Taiteilija

Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole. Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.

”Mul se kesti kolme vuotta se tosi voimakas runouskausi. Mä istuin puissa, humalassa, ja huusin ihmisille Rimbaudin runoja.”

~Miki Liukkonen

Taiteilija on synonyymi sanalle pummi, aforismi mielenterveysongelmaiselle ja metonyymi ylimieliselle ylikouluttautuneelle. Taiteilijalla on neljä muotoa:

• Ensimmäinen tyyppi on taiteilijataiteilija, eli taiteilija, joka maalaa seinille tai touhuaa jotain visuaalista. Taiteilijataiteilija on myös yleensä itseensäkäpertynyt draamadragkuningatar, joka käsittelee ihailtavasti tunne-elämänsä, solmuja roikkumalla prolapsistaan kattohirressä kolme vuorokautta. Samalla tulee todettua briljantisti alkukantaisesti, että kapitalismi on ikävää antroposeenisesta näkökulmasta.

• Toinen taiteilijatyyppi on ns. scribaaja eli taiteilija, joka kirjoittaa runoja. scribaajia voivat olla vain ja ainoastaan ne, jotka tietävät, kuinka synkkä ja paha paikka maailma on onnistuen kuitenkin itse olemaan sitäkin synkempiä ja vittumaisempia ihmisperseitä koko huoneessa, täten retroaktiivisesti määritten oman näkemyksensä.

• Kolmas taiteilijatyyppi on taiteilia. Tämä yleisin taiteilija kaikista taiteilijatyypeistä. Taiteiliaa ei saa kirjoittaa j-kirjaimen kanssa, sillä muuten saattaa sattua sekaannus taiteilijataiteilijan kanssa, ja sitä paitsi taiteiliat saavat kirjoittaa nimikkeensä kuten itse haluavat, koska tämä on taiteilian vapaus.

• Neljäs taiteilijatyyppi on ns: "tekotaiteilija". Tekotaiteilijoita ovat esimerkiksi laulajat, jotka ovat eläytyvinään esitettävään kappaleeseen. Mutta oikeasti he vain huitovat käsillään ja ilvehtivät silleen teennäisesti. Tekotaiteilijoihin lukeutuvat myös he, jotka eivät kirjoita runoja, maalaa, piirrää tai tee jotain muuta erakkomaista. Tällaisia voi tavata esimerkiksi Kallion ilvehtimisen ja naaman vääntelemisen lukiossa. Tekotaiteilijat kutsuvat itseään silleen snobisti "artisteiksi" ja lässyttävät jotain "omista keikoistaan". Tekotaiteilijat ovat usein myös liian sosiaalisia ollakseen oikeita taiteilioita, koska he haluavat jäädä ärsyttävän, ylitsepursuavan iloisella käytöksellään ihmisten mieliin, sekä tutustua mahdollisimman moniin ihmisiin. Oikea taiteilia piirtää animehahmoja ruutuvihkoihin, eikä puhu kenellekkään välitunneilla.

Taitelija perheenjäsenenä

Taiteilijoita ei yleensä arvosteta elinaikanaan lainkaan, joten rahoissa saavat kieriskellä vasta lapsenlapset, sillä oletuksella, että nämä juoppolallit niitä tekevät. Kuuluisuudessa on siis jälkeläisten aikaansaannos: normaalitilanteessa isovanhemmat ovat mukavia, mutta jos sellaiseksi sattuu taiteilija, pyritään hänet hävittämään sukupuusta lahjoittamalla koko fyysien omaisuus lähiseutumuseolle tai jollekin vastaavalle pompuliapitävälle, kesämekkoa talvisin pitävälle taidealan hörhölle.

Taiteilija yhteiskunnan jäsenenä

Taiteilijan mielestä pitää olla mahdollista elättää itsensä taiteilijana, koska muillakin ammateilla voi elättää itsensä, paitsi ettei tämä kuitenkaan ole mahdollista, koska se olisi uusliberalistiseen talousjärjestelmään sulautumista. Niinpä taiteilija vaatii, ettei hänen työtään saa mitata rahassa, vaan ainoastaan apurahassa. Kun tämä tavoite on saavutettu, taiteilija hiljalleen alkoholisoituu, mikä sekin on todiste, että taiteilijan asema uusliberalistisessa yhteiskunnassa on todella huono.

Taiteilijat ovat arvostettuja kommentaattoreita uusliberalistisessa mediassa, koska kertovat näkemyksiään uusliberalismista, pätkätöistä, uusliberalismista, apurahajärjestelmän epäkohdista, uusliberalismista, luomisen tuskasta, uusliberalismista, mielenterveysongelmista, ja uusliberalismista.

Taitelija ruumiinjäsenenä

Vincent Von Gogh leikkasi oman korvansa irti.

Persoonallisuus

Taiteilijan luonne on yhtä monimutkainen kuin sähköhammasharja – kukaan ei ymmärrä miten se toimii. Taiteilijan itsetunto sahaa kaikkivoipaisen puolijumalan ja maahan tallatun kastemadon välillä. Hän kokee jatkuvasti olevansa väärinymmärretty nero, jota muiden kuuluisi palvella. Taiteilija ajattelee että hän saa kuolemansa jälkeen ansaitsemaansa arvostusta. Tämä ei riitä kaikille taiteilijoille, vaan he aloittavat pyrkyröinnin jo omana elinaikanaan. Pyrkyröivä taiteilija alentuu toisten taiteilijoiden silmissä pelkäksi kuolevaiseksi. Tämä ei yleensä pyrkyröivää taiteilijaa haittaa, koska hän ei kaipaa enää puolijumalien hyväksyntää, sillä jo pelkkä kuolevaisten hyväksyntä on hänelle tarpeeksi. Taiteilija voi menettää puolijumalan statuksen myös erilaisilla huomionhakuisilla tempauksilla, kuten polttamalla kaikki teoksensa – tai ainakin ne epäonnistuneimmat sellaiset.