kuveluu

Ingrian

Etymology

From kuve (“side”) ‎ luu (“bone”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuʋeˌluː/, [ˈkuʋe̞ˌɫuː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkuʋeˌluː/, [ˈkuʋe̞ˌɫuː]
• Rhymes: -uː
• Hyphenation: ku‧ve‧luu

Noun

kuveluu

1. temporal bone
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 101:

     Sisuskorva ono otsakeeron kuveluijen sises.

     The inner ear is inside of the temporal bones of the forehead.

2. (dialectal) Synonym of kylkiluu (“rib”)

Declension

Declension of kuveluu (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	kuveluu	kuveluut
genitive	kuveluun	kuveluijen
partitive	kuveluuta	kuveluita
illative	kuveluuhu	kuveluihe
inessive	kuveluus	kuveluis
elative	kuveluust	kuveluist
allative	kuveluulle	kuveluille
adessive	kuveluul	kuveluil
ablative	kuveluult	kuveluilt
translative	kuveluuks	kuveluiks
essive	kuveluunna, kuveluun	kuveluinna, kuveluin
exessive1)	kuveluunt	kuveluint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 225