longuttaa

Ingrian

Etymology

From lonka (“fissure”) ‎ -u ‎ -ttaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈloŋɡutːɑː/, [ˈɫo̞ŋɡətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈloŋɡutːɑː/, [ˈɫo̞ŋɡ̊utːɑː]
• Rhymes: -oŋɡutːɑː
• Hyphenation: lon‧gut‧taa

Verb

longuttaa

1. (transitive) to crack (open slightly)

Conjugation

Conjugation of longuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	longutan	en longuta	1st singular	oon longuttant, oon longuttanut	en oo longuttant, en oo longuttanut
2nd singular	longutat	et longuta	2nd singular	oot longuttant, oot longuttanut	et oo longuttant, et oo longuttanut
3rd singular	longuttaa	ei longuta	3rd singular	ono longuttant, ono longuttanut	ei oo longuttant, ei oo longuttanut
1st plural	longutamma	emmä longuta	1st plural	oomma longuttanneet	emmä oo longuttanneet
2nd plural	longutatta	että longuta	2nd plural	ootta longuttanneet	että oo longuttanneet
3rd plural	longuttaat1), longuttavat2), longutettaa	evät longuta, ei longuteta	3rd plural	ovat longuttanneet	evät oo longuttanneet, ei oo longutettu
impersonal	longutettaa	ei longuteta	impersonal	ono longutettu	ei oo longutettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	longutin	en longuttant, en longuttanut	1st singular	olin longuttant, olin longuttanut	en olt longuttant, en olt longuttanut
2nd singular	longutit	et longuttant, et longuttanut	2nd singular	olit longuttant, olit longuttanut	et olt longuttant, et olt longuttanut
3rd singular	longutti	ei longuttant, ei longuttanut	3rd singular	oli longuttant, oli longuttanut	ei olt longuttant, ei olt longuttanut
1st plural	longutimma	emmä longuttanneet	1st plural	olimma longuttanneet	emmä olleet longuttanneet
2nd plural	longutitta	että longuttanneet	2nd plural	olitta longuttanneet	että olleet longuttanneet
3rd plural	longuttiit1), longuttivat2), longutettii	evät longuttanneet, ei longutettu	3rd plural	olivat longuttanneet	evät olleet longuttanneet, ei olt longutettu
impersonal	longutettii	ei longutettu	impersonal	oli longutettu	ei olt longutettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	longuttaisin	en longuttais	1st singular	olisin longuttant, olisin longuttanut	en olis longuttant, en olis longuttanut
2nd singular	longuttaisit, longuttaist1)	et longuttais	2nd singular	olisit longuttant, olisit longuttanut	et olis longuttant, et olis longuttanut
3rd singular	longuttais	ei longuttais	3rd singular	olis longuttant, olis longuttanut	ei olis longuttant, ei olis longuttanut
1st plural	longuttaisimma	emmä longuttais	1st plural	olisimma longuttanneet	emmä olis longuttanneet
2nd plural	longuttaisitta	että longuttais	2nd plural	olisitta longuttanneet	että olis longuttanneet
3rd plural	longuttaisiit1), longuttaisivat2), longutettais	evät longuttais, ei longutettais	3rd plural	olisivat longuttanneet	evät olis longuttanneet, ei olis longutettu
impersonal	longutettais	ei longutettais	impersonal	olis longutettu	ei olis longutettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	longuta	elä longuta	2nd singular	oo longuttant, oo longuttanut	elä oo longuttant, elä oo longuttanut
3rd singular	longuttakkoo	elköö longuttako	3rd singular	olkoo longuttant, olkoo longuttanut	elköö olko longuttant, elköö olko longuttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	longuttakkaa	elkää longuttako	2nd plural	olkaa longuttanneet	elkää olko longuttanneet
3rd plural	longuttakkoot	elkööt longuttako, elköö longutettako	3rd plural	olkoot longuttanneet	elkööt olko longuttanneet, elköö olko longutettu
impersonal	longutettakoo	elköö longutettako	impersonal	olkoo longutettu	elköö olko longutettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	longuttanen	en longuttane
2nd singular	longuttanet	et longuttane
3rd singular	longuttannoo	ei longuttane
1st plural	longuttanemma	emmä longuttane
2nd plural	longuttanetta	että longuttane
3rd plural	longuttannoot	evät longuttane, ei longutettane
impersonal	longutettanoo	ei longutettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		longuttaa	present	longuttava	longutettava
2nd	inessive	longuttaes	past	longuttant, longuttanut	longutettu
	instructive	longuttaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (longuttakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	longuttammaa
	inessive	longuttamas
	elative	longuttamast
	abessive	longuttamata
4th	nominative	longuttamiin
	partitive	longuttamista, longuttamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 274