Sosiaalidarvinismi
|
Tästä artikkelista on tapeltu. Jo 200 vuotta jatkuneet molemminpuoliset vihjailut vastustajan seksuaalisesta suuntautumisesta eivät ole tauonneet päiväksikään. Nyt julman Mordokain laiva on lastattu trolleilla, ja se aikoo laskea sivun Sosiaalidarvinismi banaanisatamaan, jossa vastassa on vain pieniä kepulinpoikasia. Miten käy juutalaisten, kenet nähdään Nürnbergissä ja sitä rataa. Vedä kypärä päähän, lataa piilukkosi ja liity taisteluun. Meidän puolellemme.
|
”Pakurikäävässä oleva germanium auttaa puhdistamaan verta, normalisoi verenpainetta ja ehkäisee kasvaimien kehitystä.”
~Luomutuotemainos
Sosiaalidarvinismi on amerikkalaisen Herbert Spencerin (27. huhtikuuta 1820 Derby, Englanti – 8. joulukuuta 1903 Brighton, Englanti) esittämä ratkaisumalli sosiaaliseen teodikeaan eli kysymykseen siitä, miksi toiset reproduktoivat ja sinä et. Spencer, joka oli Charles Darwinin synnyttämän hedelmällisen tieteellisen ilmapiirin vaikutuksessa, laajensi evoluutioteorian luonnonvalinta-periaatteen (omista sairaista lähtökohdistaan) selittämään tiettyjen ihmisten ja rotujen valta-asemaa, sillä häntä askarrutti oma saamattomuutensa vallankäytön perinteisimmässä muodossa eli lisääntymisessä.
Tiettävästi ikineitsyenä, vanhapoikana ja yleisesti seniilinä tohvelina elänyt ja kuollut Spencer joutui valitettavasti huomaamaan, etteivät hänen alfamies-ilmiön ymmärrettästi teoretisoinut tieteensä lohkaissut edes säälipillua hänelle, gammamiehekkeelle. Sen sijaan hänen ajatuksistaan innostuivat yleisesti sellaiset Oidipus-kompleksinsa hävinneet sarvettomat pukit kuin Adolf Hitler ja Jari Tervo. Nykyään Spencerin ja hänen seuraajiensa ajatukset puhuttelevat lähinnä vastaavankaltaisia epäolioita: RuneScapen pelaajia (niitä ulospäinsuuntautuneimpia), Mountain Dewin juojia sekä Perussuomalaisten maahanmuuttokriittistä linjaa.
Luonnonvalinta ja seksuaalinen kanssakäyminen - Spencerin sosiaalidarvinismiMuokkaa
Charles Darwin esitti teoksessaan The Origin of Species eliöiden ominaisuuksien kehittyvän sen mukaan, kuinka suurella todennäköisyydellä niitä kantanut eliö selviäisi hengissä ja lisääntyisi. Tätä luonteeltaan tilastollista - ei päämäärällistä (telos), kuten on huomattava -ilmiötä Darwin nimitti luonnonvalinnaksi.
Spencer, joka Lajien synnyn ilmestyessä oli 39-vuotias neitsyt, innokkaasti omaksui Darwinin muotoileman periaatten luonnonvalinnasta, tosin pitkään tukahdetussa kiimaisessa innossaan tuskin tajuamatta siitä muuta kuin että siinä puhuttiin lisääntymisestä. Hän itse oli vähää aiemmin (1857) luonnostellut Darwinin käsitteiden (väärinkäytön) ansiosta myöhemmin tunnettua sosiaalidarvinismiaan huomattavan köykäisin perustein, ja imi nyt luonnonvalinnan ja muut evoluutioteorian käsitteet omaan selitykseensä siitä, miksi ei saanut naista.
Spencerin teoriassa ihmisyydellä oli, Darwinista poiketen, päämäärä (tätäkään hän ei tosin keksinyt itse, vaan lainasi Aristoteleeltä, muuttaen stageiralaisen alunperin maailmaa selittäneen filosofian omiin epätoivoisiin pyrkimyksiinsä) ja tämä päämäärä oli kehittyä kohti täydellisyyttä. Täydellisyys taas olisi epätäydellisen puutetta, missä asteikkona ääripäiden välillä oli reproduktiivinen potentiaali eli niin sanottu sex appeal. Tiivistettynä täydellistä lähempänä olevat aktualisoivat potentiaalinsa sen intensiteetin mukaan ja epätäydellisemmille jää vain, mikäli eivät ole aivan latentteja, tyydytysvälineiden alhaisin korvike, itseiva eli angsti.
