örähdellä

Finnish

Etymology

From örähtää ‎ -ella.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈøræhdelːæˣ/, [ˈø̞ræhˌde̞lːæ(ʔ)]
• Rhymes: -elːæ
• Hyphenation^(key): öräh‧del‧lä

Verb

örähdellä

1. frequentative of örähtää (“to grunt”)

Conjugation

Inflection of örähdellä (Kotus type 67*F/tulla, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		örähtelen	en örähtele	1st sing.	olen örähdellyt	en ole örähdellyt
2nd sing.		örähtelet	et örähtele	2nd sing.	olet örähdellyt	et ole örähdellyt
3rd sing.		örähtelee	ei örähtele	3rd sing.	on örähdellyt	ei ole örähdellyt
1st plur.		örähtelemme	emme örähtele	1st plur.	olemme örähdelleet	emme ole örähdelleet
2nd plur.		örähtelette	ette örähtele	2nd plur.	olette örähdelleet	ette ole örähdelleet
3rd plur.		örähtelevät	eivät örähtele	3rd plur.	ovat örähdelleet	eivät ole örähdelleet
passive		örähdellään	ei örähdellä	passive	on örähdelty	ei ole örähdelty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		örähtelin	en örähdellyt	1st sing.	olin örähdellyt	en ollut örähdellyt
2nd sing.		örähtelit	et örähdellyt	2nd sing.	olit örähdellyt	et ollut örähdellyt
3rd sing.		örähteli	ei örähdellyt	3rd sing.	oli örähdellyt	ei ollut örähdellyt
1st plur.		örähtelimme	emme örähdelleet	1st plur.	olimme örähdelleet	emme olleet örähdelleet
2nd plur.		örähtelitte	ette örähdelleet	2nd plur.	olitte örähdelleet	ette olleet örähdelleet
3rd plur.		örähtelivät	eivät örähdelleet	3rd plur.	olivat örähdelleet	eivät olleet örähdelleet
passive		örähdeltiin	ei örähdelty	passive	oli örähdelty	ei ollut örähdelty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		örähtelisin	en örähtelisi	1st sing.	olisin örähdellyt	en olisi örähdellyt
2nd sing.		örähtelisit	et örähtelisi	2nd sing.	olisit örähdellyt	et olisi örähdellyt
3rd sing.		örähtelisi	ei örähtelisi	3rd sing.	olisi örähdellyt	ei olisi örähdellyt
1st plur.		örähtelisimme	emme örähtelisi	1st plur.	olisimme örähdelleet	emme olisi örähdelleet
2nd plur.		örähtelisitte	ette örähtelisi	2nd plur.	olisitte örähdelleet	ette olisi örähdelleet
3rd plur.		örähtelisivät	eivät örähtelisi	3rd plur.	olisivat örähdelleet	eivät olisi örähdelleet
passive		örähdeltäisiin	ei örähdeltäisi	passive	olisi örähdelty	ei olisi örähdelty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		örähtele	älä örähtele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		örähdelköön	älköön örähdelkö	3rd sing.	olkoon örähdellyt	älköön olko örähdellyt
1st plur.		örähdelkäämme	älkäämme örähdelkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		örähdelkää	älkää örähdelkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		örähdelkööt	älkööt örähdelkö	3rd plur.	olkoot örähdelleet	älkööt olko örähdelleet
passive		örähdeltäköön	älköön örähdeltäkö	passive	olkoon örähdelty	älköön olko örähdelty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		örähdellen	en örähdelle	1st sing.	lienen örähdellyt	en liene örähdellyt
2nd sing.		örähdellet	et örähdelle	2nd sing.	lienet örähdellyt	et liene örähdellyt
3rd sing.		örähdellee	ei örähdelle	3rd sing.	lienee örähdellyt	ei liene örähdellyt
1st plur.		örähdellemme	emme örähdelle	1st plur.	lienemme örähdelleet	emme liene örähdelleet
2nd plur.		örähdellette	ette örähdelle	2nd plur.	lienette örähdelleet	ette liene örähdelleet
3rd plur.		örähdellevät	eivät örähdelle	3rd plur.	lienevät örähdelleet	eivät liene örähdelleet
passive		örähdeltäneen	ei örähdeltäne	passive	lienee örähdelty	ei liene örähdelty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		örähdellä		present	örähtelevä	örähdeltävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st örähdelläkseni örähdelläksemme 2nd örähdelläksesi örähdelläksenne 3rd örähdelläkseen örähdelläksensä		past	örähdellyt	örähdelty
2nd	inessive2	örähdellessä	örähdeltäessä	agent4	örähtelemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st örähdellessäni örähdellessämme 2nd örähdellessäsi örähdellessänne 3rd örähdellessään örähdellessänsä		negative	örähtelemätön
	instructive	örähdellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	örähtelemässä	—
	elative	örähtelemästä	—
	illative	örähtelemään	—
	adessive	örähtelemällä	—
	abessive	örähtelemättä	—
	instructive	örähtelemän	örähdeltämän
4th3	verbal noun	örähteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st örähtelemäisilläni örähtelemäisillämme 2nd örähtelemäisilläsi örähtelemäisillänne 3rd örähtelemäisillään örähtelemäisillänsä

Derived terms

• örähtely