnonarkuutensa
|
genitive
|
omantunnonarkuutensa
|
omantunnonarkuuksiensa
|
partitive
|
omantunnonarkuuttaan omantunnonarkuuttansa
|
omantunnonarkuuksiaan omantunnonarkuuksiansa
|
inessive
|
omantunnonarkuudessaan omantunnonarkuudessansa
|
omantunnonarkuuksissaan omantunnonarkuuksissansa
|
elative
|
omantunnonarkuudestaan omantunnonarkuudestansa
|
omantunnonarkuuksistaan omantunnonarkuuksistansa
|
illative
|
omantunnonarkuuteensa
|
omantunnonarkuuksiinsa
|
adessive
|
omantunnonarkuudellaan omantunnonarkuudellansa
|
omantunnonarkuuksillaan omantunnonarkuuksillansa
|
ablative
|
omantunnonarkuudeltaan omantunnonarkuudeltansa
|
omantunnonarkuuksiltaan omantunnonarkuuksiltansa
|
allative
|
omantunnonarkuudelleen omantunnonarkuudellensa
|
omantunnonarkuuksilleen omantunnonarkuuksillensa
|
essive
|
omantunnonarkuutenaan omantunnonarkuutenansa
|
omantunnonarkuuksinaan omantunnonarkuuksinansa
|
translative
|
omantunnonarkuudekseen omantunnonarkuudeksensa
|
omantunnonarkuuksikseen omantunnonarkuuksiksensa
|
abessive
|
omantunnonarkuudettaan omantunnonarkuudettansa
|
omantunnonarkuuksittaan omantunnonarkuuksittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
omantunnonarkuuksineen omantunnonarkuuksinensa
|