hiljaa

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *hiljada, the partitive singular of *hilja (whence dialectal hilja).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhiljɑː/, [ˈhiljɑ̝ː]
• Rhymes: -iljɑː
• Hyphenation^(key): hil‧jaa

Adverb

hiljaa (comparative hiljempaa, no superlative)

1. quietly, quiet, silently
2. slowly

Interjection

hiljaa

1. quiet! silence!

Derived terms

• hiipua
• hiljetä

 

compounds

• hiirenhiljaa
• hipihiljaa
• pikkuhiljaa
• puolihiljaa

 

Related terms

• hiljalleen
• hiljainen
• hiljan
• hiljattain
• hiljetä

Adjective

hiljaa

1. partitive singular of hilja

Further reading

• “hiljaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *hiljada. Cognates include Finnish hiljaa and Estonian hilja.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhiljɑː/, [ˈhilʲːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhiljɑː/, [ˈhilʲjɑː]
• Rhymes: -iljɑː
• Hyphenation: hil‧jaa

Adverb

hiljaa

1. quietly
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 25:

     Marakatti, ku itsiää șpeilist nähä voi,
     Hää hiljaa karhua kylkee löi.

     A guenon, that could see itself through the mirror,
     It quietly hit a bear on his side.

Related terms

• hiljetä, hiljain, hiljakaistaa, hiljaksee

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 61