Kotiteollisuus
|
Tämä artikkeli tai osio ei välttämättä edusta neutraalia näkökulmaa. Neutraali näkökanta kiinnostaa kovasti myös keskustelusivulla. |
|
VAROITUS!! Tämä sivu kertoo hevi- tai metallibändistä! Tälläisiä sivuja on Hikipediassa jo muutenkin aivan liikaa. Ynnä tämä sivu on kaiken lisäksi aivan turha ja tylsä. Tämä sivu ei tee täällä muuta kuin rasittaa serveriä ja Hikipedian lukijoita. Mikäli sinulla on sanottavaa tästä turhasta artikkelista, sano se keskustelusivulla. |
”Olisikin raiskannut, sitähän se Matti kaipaa. Mutta kun ei.”
~Yrjänä Matti-coverista
Kotiteollisuus (ennen Hullu ukko ja kotiteollisuus) on omituinen lappeenrantalainen heavy metal -yhtye, jonka jäsenet tykkäävät tehdä samaa biisiä koko ajan. Tätä biisiä he ovat tehneet jo kovin monta pitkäsoittolevyllistä ja muutaman eepeen. Eikä tietenkään saa unohtaa sinkkujen b-puolia, joita niitäkin on kertynyt jo aika vitusti. Vuonna 1991 kännissä perustettu Hullu ukko ja kotiteollisuus vaihtoi nimensä Kotiteollisuudeksi vuonna 1997, sillä kitaristi Aki Virtasen poistuttua kokoonpanosta ei yhtyeessä ollut enää ainuttakaan hullua ukkoa. Jäljelle jääneet herrat Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen suunnittelivat nimen muuttamista muotoon Puliukko ja kotiteollisuus, mutta iloinen joukkomme päätyi lopputulokseen, että pelkkä Kotiteollisuus on helpompi lausua kuuden promillen humalassa. Niin syntyi Kotiteollisuus. Omaksi ilokseen ja muiden harmiksi.
MusiikkiMuokkaa
Kotiteollisuudelle tyypillinen biisi alkaa aina vihaisella ja helvetin yksinkertaisella kitaroinnilla, jota seuraa ilkeästi M. A. Nummis-henkisellä tyylillä laulettu säkeistö ja melodisen kaunis kertosäe. Tosin melodiset kertosäkeet ovat tulleet kuvioihin vasta muutama vuosi taaksepäin, tätä ennen ei ollut edes kertosäkeitä, vaan koko biisi oli samaa huutoa ja munien raapimista. Melodisten jollotuskertosäkeiden lisääntymistä biiseissään yhtye itse kutsuu ”bändin kehittymiseksi ja eteenpäin menemiseksi”. Sittemmin mukaan on tullut myös lisää ”uusia ja mielenkiintoisia elementtejä” kuten esimerkiksi ihQn söpöt enkelikuorotaustalaulut ja Tuomas Holopaisen soittamat humina- ja kolinasyntetisaattorit. Joissakin harvoissa Kotiteollisuuden biiseissä, kuten kitarasoolonsa takia suorastaan kuuluisa Satu peikoista, on myös kitarasoolo, tosin ei koskaan Hynysen itsensä soittamana, koska hän tietenkään ei osaa, vaan joku ulkopuolinen (esimerkiksi Rölli tai Martti Servo) laitetaan soittamaan soolo hänen puolestaan. Näitä kitarasoolobiisejä yhtye itse pitää "vitun hienoina ja varsinaisina mestariteoksina, joita ei voida soittaa keikoilla, ku ei myö osata". Esimerkkinä tästä on heidän kotisivuilleen lähetetty fanipalaute, jossa joku epätoivoinen fani kyseli, miksei Satu peikoista -kappaletta koskaan soiteta livenä. Hynysen vastaus tähän: ”Ollaan me sitä joskus vedetty, mutta kun se vaatisi kunnon taustalaulut eikä mitään Hongiston mylvintää.”
