Josef Fritzl
Josef Fritzl (9. toukokuuta 1935 Amstettenissa) on kiistelty itävaltalainen kasvatustieteilijä ja eugeniikko, joka on tullut tunnetuksi erityisesti lasten - varsinkin omien - turvallista kasvatusympäristöä koskevista teorioistaan ja empiirisiä rodunjalostuskokeiluista. Hänellä on ollut usein päämääränään huumausaineista vapaan ympäristön takaaminen lapsille. Fritzlillä on myös vaimo, Rosemarie, mutta se ei tiedä miehensä tutkimuksista yhtään mitään, oikeasti.
Fritzlin tuoreimmat tutkimukset koskevat lapsen psyykkeen kehitystä mitattuna tämän käytössä olevan liikkumatilan ja vanhempien läheisyyden suhteisiin. Näissä tutkimuksissa Fritzliä on avustanut tämän oma tytär Elizabeth Fritzl, joka on toiminut vapaaehtoisena koehenkilönä. Fritzl on ehtinyt selvittämään tutkimusten sovelluksista vasta variaatiota, jossa koehenkilön liikkumatila on mitattavissa talon neliöinä, ja joissa vanhempien läheisyys on painotettu tarkoituksellisesti isän puolelle. Fritzl oli huolestunut koehenkilönsä kestävyydestä, joten hän päätti varmistaa mahdollisimman samankaltaisten yksilöiden saannin Elizabethin myötä.
Elizabethin kanssa tehty koe oli tavoitteidensa suhteen vertailukohdattoman onnistunut: tytär kasvoi vailla minkäänlaista altistumista haitallisille nautintoaineille tai väkivallan kuvauksille mediassa. Hän ei joutunut tappeluihin tai muutenkaan joutunut alistumaan ruumista vahingoittavalle väkivallalle, missä auttoivat käsiraudat.
Tämä sovellus tuli ilmi keväällä 2008, kun sen katsottiin kestäneen kyllin pitkään. Huhutaan, että taustalla olisi ollut myös Josefin halu vaihtaa koehenkilö yhteen Fritzlin lapsenlapsista, joilla oli ollut Elizabethia enemmän aikaa valmentautua kokeeseen - yhdeksästätoista viiteen vuotta. Lisäksi Fritzl katsoi, ettei 42-vuotias ollut enää kokeiden tavoitteisiin sopivan ikäinen. Sivuprojektina Fritzl selvitti ihmisrodun korkean geneettisen tason ylläpitämistä, jossa hän käytti työkaluinaan mm. jälkiaborttia myöhäissikiöön. Fritzl teki myös aiheeseen liittyvää kenttätutkimusta Thaimaassa.
Fritzlin tutkimukset ovat usein johtaneet hänet vastakkain Itäväallan kireän virkamieskoneiston kanssa. Esimerkiksi vuonna 2008 julkistettu tutkimus lapsen psyykkeen kehityksestä suhteessa tämän liikkumatilaan ja vanhempien läheisyyteen herätti hallinnon mielenkiinnon ja se alkoi selvittää, oliko se menetellyt muutaman vuoden aiemmin väärin myöntäessään Fritzlille omistusoikeuden osaan Elizabethin jälkikasvusta, jota Josef olisi tarvinnut koe-eläimiksi tutkimuksen seuraaviin sovelluksiin, sillä Josef oli aiemmin saanut mainintoja liittyen tutkimuksistaan naisen pakkomukuloinnissa ja näköaistin nopeassa provosoinnissa, joista Itävallan oikeuslaitos oli antanut Fritzlille huomautuksen jokseenkin epäeettisten tutkimusmetodien käytössä.