Lähinnä Spencerin omaa apeamielisyyttä mainiosti selittänyt teoria kärsi huomattavasta perusteluiden puutteesta, ennen kuin Spencer keksi lainata Darwinin käsitteet ja samalla näiden luotettavuutta herättäneen mielikuvan ajatuksilleen, jolloin varsinainen sosiaalidarwinismi syntyi.[1] Spencerin mielessä eli koko hänen ikänsä piilevä toivo osoittautua tieteellisillä ansioillaan sittenkin reproduktiivisesti potentiaaliksi mieheksi, joten hän asteittain laajensi 1860-luvulta alkaen kehitettynäkin tarkoituksessaan epäonnistuneen teoriansa koskemaan lähes kaikkea, kuten uskontoa, filosofiaa ja politiikkaa. Joka kerran hän joutui kuitenkin huomaamaan, että hänen teoriasikermänsä oli tosi vain induktiivisen päättelyn kolmannen ja neljännen lain nojalla: valheesta ("sosiaalidarvinismista") voi hyvin seurata tosi ("Herbert ei saa pillua"), mutta todesta ("Herbert ei saa pillua") ei koskaan voi seurata vale ("sosiaalidarvinismi on epäuskottava"), joten Herbert on kiistämättömästi tuhkamuna ja naurettava pelle.
Adolf Hitlerin himon ja kyvyttömyyden dilemman suhde rotuoppiinMuokkaa
Hitlerin rotuoppiin voit, mikäli asia kiinnostaa, tutustua tarkemmin täällä. Tässä kappaleessa esittämistämme syistä suosittelemme tosin siinä tapauksessa tutustumaan myös artikkeleihin Itsesääli ja Pornografia.
Suuren saksalaisen merkillisen suhtautumisen saamisen mahdollisuuteen havaitsivat jo hänen ensimmäisen maailmansodan aikaiset kanssasotilaansa. Palvelustovereiden ilmaistessa hyvin toteuttavissa olevan halunsa yhtyä valtaamissaan ranskalaisissa bordelleissa korpraali Hitler heidän hämmästyksekseen torjui[2]aikeen epäsaksalaisena ja häpeällisenä.
Hikipedian psykoanalytiikan asiantuntija, dosentti Urmas Ali-Peelola näkee Hitlerin torjunnassa yhteyden hänen rotuoppiinsa: jos hän, seksuaalisesti kyvytön (mutta ei haluton) ei voi toteuttaa tarpeitaan luonnollisella tavalla, on toisten häntä todennäköisesti viriilimpien yksilöiden alentaminen ja alistaminen sangen sopiva halun sublimointimenetelmä. Ranskalaisten ilotyttöjen alentaminen häpeälliseksi saksalaiselle sotilaalle ikään kuin selittää saamattomalle, ettei se ole sen arvoista - vasten todellista tilannetta eli hillitöntä viiksien takana vihertävää irstasta himoa.
Ilmeisesti sodan jälkeisessä Saksassa taloudellisesta ahdingosta[3] johtuen puutetta poteneet nuoret, saamattomat saksalaismiehet innoittuvat Hitlerin julistuksesta samasta syystä, päätellen fanaattisten natsien tilastollisesti poikkeavan todennäköisestä kuuluneisuudesta alempiin yhteiskuntaluokkiin tai homoseksuaaleihin.
Uudemman ajan oikeistopopulistit, kuten Suomen maahanmuuttokriittiset "nuivat" perussuomalaiset, jakavat Ali-Peelolan ja Hikipedian keskusaivon mielestä Hitlerin kanssa siis oppien lisäksi - ja paljon olennaisemmin - onnettomasti tyydyttämättömän libidon.[4] Sipilän hallituksen kerrotaankin suunnittelevan osana maahanmuuttokriisin käsittelyä uusien vastaanottokeskusten lisäksi tyydyttämiskeskuksia, joissa villiintyneelle White Power -kansalle tarjotaan psykoterapiaa ja käytettyä pornografiaa Kela-tuetuin hinnoin.
