Spriteismi

Tätä artikkelia pitäisi hikifoida yleisesti.

Spriteismi pohjautuu ajatukseen siitä, että maailma on syntynyt keijupölystä. Keijut taas ovat sukua virvaliekeille,jotka ovat todistetusti tulleet kansanperinteeseen suolla nähdyistä liekeistä, jotka ovat palavaa suokaasua. Yleisesti tiedämme kansanperinteessä mainittujen asioiden olevan totta, vaikka niille ei aina olekaan todisteita.

Toiset spriteistit luottavat tonttuihin. Kansanperinne tunteekin monenlaisia, mikä kertoo siitä että niistä on ollut silminnäkijähavaintoja.

Moni spriteisti uskoo alkukeijun olleen siivellinen nainen, eikä tonttumainen mies. Niitä on mukavampi katsellakin, mikä kenties kertoo sisäisestä esteettisyysaistista joka tietää totuuden.

Keijupölyllä voidaan selittää ihan kaikki tieteen aukkopaikat niin kemiassa,fysiikassa, biologiassa kuin teologiassakin. Keijupölyn vaikutus näkyy pääasiassa henkäyksenomaisesti hiljaisissa mutaatioissa ja lukukehysmutaatioissa. Konkreettisemmillaan keiju on täysin vastuussa molekyylikoneen rakenteesta ja toiminnasta, sekä homeopaattisista mutaatioista. Teologiassa keijut heijastuvat esimerkiksi seuraavasti: Jahve on keiju, joka on antanut voimiaan mm. Jeesukselle ja Moosekselle. Myös Joulupukki on eräänlainen, voimiltaan rajattu keiju.

Spriteismi on evoluutioteorian tapaan luonnontieteellistä, koska keijutarinat on liitetty suokaasun palamiseen, joka on kemiallinen ja tunnettu ilmiö. Luomisopin tapaan Spriteismissä on myös pehmeä, kansanperinteeseen ja muinaisviisauteen nojaava puoli - ja sen selitysarvokin on luomisopin kanssa identtinen. Siksipä Spriteismi onkin saanut iloista ja hyvää palautetta useilta ihmisiltä.

Tottakai vastaväitteitäkin on esitetty, mutta niiden esittäjät ovat olleet joko evolutiohömpöttäjiä tai Jahven halaajia joiden sanomisille ei paljoa painoarvoa voi laittaa. Jokaiselle aidosti Spriteismistä kiinnostuneellehan on jo kauan ollut päivänselvää, että Spriteismi on totta!

Spriteistmi : Avomielinen kolmas vaihtoehto

Spriteistille on jo lähtökohtaisesti selvää että sekä evoluutioteoria että luomisoppi ovat harhaa, sillä spriteismiin ei tarvita luonnonvalintaa valikoimaan palavaa suokaasua, eikä suokaasun syttymiseen mitään Luojaakaan tarvita. Evoluutioteoria ei selitä miksi elämä on syntynyt, eikä kreationismi sitä miten, joten ainoan tieteellisesti validin kaikenkattavan syntyteorian tarjoaa spriteismi.

Evoluutioteoria alentaa ihmisen apinaksi ja luomisoppi pakottaa ihmisen mukautumaan opin dogmaattiseen järjestelmään, mitä Nietzsche kutsui orjamoraaliksi. Spriteismi sen sijaan antaa ihmiselle hänelle kuuluvan arvon, mutta ei pakota ihmistä myymään vapaata ajatteluaan millekään järjestölle. Evoluutiousko ja kreationismi ovat siis molemmat fanatismin aikaansaamia sairauksia,joista voi parantua spriteismin avulla. Spriteistin on lupa tutkia maailmaa ja ajatella aivan miten näkee - kunhan vain ensin muistaa tarkistaa Spriteismin virallisen kannan asiaan.

Lisäksi on selvää että mitä enemmän kreationisti tutkii evoluutioteoriaa, sitä enemmän hän löytää huomautettavaa ja mitä enemmän evoluutioteoreetikko tutkii luomisoppia, sitä vähemmän hän löytää testattavaa ja validia faktaa. Näin sekä evoluutioteoria että luomisoppi on objektiivisesti havaittu pätemättömiksi. Joten totuudeksi jää luonnollisesti niiden ainoa vaihtoehto, spriteismi. Tämä kaikkien muiden näkemysten vastustaminen ja kieltäminen on tietysti äärimmäistä avomielisyyttä.

