oikoa

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

oikomassa

—

elative

oikomasta

—

illative

oikomaan

—

adessive

oikomalla

—

abessive

oikomatta

—

instructive

oikoman

oiottaman

4th³

verbal noun

oikominen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	oikomaisillani	oikomaisillamme
2nd	oikomaisillasi	oikomaisillanne
3rd	oikomaisillaan oikomaisillansa

Derived terms

Anagrams

aikoo

Ingrian

Etymology

From oikia (“straight”) ‎ -oa. Akin to Finnish oikoa.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈoi̯koɑ/, [ˈo̞i̯ko̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈoi̯kojɑ/, [ˈo̞i̯ko̞jɑ]
Rhymes: -oi̯koː, -oi̯kojɑ
Hyphenation: oi‧ko‧a

Verb

oikoa

(transitive) to straighten

Conjugation

Conjugation of oikoa (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oikon	en oiko	1st singular	oon oikont, oon oikonut	en oo oikont, en oo oikonut
2nd singular	oikot	et oiko	2nd singular	oot oikont, oot oikonut	et oo oikont, et oo oikonut
3rd singular	oikoo	ei oiko	3rd singular	ono oikont, ono oikonut	ei oo oikont, ei oo oikonut
1st plural	oikomma	emmä oiko	1st plural	oomma oikoneet	emmä oo oikoneet
2nd plural	oikotta	että oiko	2nd plural	ootta oikoneet	että oo oikoneet
3rd plural	oikoot¹⁾, oikovat²⁾, oikotaa	evät oiko, ei oikota	3rd plural	ovat oikoneet	evät oo oikoneet, ei oo oikottu
impersonal	oikotaa	ei oikota	impersonal	ono oikottu	ei oo oikottu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oikoin	en oikont, en oikonut	1st singular	olin oikont, olin oikonut	en olt oikont, en olt oikonut
2nd singular	oikoit	et oikont, et oikonut	2nd singular	olit oikont, olit oikonut	et olt oikont, et olt oikonut
3rd singular	oikoi	ei oikont, ei oikonut	3rd singular	oli oikont, oli oikonut	ei olt oikont, ei olt oikonut
1st plural	oikoimma	emmä oikoneet	1st plural	olimma oikoneet	emmä olleet oikoneet
2nd plural	oikoitta	että oikoneet	2nd plural	olitta oikoneet	että olleet oikoneet
3rd plural	oikoit¹⁾, oikoivat²⁾, oikottii	evät oikoneet, ei oikottu	3rd plural	olivat oikoneet	evät olleet oikoneet, ei olt oikottu
impersonal	oikottii	ei oikottu	impersonal	oli oikottu	ei olt oikottu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oikoisin	en oikois	1st singular	olisin oikont, olisin oikonut	en olis oikont, en olis oikonut
2nd singular	oikoisit, oikoist¹⁾	et oikois	2nd singular	olisit oikont, olisit oikonut	et olis oikont, et olis oikonut
3rd singular	oikois	ei oikois	3rd singular	olis oikont, olis oikonut	ei olis oikont, ei olis oikonut
1st plural	oikoisimma	emmä oikois	1st plural	olisimma oikoneet	emmä olis oikoneet
2nd plural	oikoisitta	että oikois	2nd plural	olisitta oikoneet	että olis oikoneet
3rd plural	oikoisiit¹⁾, oikoisivat²⁾, oikottais	evät oikois, ei oikottais	3rd plural	olisivat oikoneet	evät olis oikoneet, ei olis oikottu
impersonal	oikottais	ei oikottais	impersonal	olis oikottu	ei olis oikottu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	oiko	elä oiko	2nd singular	oo oikont, oo oikonut	elä oo oikont, elä oo oikonut
3rd singular	oikokoo	elköö oikoko	3rd singular	olkoo oikont, olkoo oikonut	elköö olko oikont, elköö olko oikonut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	oikokaa	elkää oikoko	2nd plural	olkaa oikoneet	elkää olko oikoneet
3rd plural	oikokoot	elkööt oikoko, elköö oikottako	3rd plural	olkoot oikoneet	elkööt olko oikoneet, elköö olko oikottu
impersonal	oikottakkoo	elköö oikottako	impersonal	olkoo oikottu	elköö olko oikottu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	oikonen	en oikone
2nd singular	oikonet	et oikone
3rd singular	oikonoo	ei oikone
1st plural	oikonemma	emmä oikone
2nd plural	oikonetta	että oikone
3rd plural	oikonoot	evät oikone, ei oikottane
impersonal	oikottannoo	ei oikottane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		oikoa	present	oikova	oikottava
2nd	inessive	oikojees	past	oikont, oikonut	oikottu
2nd	instructive	oikoen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (oikokaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	oikomaa
	inessive	oikomaas
	elative	oikomast
	abessive	oikomata
4th	nominative	oikomiin
	partitive	oikomista, oikomist

Synonyms

ojata

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 360

oikoa

Contents

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

References