Work Text:
Govorkamin aurinko oli laskenut jo matalalle. Punaisena hehkuva taivas värisi, ja sen valo sai jopa tavanomaista värittömämmän angaravartijan hehkumaan.
Reyes astui viimeisen askelman ja oli nyt portaiden yläpäässä, aivan vartijan takana. Hänen jokainen liikkeensä oli harkittu ja tarpeellinen. Hän jatkoi äänettömin askelin ja oli juuri kohottamassa kättään kohti oven tunnistuspaneelia, kun vartija puhui.
"Terve, Shena."
Reyes pidätteli kirosanaa, mutta kääntyi ympäri antaen taktisen viittansa kadota ympäriltään.
"Hei, Mira. Olin tällä kertaa onnistua, eikö totta?"
Mira pärskähti ja vilkaisi Reyesiä.
"Turha yrittääkään, ihminen. Haistoin sinut jo kaukaa. Sinusta ei tule ikinä kunnollista hiippailijaa niin kauan kun käytät tuota hajuvettä."
"Partavettä, Mira. Miehet käyttävät partavettä, naiset hajuvettä", Reyes korjasi hymyillen.
Mira pyöräytti silmiään, mutta hymyili jo hänkin hieman.
"Eihän sinulla edes parta kasva, Shena. Mene sisään, Opas varmasti jo odottaa."
Reyes nyökkäsi Miralle. Hän piti angaraneista yleensä, Mirasta erityisesti. Tämä oli alusta alkaen kohdellut niin häntä kuin Scottiakin hyvin välittömästi, turhia kumartelematta. Mutta Reyes oli tietysti tarkistanut Miran taustat ja testannut tämän valppautta jo kymmeniä kertoja. Hän ei ollut parhaista yrityksistään huolimatta koskaan päässyt Scottin Ditaeonin asumukseen sisään jäämättä kiinni.
Miran sanat mielessään hän päätti, että ensi kerralla hän yrittäisi livahtaa sisälle ilmatiivis avaruuspuku yllään. Jos se onnistuisi häneltä, se voisi onnistua joltakulta muultakin. Scottilla oli edelleen vihollisia Kadaran maaperällä ja joku heistä voisi yrittää kostoa.
Scott istui työpöytänsä ääressä puhuen videopuhelua eikä ilmeisesti kuullut oven avautumista. Reyes kurtisti kulmiaan ja pysähtyi. Hän kuuli selkeästi johtaja Tannin äänen eikä halunnut näyttäytyä ja aiheuttaa näin Scottille ongelmia.
Mutta kun ulko-ovi sulkeutui vaimeasti suhahtaen, Scott pyörähti ympäri tuolillaan ja hymyili leveästi.
"Hei, kultsi!" hän huudahti ja virnisti päälle.
Reyes tyytyi pyöräyttämään silmiään. Scottin leveät hartiat olivat hänen ja kameran välissä. Jos hän pysyisi hiljaa, Tann ei saisi tietää, kuka paikalle oli saapunut.
"Kuka sinne tuli?" Tann kysyi keskeyttäen äkäisesti jaarittelunsa. Hän oli juuri listannut tehtäviä, joita Oppaalla edelleen riitti eri puolilla Heleusta huolimatta siitä, että Kettit oli ajettu pois ja suurimmalle osalle kansalaisia oli myös löydetty asuinkelpoinen planeetta.
Scott kääntyi takaisin näytön puoleen, ja Reyes näki hymyn valahtavan hänen kasvoiltaan. Scott kohensi ryhtiään niin että näytti entistäkin vaikuttavammalta. Ja kun hän puhui, hänen äänensävynsä teki selväksi, mitä hän Tannista ajatteli.
"Minun poikaystäväni saapui juuri paikalle. Sinä ja minä jatkamme keskusteluamme, kun otan seuraavan kerran yhteyttä."
Tann pärskähti.
"Poikaystävä! Tarkoitatko sitä avaruusrosvoa? Et kai väitä, että—" mutta sen pidemmälle hän ei päässyt.
Scott nousi seisomaan, ja automaattikamera kääntyi kuvaamaan hänen kasvonpiirteitään alaviistosta. Reyes hykerteli kuvitellessaan efektin, jonka kuvakulma sai aikaan Tannin näytölle. Opas, kokonaisen galaksin pelastaja suorastaan vyöryi mitättömän salarianin ylle.
"Sinä. Et. Sanele. Minun. Henkilökohtaisia. Suhteitani. Jos soperrat vielä yhdenkin poikkipuolisen kommentin siitä, ketä minä päätän rakastaa, niin meidän yhteystyömme loppuu välittömästi."