Spriteistinen maailmankuva

Spriteistit ovat jakautuneet keiju ja tonttu-uskovaisiin. Tämän artikkeli on kirjoitettu "tieteellisen spriteismin" alla, joten se ei ota kantaa siivellisyyteen vaan se ikään kuin pitää sisällään molemmat vaihtoehdot, eikä siksi ole kumpikaan niistä. Tosin spriteistien vastustajat usein rinnastavat häijysti spriteistit pelkästään tonttu-uskovaisiin.

Grand Canyon, massiivinen fakta - ja kiistaton todiste keijujen kaivuukyvyistä.

Tontut ja keijut itsessään ovat fakta. Sienet kasvavat melko usein metsissä "noidankehissä",jotka vaativat selvästi istuttamista, Grand Canyonin mitat ovat: pituus 446 km, leveys 29 km ja syvyys 1,6 km. Grand Canyon ei ole voinut eroosiolla muodostua, kun se joki on selvästi paljon alempana - ja tätä faktaa vastaan on turha taistella pakenemalla miljoonien vuosien taakse! Lisäksi pystysuoria seinämiä ovat taloissa ja muissa rakennuksissa. Luonnossa emme näe pystysuoria rakenteita. Tai näemme, mutta ne ovat tonttujen tai keijujen aikaansaannoksia!

Crand Canyon on siis vaatinut tontuilta ja keijuilta runsaasti lapiohommia. Avaruustutkimus on paljastanut myös pyöreitä kuoppia joka puolelta kuuta ja muitakin planeettoja. Naamalta näyttävä vuori Marsissa on jo suoranainen osoitus spriittejen veistotaiteesta. Ei ole kuitenkaan hyvä unohtaa myöskään kansanperinnettä, jonka tarjoama syvällinen viisaus kertoo meille riihitontuista, saunatontuista ja muista erilaisista rooleiltaan hyvin spesifeistä tontuista. Tämä kertoo siitä,että tontut eivät enää nykyisin ole niin kaikkivoipia,kuin ennen. Siksi Grand Canyoneita ei nykyään enää synny.

Tarkoituksena olikin selittää miksi spriitit selvästi rappeutuvat eri ekolokeroihin. Kertooko tämä Suunnittelusta vai mikroevoluution "potentiaalin" suuruudesta? Ennen tutkimuksen tekemistä loin johdonmukaisen teorian, joka vastaa havaintoja, ja jolle ei ole vasta-argumentteja. Päädyin seuraavanlaatuiseen malliin : aluksi on täytynyt olla yksi keiju- tai tonttulaji, josta rappeutuminen on alkanut. Tätä kutsutaan spritiksi.

Occamin partaveitsen mukaan spritti on ollut tietynlainen. Tämä tonttu on pystynyt lähes kaikkeen, ollut jopa lähes kaikkivoipa. Rappeutumisen jälkeen nykyiset keiju- ja tonttulajit tietenkin ovat menettäneet kukin ne ominaisuudet, joita eivät tarvitse. Alkulaji voi olla siivetön tai siivellinen, koska joskus piilevät ominaisuudet tulevat esiin näyttäen siltä kuin syntyisi uusia ominaisuuksia.

Koejärjestelyksi ehdotin yksinkertaista testiä, jossa joulutonttuja houkuteltaisiin joulusukilla, kotitonttuja rakentamalla talooni uuni ja siihen pankko ja sen päälle kakkua ja saunatonttuja rakentamalla savusauna mökkini pihalle. Lisäksi tarvittaisiin omistukseeni metsää jota voisin kiertää. Tosin metsätonttujen esiin saamiseksi voi olla mahdollista,että metsä joudutaan kaatamaan edestä, että ne eivät pääse piiloon. Näin saaduista tontuista otettaisiin verinäytteet ja näistä rakennettaisiin genomipuu. Geenien määrää ja niiden rakennetta analysoimalla nähtäisiin minkä suuntainen genomi on bramiinitontulla ollut. Tonttujen genomien summalla päästäisiin jo pitkälle.

Kun ehdotin kyseistä tutkimusta ja pyysin siihen rahoitusta "laitokselta", minulle ehdotettiin alkuhypoteesiksi vihreitä menninkäisiä Jupiterista. Nehän ovat tunnetusti luoneet maailman, joten voimme turvallisesti olettaa niiden olevan - tai ainakin olleen - kaikkivoipia.

