aikailla

Finnish

Etymology

From aika ‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑi̯kɑi̯lːɑˣ/, [ˈɑ̝i̯kɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑikɑilːɑ
• Hyphenation^(key): ai‧kail‧la

Verb

aikailla

1. (intransitive) To waver, dawdle, vacillate, hesitate.

Conjugation

Inflection of aikailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aikailen	en aikaile	1st sing.	olen aikaillut	en ole aikaillut
2nd sing.		aikailet	et aikaile	2nd sing.	olet aikaillut	et ole aikaillut
3rd sing.		aikailee	ei aikaile	3rd sing.	on aikaillut	ei ole aikaillut
1st plur.		aikailemme	emme aikaile	1st plur.	olemme aikailleet	emme ole aikailleet
2nd plur.		aikailette	ette aikaile	2nd plur.	olette aikailleet	ette ole aikailleet
3rd plur.		aikailevat	eivät aikaile	3rd plur.	ovat aikailleet	eivät ole aikailleet
passive		aikaillaan	ei aikailla	passive	on aikailtu	ei ole aikailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aikailin	en aikaillut	1st sing.	olin aikaillut	en ollut aikaillut
2nd sing.		aikailit	et aikaillut	2nd sing.	olit aikaillut	et ollut aikaillut
3rd sing.		aikaili	ei aikaillut	3rd sing.	oli aikaillut	ei ollut aikaillut
1st plur.		aikailimme	emme aikailleet	1st plur.	olimme aikailleet	emme olleet aikailleet
2nd plur.		aikailitte	ette aikailleet	2nd plur.	olitte aikailleet	ette olleet aikailleet
3rd plur.		aikailivat	eivät aikailleet	3rd plur.	olivat aikailleet	eivät olleet aikailleet
passive		aikailtiin	ei aikailtu	passive	oli aikailtu	ei ollut aikailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aikailisin	en aikailisi	1st sing.	olisin aikaillut	en olisi aikaillut
2nd sing.		aikailisit	et aikailisi	2nd sing.	olisit aikaillut	et olisi aikaillut
3rd sing.		aikailisi	ei aikailisi	3rd sing.	olisi aikaillut	ei olisi aikaillut
1st plur.		aikailisimme	emme aikailisi	1st plur.	olisimme aikailleet	emme olisi aikailleet
2nd plur.		aikailisitte	ette aikailisi	2nd plur.	olisitte aikailleet	ette olisi aikailleet
3rd plur.		aikailisivat	eivät aikailisi	3rd plur.	olisivat aikailleet	eivät olisi aikailleet
passive		aikailtaisiin	ei aikailtaisi	passive	olisi aikailtu	ei olisi aikailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		aikaile	älä aikaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		aikailkoon	älköön aikailko	3rd sing.	olkoon aikaillut	älköön olko aikaillut
1st plur.		aikailkaamme	älkäämme aikailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		aikailkaa	älkää aikailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		aikailkoot	älkööt aikailko	3rd plur.	olkoot aikailleet	älkööt olko aikailleet
passive		aikailtakoon	älköön aikailtako	passive	olkoon aikailtu	älköön olko aikailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		aikaillen	en aikaille	1st sing.	lienen aikaillut	en liene aikaillut
2nd sing.		aikaillet	et aikaille	2nd sing.	lienet aikaillut	et liene aikaillut
3rd sing.		aikaillee	ei aikaille	3rd sing.	lienee aikaillut	ei liene aikaillut
1st plur.		aikaillemme	emme aikaille	1st plur.	lienemme aikailleet	emme liene aikailleet
2nd plur.		aikaillette	ette aikaille	2nd plur.	lienette aikailleet	ette liene aikailleet
3rd plur.		aikaillevat	eivät aikaille	3rd plur.	lienevät aikailleet	eivät liene aikailleet
passive		aikailtaneen	ei aikailtane	passive	lienee aikailtu	ei liene aikailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		aikailla		present	aikaileva	aikailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st aikaillakseni aikaillaksemme 2nd aikaillaksesi aikaillaksenne 3rd aikaillakseen aikaillaksensa		past	aikaillut	aikailtu
2nd	inessive2	aikaillessa	aikailtaessa	agent4	aikailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st aikaillessani aikaillessamme 2nd aikaillessasi aikaillessanne 3rd aikaillessaan aikaillessansa		negative	aikailematon
	instructive	aikaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	aikailemassa	—
	elative	aikailemasta	—
	illative	aikailemaan	—
	adessive	aikailemalla	—
	abessive	aikailematta	—
	instructive	aikaileman	aikailtaman
4th3	verbal noun	aikaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st aikailemaisillani aikailemaisillamme 2nd aikailemaisillasi aikailemaisillanne 3rd aikailemaisillaan aikailemaisillansa

Synonyms

• (to waver, dawdle, vacillate): vitkastella, kuhnailla, hidastella
• (to dawdle — when more or less hesitating): jahkailla

Derived terms

• aikaileminen
• aikailu

 

Further reading

• “aikailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02