Onkin merkittävää, että sosiaalidarwinismissa on aina elänyt samanaikaisesti kielikuvasto jossa elää vahvimman selviytyminen ja muu vastaava maskuliinistettu evoluutiokieli samanaikaisesti kun huoleen on liittynyt se, miten vääränlaiset ihmiset lisääntyvät enemmän kuin oikeanlaiset. Oikeanlaiset taas ovat aina sosiaalidarwinismin kannattajia ja näitä arvioita tekeviä ihmisiä.[5] Tätä voidaan pitää näkemyksen aatehistoriallisesti pysyvimpänä ytimenä.
Jari Tervo ja postmoderni munattomuusMuokkaa
Yllättäen Spencerin jalanjälkiä on lähdetty seuraamaan myös uusnatsismin muodollisten vastustajien piirissä, mistä tyyliesimerkkinä on suomalainen kirjailija Jari Tervo. Syksyllä 2015 julkaistussa kirjoituksessaan "Valkoinen roskaväki"[6]identifioi oman kantansa vastustajat huonosti koulutetuksi, epäterveellisesti syöväksi, homoja ja muukalaisia vihaavaksi, kulttuuria inhoavaksi ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyväksi kansanosaksi.
Tämä kirjoittajan näkökulmasta alhaisimmat ihmisen attribuutit paljastava maalaus osoittaa merkillistä pyrkimystä alistaa vastapuoli samankaltaisella ad hominem- eli "haista vittu, homo/homovihaaja" -argumentilla kuin Adolf vaiensi rappiotieteelliset- ja taiteelliset vastustajansa.
Spenceriin Tervon ilmaus kytkeytyy määreittensä kautta: postmodernissa Suomessa Tervon mainitsemia ominaisuuksia kantavalla henkilöllä on marginaalisesti aktuaalistettavaa potentiaalia, kuten edellä todettiin. Tervo siis leimaa arvostelemiensa ihmisten olevan puutteessa olevia hinttareita, ja niin tehdessään tulee itse epäilyksenalaiseksi samasta tilanteesta. Tervon munattomuus ei muidenkaan todisteiden nojalla liene kiistettävissä. Muun muassa hänen kauniin minimalistisen tyyliperiaatteensa reunaehdot ovat useimmissa hänen kirjoituksissaan yhtä kaukana toteutumisesta kuin pinnallinen kirjailija naisihmisten päiväunista konsanaan, mikä viittaa voimakkaaseen sisäiseen ristiriitaan ja täten puutteeseen.
Edelleen "Valkoisen roskaväen" alatyylisyys kielii, että kirjoittajalla on tarve leikkiä miestä sanallisesti ollessaan itse kaikkea muuta kuin arkkityypillinen mies, elokuvien yksinäinen mutta aina silti tyydytetty sankarihahmo. Näin Hitlerin alentavan tendessin ja Spencerin tyydyttämättömän irstauden omaavana Jari Tervo paljastuu täydeksi sosiaalidarwinistiksi: läski valkoinen roskasakki ei saa lisääntyä, vihreä älymystö saa - mutta kuten Spencerinkin tapauksessa, valeesta ("statukseen perustuva sosiaalidarvinismi") seuraa kyllä tosi ("Jari ei saa pillua"), mutta todesta ("Jari ei saa pillua") ei voi seurata vale ("Jari on epäuskottava"), siis Jari Tervo on epäuskottava ja naurettava pelle, kuten kuulun Kummeli-komediasarjan erääseen sketsiin viitaten saatamme todeta.
Katso myösMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ On kuitenkin erikoista että hänen oppiaan kutsutaan sosiaalidarvinismiksi eikä evoluutioteoriaa biospenserismiksi.
- ↑ Ian Kershaw, Hitler. S. 83.
- ↑ tai tuolloin epähyväksytystä homoseksuaalisuudesta
- ↑ Historiallisena erona voidaan mainita, että natsijohtajuudesta ja SS-mieheydestä poiketen kukaan ei ole onnistunut parantamaan naisten tai ei-hompanssimiesten saantiaan hyvällä asemalla persujen uusfasistisiivessä tai Suomen Vastarintaliikkeessä.
- ↑ Hämmentävästi kukaan sosiaalidarwinisti ei luokittele itseään keskimäärin huonompilaatuiseksi lajin selviytymisen kannalta. Teema on nimenomaan se, että vääränlaiset ihmiset lisääntyvät ja kaikenmaailman maahanmuuttajat tai liberaalit keppiherrat suttaavat geenipoolin.
- ↑ "Jari Tervo: Valkoinen roskaväki. Viitattu 8. lokakuuta 2015. http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_valkoinen_roskavaki/8336058