Kotiteollisuuden jokainen kappale loppuu äärimmäisen maskuliiniseen, kehitysvammaisen gorillan siemensyöksyn mieleen tuovaan karjaisuun. Mikäli et ole Kotiteollisuuden fani, löydät kyseisen karjaisun myös mm. Viikatteen LP:ltä Vuoden synkin juhla vanhan kunnon Suojelusenkeli-pyhäkouluveisun rautalanka ja heavy-versiosta, sekä Nightwishin Once -levyltä kappaleesta Dead Gardens.
JäsenetMuokkaa
”Annatko pillua?”
~Jouni Hynynen NRJ:n naisjuontajalta
Yhtyeen laulaja, kaikkien todellisten äijien esikuva Jouni Hynynen tykkää haukkua naisia, vongata pillua suorassa radiolähetyksessä[1], juoda alkoholia (paitsi siideriä ja hiivalitkulonkeroita) ja kiroilla. Periaatteen miehenä Hynynen on uhonnut, ettei koskaan anna haastattelua naistenlehdelle, ei kirjoita kirjaa eikä hölmöile TV:ssä. Rakkaudella, Hynynen -runoteoksen ilmestyttyä vuonna 2007 hän on tehnyt ne kaikki. Hynynen on sanonut, ettei kukaan bändissä osaa soittaa mitään, paitsi rumpali, ja sekin huonosti. Basisti Janne Hongisto on kummallinen ja toisinaan hiukan yksinkertainen hyypiö, jonka basso on toisinaan aina epävireessä. Laulajanahan mies on aivan omaa luokkaansa, senhän kertovat jo uskomattoman upeat stemmalaulutkin! Monet ihmettelevätkin, miksei Hynynen luovuta laulajan virkaa Hongistolle, mies kun on selkeästi Hynystä moniulotteisempi vokalisti. Rumpali Jari Sinkkonen taas on hengenvaarallinen murhaaja ja hänen kanssaan kannattaa olla tekemisissä mahdollisimman vähän. Näin ainakin yhtyeen kotisivuilla itsepintaisesti väitetään. Sinkkonen on tullut tunnetuksi myös kirjailijana. Hänen kirjansa käsittelevät pääasiassa aihetta "Kuinka kasvattaa lapsi oikeaoppisesti".
Hongisto, Hynynen ja Sinkkonen eivät muista omia etunimiään, joten niistä ei ole täyttä varmuutta.
KokoonpanoMuokkaa
DiskografiaaMuokkaa
Levyt ja EP:tMuokkaa
Hullu ukko ja kotiteollisuus (1996) Kotiteollisuuden ensimmäinen kaupallinen julkaisu, jolla yhtye on vielä täysin turha wannabe-Sielun Veljet, jonka soundissa kaikki on kopioitu Sielun Veljiltä. Kaikki. Mitään omaa ei ole. Levyä ei ilmestymisvuonna ostanut kukaan. Viime vuosina "uudet" fanit ovat kuitenkin ruinanneet levyä uudelleen julkaistavaksi. Hynynen on kuitenkin itsepäinen kaveri: "Ei oteta uusintapainosta. Se on niin vitun paska". Itse kyseisen levyn omistavana henkilönä voin kertoa, että Hynys-Jouni osui kerrankin oikeaan. Levy todellakin on ns. paska. Älkää siis purnatko, vaikka ette ko. äänitettä omistaisikaan. Levyn kappaleet Noitavasara, Teatterissa ja Puhetta julkaistiin kuitenkin vuonna 2007 kolmen CD:n kokoelmalla Murheen mailla 1996–2007. Vain luoja tietää miksi. Levyllä kuullaan kikkelitiluttelua ja pätemistä by kitaristi Aki Virtanen, joka (luojan kiitos) erosi yhtyeestä Kuulohavaintoja-EP:n julkaisun jälkeen vuonna 1997. Vaikka Hynynen on ennen Murheen maila-kokoelman julkaisua aina väittänyt levyn olevan paska, hän on kokoelman ilmestymisen jälkeen jostain syystä sanonut pitävänsä esim. Puhetta-kappaleesta "aivan helvetisti". Tästä voimme päätellä, että nuo kolme kokoelmaa varten jostain esiin kaivettua kappaletta ovat todennäköisesti ainoat, jotka Hynynen on Hullu ukko-levyltä edes kuullut.
