ikävöijä

Ingrian

Etymology

From ikävä (“boring”) ‎ -öijä. Akin to Finnish ikävöidä.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈikæʋøi̯jæ/, [ˈikæʋø̞̆i̯]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈikæʋøi̯jæ/, [ˈiɡ̊æˌʋø̞i̯jæ]
(Hevaha) IPA^(key): /ˈikæʋøjæk/, [ˈiɡ̊æˌʋø̞jæɡ̊]
Rhymes: -ikæʋøi̯j, -øi̯jæ
Hyphenation: i‧kä‧vöi‧jä

Verb

ikävöijä

(transitive, usually atelic) to miss; to long for

Conjugation

Conjugation of ikävöijä (type 7/astavoija, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ikävöin	en ikävöi	1st singular	oon ikävöint, oon ikävöinyt	en oo ikävöint, en oo ikävöinyt
2nd singular	ikävöit	et ikävöi	2nd singular	oot ikävöint, oot ikävöinyt	et oo ikävöint, et oo ikävöinyt
3rd singular	ikävöi	ei ikävöi	3rd singular	ono ikävöint, ono ikävöinyt	ei oo ikävöint, ei oo ikävöinyt
1st plural	ikävöimmä	emmä ikävöi	1st plural	oomma ikävöineet	emmä oo ikävöineet
2nd plural	ikävöittä	että ikävöi	2nd plural	ootta ikävöineet	että oo ikävöineet
3rd plural	ikävöit¹⁾, ikävöivät²⁾, ikävöitää	evät ikävöi, ei ikävöitä	3rd plural	ovat ikävöineet	evät oo ikävöineet, ei oo ikävöitty
impersonal	ikävöitää	ei ikävöitä	impersonal	ono ikävöitty	ei oo ikävöitty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ikävöin	en ikävöint, en ikävöinyt	1st singular	olin ikävöint, olin ikävöinyt	en olt ikävöint, en olt ikävöinyt
2nd singular	ikävöit	et ikävöint, et ikävöinyt	2nd singular	olit ikävöint, olit ikävöinyt	et olt ikävöint, et olt ikävöinyt
3rd singular	ikävöi	ei ikävöint, ei ikävöinyt	3rd singular	oli ikävöint, oli ikävöinyt	ei olt ikävöint, ei olt ikävöinyt
1st plural	ikävöimmä	emmä ikävöineet	1st plural	olimma ikävöineet	emmä olleet ikävöineet
2nd plural	ikävöittä	että ikävöineet	2nd plural	olitta ikävöineet	että olleet ikävöineet
3rd plural	ikävöit¹⁾, ikävöivät²⁾, ikävöittii	evät ikävöineet, ei ikävöitty	3rd plural	olivat ikävöineet	evät olleet ikävöineet, ei olt ikävöitty
impersonal	ikävöittii	ei ikävöitty	impersonal	oli ikävöitty	ei olt ikävöitty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	ikävöisin	en ikävöis	1st singular	olisin ikävöint, olisin ikävöinyt	en olis ikävöint, en olis ikävöinyt
2nd singular	ikävöisit, ikävöist¹⁾	et ikävöis	2nd singular	olisit ikävöint, olisit ikävöinyt	et olis ikävöint, et olis ikävöinyt
3rd singular	ikävöis	ei ikävöis	3rd singular	olis ikävöint, olis ikävöinyt	ei olis ikävöint, ei olis ikävöinyt
1st plural	ikävöisimmä	emmä ikävöis	1st plural	olisimma ikävöineet	emmä olis ikävöineet
2nd plural	ikävöisittä	että ikävöis	2nd plural	olisitta ikävöineet	että olis ikävöineet
3rd plural	ikävöisiit¹⁾, ikävöisivät²⁾, ikävöittäis	evät ikävöis, ei ikävöittäis	3rd plural	olisivat ikävöineet	evät olis ikävöineet, ei olis ikävöitty
impersonal	ikävöittäis	ei ikävöittäis	impersonal	olis ikävöitty	ei olis ikävöitty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	ikävöi	elä ikävöi	2nd singular	oo ikävöint, oo ikävöinyt	elä oo ikävöint, elä oo ikävöinyt
3rd singular	ikävöiköö	elköö ikävöikö	3rd singular	olkoo ikävöint, olkoo ikävöinyt	elköö olko ikävöint, elköö olko ikävöinyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	ikävöikää	elkää ikävöikö	2nd plural	olkaa ikävöineet	elkää olko ikävöineet
3rd plural	ikävöikööt	elkööt ikävöikö, elköö ikävöittäkö	3rd plural	olkoot ikävöineet	elkööt olko ikävöineet, elköö olko ikävöitty
impersonal	ikävöittäköö	elköö ikävöittäkö	impersonal	olkoo ikävöitty	elköö olko ikävöitty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	ikävöinen	en ikävöine
2nd singular	ikävöinet	et ikävöine
3rd singular	ikävöinöö	ei ikävöine
1st plural	ikävöinemmä	emmä ikävöine
2nd plural	ikävöinettä	että ikävöine
3rd plural	ikävöinööt	evät ikävöine, ei ikävöittäne
impersonal	ikävöittänöö	ei ikävöittäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		ikävöijä	present	ikävöivä	ikävöittävä
2nd	inessive	ikävöijees	past	ikävöint, ikävöinyt	ikävöitty
2nd	instructive	ikävöijen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (ikävöikää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	ikävöimää
	inessive	ikävöimääs
	elative	ikävöimäst
	abessive	ikävöimätä
4th	nominative	ikävöimiin
	partitive	ikävöimistä, ikävöimist

Synonyms

ikävöittää

Derived terms

ikävöittää

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 88
Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 44