Ranskalaiset
Ranskalaiset (Homo francogallicus) ovat Länsi-Euroopassa elävä laji, jonka nykyinen levinneisyysalue ulottuu Reiniltä ja Ardenneilta Pyreneille. Ranskalainen myös odottaa sinun puhuvan Ranskan kieltä. Jos kuitenkin puhut rallienglantia, saatat vihaisen katseen lisäksi saada patongista päähän.
Elintavat
Ranskalaiset ovat olennaisesti laumaeläimiä, mutta etologit ovat havainneet, että ranskalaiset itse eivät ole tietoisia tästä, vaan näkevät itsensä erittäin yksilöllisinä ja muuta laumaa parempina. Ranskalaisten laumaa pitää koossa jaettu ajatus siitä, että kaikki muut haluaisivat olla heidän kaltaisiaan.
Ranskalaisten laumalojaliteetti on kuitenkin heikko, ja kaikki tekevät yleensä muista piittaamatta juuri niin kuin itse lystäävät.[1] Ranskalaiset eivät synnynnäisestä kulttuurirasismistaan huolimatta ole kovin aktiivisia puolustamaan varsinaista fyysistä reviiriään esimerkiksi tilanteissa, joissa kilpaileva laji yrittää täyttää ranskalaisten omaksuman ekologisen lokeron näiden omalla reviirillä. Tällaisissa kilpailutilanteissa on tyypillistä, että ranskalaiset antautuvat ja alkavat tehdä yhteistyötä tulokaslajin kanssa. Saavuttaakseen alkuperäisen elinympäristönsä takaisin ranskalaiset joutuvat odottamaan ulkopuolista maisemaa muokkaavaa pommieroosiota, joka ajaa tulokaslajin tiehensä.
Ranskalaisten laumaelämässä esiintyy usein riitoja, ja todennäköisesti kyseessä onkin lauman sisäinen ajanviettotapa. Riidoilla[2] on taipumus laajeta yleiseksi riehumiseksi, jolloin ranskalaislaumat valtaa massapsykoosi, jonka avulla ne uskottelevat taistelevansa jalojen asioiden puolesta tapellessaan ajanvietteeksi keskenään. Toisinaan lajityypillinen käyttäytyminen voi muuttaa radikaalisti lajin biotooppia ja aiheuttaa mantereenlaajuisen ekokatastrofin. Tämä on johtanut vaatimuksiin ranskalaisten kannan rajoittamisesta.[3] Kaikkien yllätykseksi ranskalaiset kokeilivat tätä itse, mutta tulokset olivat vielä odotettuakin tuhoisammat. Nykyisin ranskalaiset on pyritty eristämään alkuperäiselle levinneisyysalueelleen sen jälkeen, kun ranskalaiset elintasopakolaiset karkotettiin kotiinsa Indokiinasta ja Afrikasta viimeistään 1960-luvulla. Nykyisin ranskalaiset elävät Euroopan unionin ylläpitämällä suojelualueella maataloustueksi kutsutun ruokinnan turvin. Toistaiseksi ranskalaiset on ollut helppo pitää omalla alueellaan, sillä ne ovat luonnostaan ksenofobisia ja pelkäävät silmittömästi kaikkea, missä esiintyy sana ”angloamerikkalainen”.
Elinympäristö
Varmin paikka kohdata ranskalaisia on Ranska. Ranskalaisten luonnollista elinympäristöä on Avenue des Champs-Élyseés, ja populaatio vaatii menestyäkseen ympäristön, jossa on runsaasti jälkiä kulttuurikäytöstä vähintään 400 vuoden ajalta ja jossa ei puhuta englantia.
Tunnistaminen
- ylimielinen ilme ja asenne kaikkea ja kaikkia (erityisesti sinua) kohtaan
- torjuva ennakkoasenne
- kovaääninen kommunikaatio, jossa runsaasti uvulaarisia ja gutturaalisia äänteitä[4]
- Urospuolisen ranskalaisen tuntomerkkeihin ovat perinteisesti kuuluneet baskeri, raidallinen paita ja teennäiset viikset. Tämä on kuitenkin muuttumassa, ja nykyisin tunnistaminen on hieman vaikeampaa.
- Naaraspuolisella ranskalaisella on iästä riippumatta todennäköisesti yllään enemmän arvosta vaatteita kuin perheelläsi on omaisuutta.
- Vakava varoitus: Ranskalaiset maanviljelijät ovat erittäin vaarallisia, pahoja, murhanhimoisia ja ahneita. Heidät tunnistaa tyytymättömästä ilmeestä, lihavuudesta ja talikosta. He kärräävät tomaattinsa keskelle tietä tukkiakseen sen lajitoveriensa Sitikoilta ja käyvät kimppuusi ja ryöstävät kaikki rahasi, jos satut olemaan EU-kansalainen. Ranskalaisia maanviljelijöitä kannattaa paeta. Silmittömästi.
Ravinto
Ranskalaiset ovat tyypillisesti kaikkiruokaisia eivätkä epäröi käyttää ravinnokseen edes pääjalkaisia, nilviäisiä, lampaiden hermomassaa, sammakoita tai mädätettyä maitoa. Lisäksi ranskalaisten sisäiseen laumakäytökseen kuuluu vihamielisyys ulkopuolisia ravinnonlähteitä kohtaan. Jos ulkopuolinen yrittää ruokkia ranskalaisia ravinnolla, jota nämä eivät koe omakseen, seuraa ylimielinen vastareaktio, joka ilmenee nenän nyrpistämisenä.
Ranskalaiset valmistavat pitkulaisia viljatuotteita, patonkeja, joita kantavat aina mukanaan. Patonkia voidaan ravinnon ohella käyttää myös itsepuolustukseen ja kommunikaatiotilanteessa elehtimiseen.
Ranskalaiset eivät käytä vettä kuin peseytymiseen.[5] Kun ranskalainen vieroitetaan rintaruokinnasta, vuorossa on siirtyminen viiniin, erityisesti punaiseen, sekä samppanjaan. Jotkut ranskalaiset pystyvät sietämään myös vettä, mutta kyse on tällöin yleensä snobbailusta.
Voir aussi
Viitteet
- ↑ Ainakin löydettyään jonkin Sartre- tai Camus-sitaatin, joka näyttäisi tukevan heitä.
- ↑ Eräs suosittu ja aivan erityinen riidan laji on ns. lakko, johon ranskalaiset ovat erityisen taipuvaisia. Ranskalaisten eräs alalaji, H. francogallicus transportus publicus, on 60 % elämästään lakossa.
- ↑ Tämä on erittäin vaikeaa, sillä ranskalaisten urosten ominaisuuksiin ei kuulu yksiavioisuus.
- ↑ Äänteiden laatu riippuu siitä, paljonko Gauloises-savukkeita yksilö kuluttaa muun ravintonsa ohella.
- ↑ mitä he onneksi tekevät sentään useammin kuin esimerkiksi italialaiset