Kuulohavaintoja (1997) Kotiteollisuuden eka EP. Vähänks vänkää? Ensimmäinen Kotiteollisuus-nimellä julkaistu äänite ja viimeinen, jolla Virtanen pätee. Sisältää lähinnä ylijäämämateriaalia levyltä Hullu ukko ja kotiteollisuus, eli kyseessä on ensimmäistä levyäkin luokattomampi julkaisu. Nämäkin kappaleet julkaistiin Murheen mailalla. Myös Velhonaisen älä salli elää-nimisen kappaleen piti päätyä Kuulohavainnoille, mutta se päätettiin jättää sivuun odottelemaan hetkeä, jolloin yhtyeen jäsenet oppivat soittamaan. Kappale julkaistiin levyllä Aamen.
Aamen (1998) Varsinaisen Kotiteollisuuden debyyttilevy, sekä myös ensimmäinen Kotiteollisuuden julkaisu, jota voi kuunnella ilman oksennusreaktiota. Monen fanin mielestä tämän levyn aikaan Kotiteollisuus ei ollut vielä myynyt itseään, joten levy on tr00. Hyviä mättöbiisejä, kuten Routa ei lopu, krapulasta kertova KIVIPÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!, sekä Negatiivinen. Levy sisältää edellä mainittujen helmien lisäksi kuitenkin myös paljon paskaa. Kaiken lisäksi osa biiseistä on Virtasen säveltämiä.
Eevan perintö (1999) Jokaisen tr00-Kotiteollisuus-fanin mielestä yhtyeen paras levy. Tämä oli viimeinen julkaisu, joka ei ole kaupallista paskaa. Levy sisältää synkkiä, suorastaan pelottavia sanoituksia ja RRRRRRRRRRRASkaita kitarariffejä. Raskainta ja synkintä Kotiteollisuutta ikinä. Yhdessäkään kappaleessa ei lauleta puhtaasti, koko levy on täynnä suoraa huutoa. Levyn parhaita biisejä ovat tietysti raskaat mättöbiisit kuten Rakastan, Eevan perintö, ja Soin. Kaikki muutkin biisit ovat hyviä, paitsi ensimmäisenä singlenä julkaistu Juoksu, joka on poppia ja perseestä.
Tomusta ja tuhkasta (2000) Tällä levyllä Hynynen & co. valitettavasti keksi, että syntetisaattorikin on olemassa. Tomulla ja tuhkalla ovat myös Kotiteollisuuden historian ensimmäiset, sittemmin tavaramerkiksi muodostuneet melodiset jollotus-kertosäkeet. Levyltä valittiin ensimmäiseksi singleksi iskelmäbiisi Jos sanon, joka oli liian hyvä, ja aiheutti sen, että levy nousi Suomen viralliselle albumilistalle. Tr00-fanit vihastuivat ja jättivät levyn kaupan hyllyyn.
Yksinpuhelu (2001) Niin sanottu väli-Eepee, jolla Kotiteollisuus muistutti ihmisiä: "Hei, älkää unohtako, että mekin olemme olemassa!" Levyn nimibiisin riffi on pöllitty KISSin War Machine -biisistä. Lisäksi levyllä on uusi versio biisistä Käärmeiden historiaa, jota pystyy ehkä jopa kuuntelemaan, toisin kuin sitä alkuperäistä.
Kuolleen kukan nimi (2002) Levy, jota jokaisen Kotiteollisuus-fanin on pakko sanoa yhtyeen parhaaksi, tai muuten ei hyvä heilu! Kuolleen kukan nimi on kuitenkin sekä radioissa, että keikoilla niin puhki soitettu, että kukaan ei jaksa kuunnella sitä enää. Tällä levyllä Kotiteollisuudesta tuli lopullisesti massojen musiikkia. Löytyy pääasiassa kevyitä pop-balladeja, kuten Meren mutaa ja Tuomittu. Mukana on kuitenkin vielä muutama kunnon huutobiisikin, kuten Vuonna 1 & 2, sekä Käärmeen pää.
