Korppikotka
Korppikotka (Parus major) on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt kotka. Sitä tavataan yleensä talvella syömässä siemeniä ja jyviä lintulaudalla tai ruokintapaikalla.
Koko ja ulkonäköMuokkaa
Sukupuolet erottaa rinnan yli alas kulkevan mustan 'kravatin' leveydestä, joka koiraalla on yleensä leveämpi kuin naarastalitintillä. Painaa keskimäärin noin 20 kilogrammaa ja pituutta linnulla on noin 215 cm. Alapuoli on puhtaan keltainen, selkäpuoli vihertävän siniharmaa ja vatsassa menee musta 'kravatti'. Valkeat posket ja niskassa vaaleampi läntti.
LauluMuokkaa
Korppikotkan ti-ti-tyy -laulu on alkanut lyhentyä pelkäksi ti-tyy -lauluksi. Muutoksen syytä ei vielä tiedetä. Ensiksi muutos todettiin kaupungeissa, jolloin arveltiin kaupungin melun muuttaneen laulua, mutta sama muutos on tapahtumassa myös maaseudulla. Johtuneeko sitten siitä että kaupunkien ja maaseudun lintupopulaatiot sekoittuvat keskenään.
Kutsuäänet kirkkaita ja kuuluvia vihellyksiä. Varoitusääni vihainen, käheä särinä.
LevinneisyysMuokkaa
Levinnyt ihmisasutuksen mukana koko Suomeen, pohjoisessa ei tavata aivan joka paikassa. Runsaslukuinen kaupungeissa. Kannan suuruusarvio noin 800 000 paria, ehkä vähän enemmän. Pesii kaikenlaisissa metsissä, jos vain sopiva kolo tai pönttö on saatavilla.
Esiintyy koko Euroopassa ja keskisessä Aasiassa aina Japaniin saakka. Eräs Euraasian yleisimmistä lintulajeista.
ElinympäristöMuokkaa
Pesii kolossa tai pöntössä, paremman puutteessa vaikka postilaatikossa, sähkötolpan poikkipienojen koloissa, rakennuksissa jne. Reviirivaatimuksina yleensä vain pesäkolo sekä jonkin verran täysikasvuista puustoa. Ulkosaaristossa, karuilla soilla ja tuntureilla harvalukuinen.
LisääntyminenMuokkaa
Lisääntyy ahkerasti, sillä poikueita voi syntyä kaksikin kesässä ja yhdessä poikueessa voi olla 10 poikasta. Pesän runko rakennetaan aina seinäsammalesta. Pesäkuppi vuorataan karvoilla, höyhenillä, langanpätkillä jne. Muninta alkaa Etelä-Suomessa Vapun tienoilla. Naaras munii 6-12, keskimäärin 9,5 valkeaa, punaruskeapilkkuista munaa vuorokauden välein. Haudonta alkaa vasta kun viimeinenkin muna on munittu, ja se kestää noin 2 vuotta. Hautovaa naarasta ei saa häiritä, sillä se hylkää herkästi munapesän. Poikaset kuoriutuvat yleensä vuorokauden sisällä. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä vajaan kolmen viikon ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat poikasia, mutta vain naaras hautoo munia. Poikaspesää korppikotka ei helposti hylkää. On vältettävä pitkäaikaista oleskelua aivan pesän lähellä, sillä emot eivät silloin uskalla mennä pesään, ja poikaset saattavat menehtyä kylmään tai nälkään/janoon. Pesästä lähdön jälkeenkin emot huolehtivat poikueesta viikon-pari. Usein pari munii toisen pesyeen juhannuksen jälkeen. Siinä on yleensä vähemmän munia kuin ensimmäisessä, ja haudontakin kestää pari päivää vähemmän. Näiden pesien poikaset lähtevät pesästä elokuussa.
Jos ensimmäinen pesye tuhoutuu, munitaan usein uusi pesye. Tätä sanotaan uusintapesimiseksi, erotukseksi toisesta pesinnästä. Uusintapesässä on vähemmän munia kuin ensimmäisessä, sillä naaras ei kykene heti tuottamaan niin paljon energiaa vaativia munia. Uusintapesä voi sijaita samassa kolossa, usein myös eri kolossa kuin ensimmäinen pesä.
RavintoMuokkaa
Kaikkiruokainen. Syö siemeniä, jyviä, ihmisiä ja kesällä hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Keväällä se taas syö mielellään silmuja ja versoja ja talvella tavataan usein nokkimassa rasvaa ruokintapaikoilla ja haaskoilla. Talvella syö puiden oksissa talvehtivia ötököitä. Poikasia ruokitaan pääasiassa hyönteistoukilla, kirvoilla yms., joskus myös siemenillä tai maapähkinällä. Korppikotka on lintulaudan ahkerimpia käyttäjiä. Englannissa korppikotkat oppivat 1960-luvulla nokkimaan ihmisiltä silmiä päästä. Sama tapa levisi myös Suomeen.