Finnish

edit

Etymology

edit

katketa-minen

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈkɑtkeɑminen/, [ˈkɑ̝t̪k̟e̞ˌɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Hyphenation(key): kat‧kea‧mi‧nen

Noun

edit

katkeaminen

  1. verbal noun of katketa
    1. cutting, breaking, snapping (breaking in two or more parts)

Declension

edit
Inflection of katkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative katkeaminen katkeamiset
genitive katkeamisen katkeamisten
katkeamisien
partitive katkeamista katkeamisia
illative katkeamiseen katkeamisiin
singular plural
nominative katkeaminen katkeamiset
accusative nom. katkeaminen katkeamiset
gen. katkeamisen
genitive katkeamisen katkeamisten
katkeamisien
partitive katkeamista katkeamisia
inessive katkeamisessa katkeamisissa
elative katkeamisesta katkeamisista
illative katkeamiseen katkeamisiin
adessive katkeamisella katkeamisilla
ablative katkeamiselta katkeamisilta
allative katkeamiselle katkeamisille
essive katkeamisena katkeamisina
translative katkeamiseksi katkeamisiksi
abessive katkeamisetta katkeamisitta
instructive katkeamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of katkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

edit
compounds