-0 (2002) ja - -merkit kuuluisi olla allekkain, mutta ne eivät ole. Väli-eepee taas. Nimibiisi sekä Iäisyyskutsu ovat kunnon huutoa. Valtakunta-biisin Killing Joke-remixissä alkuperäisestä Kuolleen kukan nimen avaavasta tylsästä kahden soinnun rynkytyksestä on saatu kehitettyä jopa hieman kuuntelua kestävä versio. Loput levystä, eli Meren mutaa-biisistä tehty lyhennelty soittakaanysaatanatätäradiossaettämyösaadaankaljarahaa-edit on turhuutta.
Routa ei lopu (on ilmoja pidelly) (2003) Hynysen mielestä piteli ilmoja, joten Routapiisi oli pakko tehdä uusiksi. Mainittakoon, että tämä versio on huomattavasti löysempi ja popimpi, kuin alkuperäinen, vaikka riffistä onkin koetettu tehdä "rankempi". Levy sisältää myös alkuperäisen singlen poonuspiisin Harakat, joka on sentään vanhaa kunnon huutoa!
Helvetistä itään (2003) Helvetistä itäänin ilmestyttyä viimeisetkin tr00-fanit hylkäsivät bändin ja tilalle tuli pissiksiä sekä mummoja. Levyllä on kaikesta huolimatta asiallisiakin biisejä kuten Kuningas Mammona, Tuonen joutsen ja Viittä vaille vainaa. Näitä hyviä biisejä pissikset ja mummot eivät uskalla kuunnella.
Kultalusikka (2004) Eepee. Kultalusikka on huutoa, joten se on hyvä biisi, vaikka riffi onkin kuultu aikaisemmin ja rumpu- ja kitarasoundit kuulostavat paikoitellen Nightwishiltä, kiitos Karmilan. Levyllä on nimibiisin lisäksi Imatra Big Band Festivalilla äänitetty live vuodelta 2004, jossa Hynynen angstaa ja toteaa, että "Ei mua vois niiQ vittuukaa kiinnostaa, onX teil kiv44, v41 e1, n11nQ".
7 (2005) Levy äänitettiin Norjassa kello seitsemän. Se on vähän niin kuin Eevan perinnön jatko-osa. Helvetin synkkä ja raskas. Kriitikot eivät tykänneet, vaikka oikeasti levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä. Helvetistä itäänistä kriitikot tykkäsivät, vaikka sillä levyllä 60% biiseistä olikin aikamoista poppia.
Iankaikkinen (2006) Eli Hynysen kielellä Ian Kakkinen. Parasta antia levyllä onkin Iankaikkisen riffi ja Yöltä pöllitty kertosäe, Ukko Perkele sekä muutama muu kunnon jynkytys. Tuonelan koivut ja Arkunnaula ovat huonoja. Siksi ne soivatkin radiossa koko ajan.
Kummitusjuna (2007) Mainittakoon, että jos olet Radio Rockia kuuntelematon kummitus, sinun mielestäsi Kuolemajärvi on Kotiteollisuuden kummituksin ja paras kummittelubiisi ikinä. Jos taas kuuntelet kummitusfiiliksellä kyseistä kanavaa, sinun tekee mieli kummitella ja tappaa joku heti, kun Kuolemajärven kummitusmainen kummitusriffi jyrähtää kummitus-stereoista. Kummitusjunaa painettiin kummitusmaisesti rajallinen määrä ja siksi se onkin niin kummitus. Heti ostamaan, jos haluat kummitella! Mukana saat kaksi kummitteluvideota sisältävän kummitusjunassa-DVD:n, sekä Lappeenrannan kuuluisimman kummituksen, eli Janne "Kummitus" Hongiston upeaa kummituslaulua sisältävän kummitusraidan.