Jupiter-oletus viittaisi siivellisyyteen, menninkäisyys taas siivettömyyteen. En ota kantaa kumpaa kannattaa noudattaa. Kyselin tieteenfilosofeilta ja nämä kertoivat, että näiden kaikkien selitysarvo on identtinen keskenään, ne ovat siis samanarvoisia. Tosin on muistettava että jos alkumuoto on siivetön, on siipimuoto pakosti luotu siivettömän ihmekyvyllä tuottaa itseään monimutkaisempia olentoja. Ominaisuudella joka nyt on kadonnut, rappeutunut. Jupiter-oletuksellakin päädyin tuttuun ja turvalliseen suokaasumalliin. Suokaasustahan ne keijut ja tontut ovat alkujaan lähtöisin, Jupiter siirtää alkusuon paikan ainoastaan toiselle planeetalle, mikä on lopputuloksen kannalta merkityksetöntä.

Rahoitusta en "laitokselta" kuitenkaan saanut ja näin väitöskirjani - jossa väitän kaikenlaista - ei ilmeisesti ikinä pääse painoon. Näin se tiedemaailman rajoittunut maailmankuva rajoittaa kukkaronnyörejä. Keijukaiset ovat "bara normaal",siis kuuluvat aivan normaaliin luonnontieteeseen,samoin kuin esimerkiksi karhut.

Loppu on suorastaan itsestään selvää: jokainen tästä perustontusta rappeutunut laji on säilyttänyt juuri "ekolokeronsa kannalta tarpeelliset ominaisuudet". Esimerkiksi saunatonttujen lämmön- ja kosteudenkestävyys on selkeästi korkeampi kuin riihitonttujen.

Jotkut ominaisuudet ovat toki jäljellä kaikissa tontuissa ja keijuissa, esim. tietty ilkeämielisyys. Tämähän ilkikurisuushan on selkeästi nähtävissä jo luomakunnassakin.

Spriteistien ihmiskuva

Spriteisti tietää keijujen olemassaolosta,joten jos hän törmää keijuun,niin osaa hän käyttää tilaisuuden hyödykseen ja pääsee keijun matkassa ihmeiden maahan,jossa kaikki on mahdollista. Keijut eivät luokittele "hyviin" tai "pahoihin" eivätkä ne välitä siitä mitä uskontoa noudatat.

Keijut luokittelevat ihmiset kolmeen luokkaan: "kivoihin", "tylsiin" ja "ärsyttäviin". "Ärsyttävät" ja "tylsät" keiju laskee kollektiivisen termin "mäntti" alle.

"Mäntti" tarkoittaa siis yksinkertaisesti "ei-spriteisti",joten sen käyttäminen ei ole loukkaavaa,vaan päinvastoin - sitä voi käyttää itsessään argumenttina! "Olet mäntti"-lausuntoa käyttämällä spriteisti pitää argumentaationsa laadukkaana ja hyvien tapojen mukaisena ja sen käytöstä spriteistit tunnistavat toisensa.

Keijuille riittää, että et ole mäntti - eikä keijut huomioon ottava spriteisti ole keijuista taatusti sellainen. Keijut eivät aktiivisesti rankaise mänttejä. Sen sijaan on havaittavissa kahden tyylisiä keijurangaistuksia, joita tunteikkaat keijut saattavat joskus harrastaa. Kokonaisuutena nämä rangaistukset ovat kuitenkin todennäköisyydessään hirvittäviä!

Ensimmäinen rangaistustyyppi, pääosin "tylsille" henkilöille on poltergeist-ilmiö; on havaittu, että poltergeist-ilmiön ympäristössä ei ole ollut spriteistejä. Niinpä poltergeist onkin vain huomiota itselleen hakeva, tylsistynyt keiju. Toinen rangaistusmuoto on spontaani itsestään sytyntä, joka on keijun rangaistus liiasta näsäviisaudesta, jota spriteismin kriitikot harjoittavat. Siksi spriteistin onkin hyvä ohittaa "skeptikoiden" vastaväitteet, jos tälläinen "skeptikko" ilmestyy kritisoimaan spriteismiä. Se tehdään skeptikon suojelemiseksi tuholta ja kuolemalta.

