monotyyppinen

Finnish

Etymology

Internationalism (see English monotypic). Adapted with the adjectival suffix ‎ -inen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmonoˌtyːpːinen/, [ˈmo̞no̞ˌt̪yːpːine̞n]
• Rhymes: -yːpːinen
• Hyphenation^(key): mono‧tyyppi‧nen

Adjective

monotyyppinen (not comparable)

1. (taxonomy) monotypic

Declension

Inflection of monotyyppinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monotyyppinen	monotyyppiset
genitive		monotyyppisen	monotyyppisten monotyyppisien
partitive		monotyyppistä	monotyyppisiä
illative		monotyyppiseen	monotyyppisiin
		singular	plural
nominative		monotyyppinen	monotyyppiset
accusative	nom.	monotyyppinen	monotyyppiset
	gen.	monotyyppisen
genitive		monotyyppisen	monotyyppisten monotyyppisien
partitive		monotyyppistä	monotyyppisiä
inessive		monotyyppisessä	monotyyppisissä
elative		monotyyppisestä	monotyyppisistä
illative		monotyyppiseen	monotyyppisiin
adessive		monotyyppisellä	monotyyppisillä
ablative		monotyyppiseltä	monotyyppisiltä
allative		monotyyppiselle	monotyyppisille
essive		monotyyppisenä	monotyyppisinä
translative		monotyyppiseksi	monotyyppisiksi
abessive		monotyyppisettä	monotyyppisittä
instructive		—	monotyyppisin
comitative		—	monotyyppisine

Possessive forms of monotyyppinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monotyyppiseni monotyyppiseni accusative nom. monotyyppiseni monotyyppiseni gen. monotyyppiseni genitive monotyyppiseni monotyyppisteni monotyyppisieni partitive monotyyppistäni monotyyppisiäni inessive monotyyppisessäni monotyyppisissäni elative monotyyppisestäni monotyyppisistäni illative monotyyppiseeni monotyyppisiini adessive monotyyppiselläni monotyyppisilläni ablative monotyyppiseltäni monotyyppisiltäni allative monotyyppiselleni monotyyppisilleni essive monotyyppisenäni monotyyppisinäni translative monotyyppisekseni monotyyppisikseni abessive monotyyppisettäni monotyyppisittäni instructive — — comitative — monotyyppisineni second-person singular possessor singular plural nominative monotyyppisesi monotyyppisesi accusative nom. monotyyppisesi monotyyppisesi gen. monotyyppisesi genitive monotyyppisesi monotyyppistesi monotyyppisiesi partitive monotyyppistäsi monotyyppisiäsi inessive monotyyppisessäsi monotyyppisissäsi elative monotyyppisestäsi monotyyppisistäsi illative monotyyppiseesi monotyyppisiisi adessive monotyyppiselläsi monotyyppisilläsi ablative monotyyppiseltäsi monotyyppisiltäsi allative monotyyppisellesi monotyyppisillesi essive monotyyppisenäsi monotyyppisinäsi translative monotyyppiseksesi monotyyppisiksesi abessive monotyyppisettäsi monotyyppisittäsi instructive — — comitative — monotyyppisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monotyyppisemme monotyyppisemme accusative nom. monotyyppisemme monotyyppisemme gen. monotyyppisemme genitive monotyyppisemme monotyyppistemme monotyyppisiemme partitive monotyyppistämme monotyyppisiämme inessive monotyyppisessämme monotyyppisissämme elative monotyyppisestämme monotyyppisistämme illative monotyyppiseemme monotyyppisiimme adessive monotyyppisellämme monotyyppisillämme ablative monotyyppiseltämme monotyyppisiltämme allative monotyyppisellemme monotyyppisillemme essive monotyyppisenämme monotyyppisinämme translative monotyyppiseksemme monotyyppisiksemme abessive monotyyppisettämme monotyyppisittämme instructive — — comitative — monotyyppisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monotyyppisenne monotyyppisenne accusative nom. monotyyppisenne monotyyppisenne gen. monotyyppisenne genitive monotyyppisenne monotyyppistenne monotyyppisienne partitive monotyyppistänne monotyyppisiänne inessive monotyyppisessänne monotyyppisissänne elative monotyyppisestänne monotyyppisistänne illative monotyyppiseenne monotyyppisiinne adessive monotyyppisellänne monotyyppisillänne ablative monotyyppiseltänne monotyyppisiltänne allative monotyyppisellenne monotyyppisillenne essive monotyyppisenänne monotyyppisinänne translative monotyyppiseksenne monotyyppisiksenne abessive monotyyppisettänne monotyyppisittänne instructive — — comitative — monotyyppisinenne third-person possessor singular plural nominative monotyyppisensä monotyyppisensä accusative nom. monotyyppisensä monotyyppisensä gen. monotyyppisensä genitive monotyyppisensä monotyyppistensä monotyyppisiensä partitive monotyyppistään monotyyppistänsä monotyyppisiään monotyyppisiänsä inessive monotyyppisessään monotyyppisessänsä monotyyppisissään monotyyppisissänsä elative monotyyppisestään monotyyppisestänsä monotyyppisistään monotyyppisistänsä illative monotyyppiseensä monotyyppisiinsä adessive monotyyppisellään monotyyppisellänsä monotyyppisillään monotyyppisillänsä ablative monotyyppiseltään monotyyppiseltänsä monotyyppisiltään monotyyppisiltänsä allative monotyyppiselleen monotyyppisellensä monotyyppisilleen monotyyppisillensä essive monotyyppisenään monotyyppisenänsä monotyyppisinään monotyyppisinänsä translative monotyyppisekseen monotyyppiseksensä monotyyppisikseen monotyyppisiksensä abessive monotyyppisettään monotyyppisettänsä monotyyppisittään monotyyppisittänsä instructive — — comitative — monotyyppisineen monotyyppisinensä