Murheen maila 1996–2007 (2007) Kolmen cd:n kokoelma jolla on YKSI uusi biisi! Siis kuvitelkaa, jopa YKSI! Muut biisit ovat aiemmilta julkaisuilta. Vanhalle fanille todella kannattava ostos, siis. Hyvä puoli oli se, että kokoelman julkaisun jälkeen Kotiteollisuuden ensimmäiset demot jostain 90-luvun alusta laitettiin kuunneltaviksi Kotiteollisuuden nettisivuille. Ne sisältävät paskaa. Murheen mailan ensimmäinen levy koostuu Smurffien tuotannosta. Kaiken huipuksi levystä on olemassa vielä halpisversio Singlet 1996–2007, joka sisältää ainoastaan ne alkuperäisen kokoelman kakkoslevyn puhkisoitetut muka-hyvät radiobiisit, joita kukaan ei ole jaksanut eikä halunnut kuunnella koskaan. Levyn nimi Singlet 1996–2007 on kuitenkin osuva, varsinkin kun ottaa huomioon, että vanhin levyltä löytyvä biisi on vuodelta 1998.
Sotakoira (2008) Levy, jolla Kotiteollisuus pilasi muiden hienoja kappaleita. Pellolla mökki, mökissä Matti, Matissa syöpä, lalalallallaa. Nurkassa sanko, sangossa paskaa, paskassa verta, lalalallallaa!!
Ukonhauta (2009) Levy, jonka kautta Kotiteollisuus pyrki pääsemään eroon itseään ihkuttavista pissis-faneista. Bändi pyrki myös suututtamaan kirkon tekemällä kappaleen Isä meidän, jonka sanat ovat suoraan rukouksesta (kopioitu tietenkin ilman Jeesuksen lupaa!). Tämä ei kuitenkaan toiminut: Pissikset pitävät tästäkin levystä ja kirkkokin tajusi Isä meidän-kappaleen olevan parempi, kuin alkuperäinen rukous. Eli toisin sanoen levy oli ihan vitun paska.
Kuollut kävelee (2009) Viimeinen Kotiteollisuuden julkaisema fyysinen EP-levy ennen digiaikaan siirtymistä. Mitään järkeähän tämän(kään) julkaisemisessa ei ollut. Levy sisältää (huonosti)leikatun radioversion Loveen langennut -kappaleesta, pari huonoa ylijäämäbiisiä Ukonhaudan sessioista sekä Hongiston rääkymän Eppu Normaali -coverin. Tästä huolimatta levy myi runsaasti, koska (jälleen kerran) sitä painetyhtyeetiin rajallinen määrä.
Kotiteollisuus (2011) Levy, josta on monta mielipidettä. Kriitikot ovat sanoneet sen olevan ns. Samaa paskaa eri purkissa. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan kyseessä on yhtyeen sekopäisin levykokonaisuus jolta löytyy kaikenlaista punkista kansanmusiikkiin ja doom-metallista shamanistis-vaikutteisiin joikaamisiin. Levyn uusintapainokselta löytyy myös Kalevan miekka-bonuslevy, jonka päätöskappaleessa Pappi puhuu maniskaa soittaa suomalaisen äijähevin kantaisä, Timo Rautiainen. Lisäksi Ainoa-kappaleessa selloa soittaa Ismo Alanko, joka lienee Hynyselle unelmien täyttymys.
Sotakoira II (2012) Cover-levy, joka sisälsi edellisestä poiketen huomattavan paljon iskelmää. Levy päättyy kappaleeseen Manala, joka on pelottavinta tärpätinhaistelu-hallusinaatiomusiikkia koskaan.
Maailmanloppu (2013) Ylihilpeä rock-levy, joka on luultavasti tehty huumeiden vaikutuksen alaisena. Levyn teon johdosta monet epäilivät Hynysen kärsivän maanis-depressiivisuudesta. Levyllä kun ei ole yhtään mollisointua, hitaista tempoista puhumattakaan.