"Ärsyttävyys", eli käytännössä Spriteismin virallisen kannan halveksunta, on keijuista siis huomattavasti pahempaa,kuin pelkästä tietämättömyydestä johtuva tylsyys. Spriteismi ei tarjoa automaattista pelastusta,vaan sensijaan mahdollistaa sen. Yhdellä iskulla saa ikään kuin kaksi kärpästä. Spriteisti saa mahdollisen päästä Mikä-Mikä-Maahan ja hän välttyy mahdollisilta keijujen vihasta johtuvilta rangaistuksilta.

Tiedonjanoisille

Vaikka tieteellä ei olekaan tarjota täysin päteviä todisteita keijujen olemassaolosta ei se tarkoita, että niitä ei olisi. Emmehän voi sanoa, että "koska emme liinat silmillä saa tapettua paljain käsin kärpäsiä ei kärpäsiä ole." Tiede on lapsenkengissään - on kauheaa se kuinka vähän tiedämme. Sisäistämällä spriteismin opit et kuitenkaan häviä mitään,mutta voit voittaa paljon.

Luonnollisesti spriteismin nimeen tarjotaan paljon keijutietoutta,joka voi johtaa iloon. Tätä iloa monet jakavat halukkaille ilmaiseksi. Luonnollisesti he peittävät painokulut ostamalla kyseisen teoksen jaettavaksi. Myös "vapaaehtoiset lahjoitukset" hyväksytään. Keijut tarvitsevat paljon rahaa spriteistien pankkitileille.

Keijuista on todisteita kansanperinteen arvokkaan tiedon muodossa. Keijuista on myös tehty havaintoja. Meribiologit ovat jopa kirjoittaneet väitöskirjoja meren pintakerrosten keijustosta. Myös kaikkien tietämät UFOt eli tunnistamattomat lentävät objektit luonnollisesti tarkoittavat keijuja. Tämä selittää myös sen,miksi "humanoidit" - oikeasti kujeilevat keijut - aina näyttäytyvät kaikille ihmeellisille hyypiöille.

Spriteistit: Nero voi uskoa keijuihin

Spriteismin perustaja ja tämän artikkelin kirjoittaja, monien mielestä kiistaton nero, jonka kykyä esittää vaikeita asioita yksinkertaisesti on kehuttu. Kuvassa hän miettii uusia väitteitä väitöskirjaansa. Valitettavasti hän on myös vainottu tiedemies, joten tuskin olette kuullet hänestä aikaisemmin mitään.

Esimerkkinä älykkäästä, ylhäisestä nerosta,joka on hyväksynyt keijuteorian, on Sherlock Holmesin kirjoittaja Sir Arthur Conan Doyle. Kahden maalla elävän luonnonlapsen Frances Griffithsin ja Elsie Wright Cottingeyn Glennillä vuonna 1917 valokuvaamat keijut - ja Sir Arthurin varmuus keijujen olemassaolosta - tulivat tunnetuiksi jopa skeptikkopiireissä. Todistettavasti Conan Doyle osasi eläessään käyttää järkeään yhtä hyvin kuin kahden käden miekkaansa, ja päivänselvää on, että hän salapoliisiromaanien kirjoittajana osasi punnita todistusaineistoa. On luonnollista,että luonnontilaiset villit mutta jalot maalaiset saivat valokuvattua keijuja, koska pitivät niitä normaaleina. Sen sijaan se, että kaksi maalaistolloa onnistuisi naruttamaan nerokasta aatelista on yksinkertaisesti mahdotonta. Näinpä ei ole ollenkaan "tyhmää" tai "lapsellista" uskoa keijupölyn aikaansaamiin ihmeisiin, pikemminkin päinvastoin.

Spriteismin pääsy tieteeseen kirjoittaisi täysin uusiksi koko tuntemamme tieteen,jopa sen miten tieteen käsitämme. Näin olenkin osoittanut Spriteismin todeksi ja Spriteismin virallisen kannan vastustajat valehtelijoiksi- ja valheeseen mieltyneiden kanssa on turha keskustella. Heille voi sanoa, että jos keijuteoria ei olisi totta, niin "Peter Panissa" lukisi ihan jotain muuta kuin mitä siinä nykyään lukee.

Ole sinäkin siis kollektiivisesti innovatiivinen ja liity Spriteisteihin!