hede

See also: hedé, and -hede

English

Etymology

From Middle English hede, from Old English *hǣdu, feminine form of Old English hād (“person, individual, character, individuality; degree, rank, order, office; condition, state, nature, form, manner; sex; race, family, tribe; choir”), from Proto-Germanic *haiduz (“appearance, kind”). Cognate with Middle High German heit (“person, order, rank”), Gothic 𐌷𐌰𐌹𐌳𐌿𐍃 (haidus, “manner, way”). More at hade.

Noun

hede (plural hedes)

1. (obsolete) Rank; order; condition; quality.

Related terms

• hade
• -head, -hood
• hode

Anagrams

• ehed, heed

Danish

Pronunciation

• IPA^(key): /heːðə/, [ˈheːðə]
• Rhymes: -ðə

Etymology 1

From Old Norse heiðr (“heath, moor”).

Noun

hede c (singular definite heden, plural indefinite heder)

1. A heath.
2. A moor.

Inflection

Declension of hede

common gender	Singular		Plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	hede	heden	heder	hederne
genitive	hedes	hedens	heders	hedernes

Etymology 2

From Old Norse hiti, hita.

Noun

hede c (singular definite heden, not used in plural form)

1. heat

Dutch

Alternative forms

• hee

Etymology

From Middle Dutch hēde, eastern variant of herde, heerde, from Proto-West Germanic *heʀdā.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɦeː.də/

• Audio:

  (file)

• Hyphenation: he‧de
• Rhymes: -eːdə

Noun

hede f (plural hedens)

1. (dialectal) tow, hards

   Synonym: werk

Finnish

Etymology

he(i)ti- ‎ -e. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1859.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhedeˣ/, [ˈhe̞de̞(ʔ)]
• Rhymes: -ede
• Syllabification^(key): he‧de

Noun

hede

1. (botany) stamen

Declension

Inflection of hede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative		hede	heteet
genitive		heteen	heteiden heteitten
partitive		hedettä	heteitä
illative		heteeseen	heteisiin heteihin
		singular	plural
nominative		hede	heteet
accusative	nom.	hede	heteet
	gen.	heteen
genitive		heteen	heteiden heteitten
partitive		hedettä	heteitä
inessive		heteessä	heteissä
elative		heteestä	heteistä
illative		heteeseen	heteisiin heteihin
adessive		heteellä	heteillä
ablative		heteeltä	heteiltä
allative		heteelle	heteille
essive		heteenä	heteinä
translative		heteeksi	heteiksi
abessive		heteettä	heteittä
instructive		—	hetein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative heteeni heteeni accusative nom. heteeni heteeni gen. heteeni genitive heteeni heteideni heteitteni partitive hedettäni heteitäni inessive heteessäni heteissäni elative heteestäni heteistäni illative heteeseeni heteisiini heteihini adessive heteelläni heteilläni ablative heteeltäni heteiltäni allative heteelleni heteilleni essive heteenäni heteinäni translative heteekseni heteikseni abessive heteettäni heteittäni instructive — — comitative — heteineni second-person singular possessor singular plural nominative heteesi heteesi accusative nom. heteesi heteesi gen. heteesi genitive heteesi heteidesi heteittesi partitive hedettäsi heteitäsi inessive heteessäsi heteissäsi elative heteestäsi heteistäsi illative heteeseesi heteisiisi heteihisi adessive heteelläsi heteilläsi ablative heteeltäsi heteiltäsi allative heteellesi heteillesi essive heteenäsi heteinäsi translative heteeksesi heteiksesi abessive heteettäsi heteittäsi instructive — — comitative — heteinesi first-person plural possessor singular plural nominative heteemme heteemme accusative nom. heteemme heteemme gen. heteemme genitive heteemme heteidemme heteittemme partitive hedettämme heteitämme inessive heteessämme heteissämme elative heteestämme heteistämme illative heteeseemme heteisiimme heteihimme adessive heteellämme heteillämme ablative heteeltämme heteiltämme allative heteellemme heteillemme essive heteenämme heteinämme translative heteeksemme heteiksemme abessive heteettämme heteittämme instructive — — comitative — heteinemme second-person plural possessor singular plural nominative heteenne heteenne accusative nom. heteenne heteenne gen. heteenne genitive heteenne heteidenne heteittenne partitive hedettänne heteitänne inessive heteessänne heteissänne elative heteestänne heteistänne illative heteeseenne heteisiinne heteihinne adessive heteellänne heteillänne ablative heteeltänne heteiltänne allative heteellenne heteillenne essive heteenänne heteinänne translative heteeksenne heteiksenne abessive heteettänne heteittänne instructive — — comitative — heteinenne third-person possessor singular plural nominative heteensä heteensä accusative nom. heteensä heteensä gen. heteensä genitive heteensä heteidensä heteittensä partitive hedettään hedettänsä heteitään heteitänsä inessive heteessään heteessänsä heteissään heteissänsä elative heteestään heteestänsä heteistään heteistänsä illative heteeseensä heteisiinsä heteihinsä adessive heteellään heteellänsä heteillään heteillänsä ablative heteeltään heteeltänsä heteiltään heteiltänsä allative heteelleen heteellensä heteilleen heteillensä essive heteenään heteenänsä heteinään heteinänsä translative heteekseen heteeksensä heteikseen heteiksensä abessive heteettään heteettänsä heteittään heteittänsä instructive — — comitative — heteineen heteinensä

Derived terms

nouns

• hetiö

 

compounds

• hedekasvi
• hedekukinto
• hedekukka
• hedekäpy
• hedelehti
• hedenorkko
• hedetähkä
• joutohede

 

See also

• emi
• palho
• ponsi
• siitepöly

Further reading

• “hede”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Latin

Noun

hede

1. vocative singular of hedus

Middle English

Etymology 1

From heden.

Alternative forms

• hiede, heede

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheːd(ə)/

Noun

hede (plural hedes)

1. heed

Descendants

• English: heed
• Yola: heed

References

• “hẹ̄d, n.(2).”, in MED Online, Ann Arbor, Mich.: University of Michigan, 2007.

Etymology 2

Noun

hede

1. Alternative form of hod
   • a1420, The British Museum Additional MS, 12,056, “Wounds complicated by the Dislocation of a Bone”, in Robert von Fleischhacker, editor, Lanfranc's "Science of cirurgie."‎^[2], London: K. Paul, Trench, Trübner & Co, translation of original by Lanfranc of Milan, published 1894, →ISBN, page 63:

     Ne take noon hede to brynge togidere þe parties of þe boon þat is to-broken or dislocate, til viij. daies ben goon in þe wyntir, & v. in þe somer; for þanne it schal make quytture, and be sikir from swellynge; & þanne brynge togidere þe brynkis eiþer þe disiuncture after þe techynge þat schal be seid in þe chapitle of algebra.

     (please add an English translation of this quotation)

Etymology 3

Noun

hede

1. Alternative form of heed

Sranan Tongo

Noun

hede

1. Archaic form of ede.