Murheen Mailla II – 2007 – 2014 (2014) Turha kokoelma, jolla ei ollut mitään virkaa.
Kruuna / Klaava (2015) Levy, jolla Kotiteollisuus ns. uudistui. Tämä tarkoittaa sitä, että jo vuosia kuvioissa pyörinyt Miitri Aaltonen otettiin yhtyeeseen soittelemaan kitarasooloja. Levyltä löytyy niin vihaista punkkia, kuin herkkiä balladeitakin. Lisäksi levyn yhdentoista kappaleen nimessä on käytetty jokaisessa kuolema-substantiivia.
Katso myösMuokkaa
Se vanha vainooja: Barbra Streisand
Lähinnä sex appealilla myyvät laulajat, jotka eivät ole kertaakaan säveltäneet yhtään kappaletta, ja jotka eivät muista omassa bändissään palkalla soittavien muusikoiden nimiä: Paris Hilton • Britney Spears • Ashlee Simpson
Ihan varmasti laadukkaampaa kuin yllä: Madonna
Club 27: Jimi Hendrix • Jim Morrison • Janis Joplin • Amy Winehouse • Kurt Cobain • Brian Jones
Snobiperheen tekopirteän rasittavat kasvatit ja omalla egollaan loistavat pissisbailaus"muusikot": Tea Hiilloste • Kana • Amy Diamond • Maroon 5
Tähdenlennot: Nirvana • Anssi Kela • Teräsbetoni • Ari Peltonen • Arnold Schönberg
Runollista paskaa: CMX • Pink Floyd
Lyriikan Nobeleitaan kiillottelevat möri- ja känisijät: Leonard Cohen • Tom Waits • Nick Cave • Bob Dylan
Oikeesti, uskokaa nyt!: Madonna
Teiniangstiaan valittavat goottiyhtyeet: Within Temptation • Nightwish • Antti Tuisku
Rauhanaktivistinynnyt: Bob Dylan • John Lennon • Ozzy Osbourne
Rasittavuus on se meidän juttu!: YUP • Absoluuttinen Nollapiste • Tiisu • Ursus Factory
Äijäilybändit ja muka-asenteellinen suomihevi: Popeda • Kotiteollisuus • Maj Karma • Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus • Mokoma • Metallica
Puistattavat pastissimaakarit: Hector • Olavi Uusivirta • Anssi Kela • Maustetytöt
Hauska muzak: Iron Maiden • Antonio Vivaldi • ”Yesterday”
Suomirok, jota kukaan ei enää kuuntele lukuunottamatta nuoruudessaan hurjina punkkareina toimineita, nyt keski-iän kriiseissä riutuvia fossiileja:
Eppu Normaali • Hurriganes • Juice Leskinen (vaikka kuolema lisääkin levymyyntiä!) • Kirka
(kokeili samaa kikkaa kuin edellinen, mutta valitettavasti pääsi vain hänen kappaleitaan laulelleen Ari Koivusen hölmöjen fanien suosioon) • Yö
Uuvuttavat boheemiposeeraajat: Tuomari Nurmio • Kauko Röyhkä • Herra Ylppö
Huono maku ja huono musiikki kohtaavat: Kari Peitsamo • Pelle Miljoona • Sleepy Sleepers • Sex Pistols • Hurriganes • Arttu Wiskari
Ette sitten vain voineet lopettaa ajoissa: Genesis • Electric Light Orchestra • Eppu Normaali • Jethro Tull • Paul McCartney • PMMP • R.E.M.
Rock 'n' roll -möhistelijöiden suosiossa: AC/DC • Deep Purple • Elvis Presley • Hurriganes • The Rolling Stones
Paljon sointuja, vähän älyä: progetyypit • jatsaajat
Vähän sointuja, vähän älyä: punkkarit • tötterötukat • Kari Peitsamo
Ei horjuville mielenterveyksille: David Bowie • Lady GaGa • King Crimson • The Mars Volta • Kate Bush • PJ Harvey • System of a Down • Björk
Danny: Danny