Tann ehti vielä pörhentyä, ja sai pärskäytystensä lomasta änkytettyä. "Mi- minä olen johtaja Tann!"
Mutta Scott oli saanut tarpeeksensa.
"Kuules johtaja Tann. En voisi välittää yhtä kullin lutkautusta siitä, mitä mieltä olet minun henkilökohtaisista asioista. Ja jopa kahden kullin lutkutuksista puheen ollen, heippa!" Scott heilutteli sormiaan Tannille ja sen jälkeen katkaisi yhteyden.
Reyes purskahti nauruun.
"En voi uskoa, että sanoit noin johtaja Tannille."
Scott harppoi Reyesin luo ja veti tämän itseään vasten. Hän halasi Reyesiä niin kuin teki kaiken elämässään: täysillä. Reyes hymyili ja kietoi kätensä Scottin ympärille laskien hetkeksi päänsä tämän olalle.
"En anna enää sen liskon sanella, mitä minun pitää tehdä ja mitä ei. Homehtukoon Nexukseensa, saakeli", Scott mutisi Reyesin kaulaan.
"Onkohan se viisasta?" Reyes tuumi ääneen silitellen Scottin niskavilloja. "Tann voi tehdä elämästäsi vaikeaa, cariño."
"Vitut Tannista! Minä en ala piilottelemaan poikaystävääni!" Scott julisti uhmakkaasti. Hän vetäytyi käsivarren mitan päähän ja katsoi Reyesiä jäänsinisillä silmillään. "Me ei anneta periksi Tannille, eihän?"
Reyes hymyili ja kupersi kämmenensä Scottin poskelle. Scott oli järkähtämätön kaikessa mitä teki, mutta heidän välisessä suhteessaan Scott muisti poikkeuksetta ottaa huomioon myös Reyesin mielipiteen. Toki Reyes olisi osannut artikuloida oma-aloitteisestikin oman mielipiteensä, mutta Scottin ajattelevaisuus sai hänen sydämensä läpättämään joka ikinen kerta.
"Tässä en voi olla päätöksentekijänä, cariño. Minä olen Kadaran kuningas, ja täällä sanani on laki. Mutta sinä joudut kulkemaan muuallakin, missä AA on vallassa. Ja halusimmepa tai ei, Tann on koko Aloite: Andromeda -järjestön johtaja."
"Väliaikainen johtaja. Ja katsotaan miten kauan sitäkään", Scott mutisi ja istui sängyn reunalle. Hän veti Reyesin jalkojensa väliin.
"Oliko tuo virallinen pyyntö? Saanko murhata Tannin sinun suosiollasi?" Reyes kysyi ainakin puoliksi vitsaillen.
Scott livautti kätensä Reyesin pakaroille. Sitten hän puristi takamusta ja näytti Reyesille kieltään.
"Jos joku saa kunnian päästää Tannin päiviltä, se olen minä", Scott virnisti. "Mutta taidan ensin yrittää diplomaattista painostusta. Tann tuskin voittaa rehellisiä vaaleja."
"Älä aliarvioi salarianin neuvokkuutta", Reyes hymähti ja pyyhkäisi karanneen suortuvan Scottin korvan taakse. Hiukset olivat vielä aavistuksen kosteat, Scott oli käynyt vasta suihkussa. Ajatus sekä kiihotti että harmitti Reyesiä. Tämä säästäisi aikaa, mutta samaan aikaan Reyes olisi halunnut jakaa suihkun Scottin kanssa.
"En siltikään aio piilotella sinua", Scott lausui järkähtämättömänä. Hänen katseensa oli vakaa, ja Reyes tiesi, ettei asiasta kannattanut enää väitellä.
"Siinä tapauksessa ylläpidämme julkista skandaaliamme yhä avoimemmin", Reyes lupasi kevyesti. "Kenties löydämme Nexuksesta mukavan siivouskomeron? Ehkä Tann voisi yllättää meidät, jos joku vihjaisisi hänelle oikeaan aikaan?"
Scott nauroi ääneen, mutta vain lyhyesti. Hänen piinkova katseensa oli jo pehmentynyt, ja nyt hänen silmissään hehkui tietynlainen nälkä. Hän sujautti sormensa Reyesin housunkauluksen alle ja kohotti kulmiaan. Reyes nielaisi tyhjää.
"Se Tannista?" Reyes kysyi pehmeästi ja upotti omat sormensa Scottin hiuksiin.
"Se Tannista", Scott vahvisti ja alkoi avata housujen nappeja.