Uskonpuhdistus
Uskonpuhdistus on 1500-luvulla Euroopassa kehitetty menetelmä, jossa epäpyhiä ja kerettiläisiä mikrobeja tuhotaan kristinuskovan henkilön sielusta kemiallisilla menetelmillä tartunnan estämiseksi. Sielunsairaudet ovat erittäin tarttuvia, etenkin ylimystöstä heikon vastustuskyvyn omaavaan rahvaaseen. Uskonpuhdistusten ensimmäisinä kohteina olivatkin yleensä hallitsijat, papisto, aatelisto ja vallesmannit. Vääräuskoisten mikrobien tuhoamista ihmisen tai eläimen sielusta kutsutaan antisepteologiaksi.
HistoriaMuokkaa
Uskonpuhdistuksen keksijänä pidetään yleisesti saksalaista tohtori Martti Listeria, vaikkakin jo ennen häntä jotkut "esiuskonpuhdistajat", esimerkiksi ruotsalaiset Hun Jas ja Jan Hus, olivat jo saarnanneet intiimihygienian eduista käännytystyössä.
1400-luvulla oli vielä hyvin tavallista, että useat kristinuskoon kääntyneet menehtyivät kerettiläisyysinfektioihin, sieluntulehduksiin ja niiden komplikaatioihin pian itse operaation jälkeen. Tohtori Martti Lister epäili, että tulehdusten syynä olivat ilmassa leijuneet antikristusbakteerit. Vuonna 1517 hän alkoi käsitellä sekä rippituolin että kirkonpenkit siunatulla pirtulla ennen käännytysoperaatiota. Tämän seurauksena uususkovaisten kuolleisuus laski yli puoleen, mikä osoitti teorian olleen oikea. Listeriä pidetään tästä syystä uskonpuhdistuksen keksijänä ja antisepteologian äitinä.
Katollisen kirkon vastareaktioMuokkaa
Katollinen kirkko on ottanut kannan, jonka mukaan uskonpuhdistus on pseudoteologiaa ja noituutta. Vuonna 1520 paavi laati Listeria vastaan jyrkkäsanaisen bullan. Bullassa paavi uhkasi julistaa Listerin pannaan, mikäli hän ei peruisi teorioitaan 60 vuorokauden kuluessa.
Lister uhkailuista vähät välitti, ja vastasi naulaamalla 95 katollista pappia navetan seinään. Tempauksesta kimpaantunut paavi polki hattunsa lyttyyn ja pannasi Listerin puoleksi vuosituhanneksi.