Auringonpalvonta

Auringonpalvonta on vanha uskomustapa, jossa palvotaan aurinkoa. Monesti aurinko on ajateltu miehiseksi. Tämän vuoksi auringonpalvominen on nykyisin naisten suosiossa. Aurinkoa varten on annettukin miehekkäitä nimiä, kuten Sumerilaisten Pyöreä Herra tai Suomalaisten Arska.

Auringonpalvonnassa uhraaminen näkyy hipiässä. Rusketus ja punoitus onkin aktiivisen uskovaisen kunnioitettu merkki.

Auringonpalvonnan historia

Auringonpalvonta oli Amerikan alkuperäisasukkaiden suosiossa. Eipä ihme että heitä kutsuttiin vielä pitkään "punanahoiksi".

Auringonpalvonta on yksi varhaisimpia uskontoja. Jo esimerkiksi muinaiset sumerilaiset palvoivat aurinkoa. Myös faarao Ehkhnatonin tiedetään korostaneen auringonpalvonnan keskeisyyttä.

Kristinuskon suosion myötä auringonpalvonta kuitenkin määritettiin pakanalliseksi: Syynä on se että Raamatussa vastustetaan auringonpalvontaa. Mooseksen laissa auringon palvonta oli kielletty. (5. Moos 17:3) Sen mukaan auringonpalvominen on pakanallista ja pinnallista ja aikaansaa ihosyöpää. Lisäksi kyseessä on kristillisen perinteen mukaan ollut väärä uskonto, joten sen harjoittamista ei ole kannatettu muutenkaan.

Siksi auringonpalvonta kiellettiin, ja tätä valvottiin esimerkiksi vaatesäädöksin.

Nykyisin, kun yhteiskunta on muuttunut monikulttuurisemmaksi, vanhat väärät pakanauskonnot sallitaan. Auringonpalvontakin on saanut pienen mutta vakaan harjoittajaryhmän. Sen suosiota ovat lisänneet esimerkiksi Baywatch, jossa auringonpalvonta esitettiin hidastettuna ja samalla annettiin siitä kuva hyväksyttävänä elämäntapana. Siitä tulikin eräänlainen muotiuskonto.

Auringonpalvonnan rituaalit

Aurinkoa palvova nainen kokee meditatiivisen hengellisen yhteyden Aurinkoon.

Auringonpalvomisessa tärkeässä osassa on rituaalinen toiminta. Ennen auringolle uhrattiin muita ihmisiä, mutta kun erinäiset yhteiskunnalliset ilmiöt ovat estäneet tämän, on se muuttunut kohti mysteeristä uskontoa. Tässä olennaista on meditatiivinen tila, jossa ihminen keskittymällä ja rauhoittumalla saavuttaa henkisen ja hengellisen yhteyden jumalansa Auringon kanssa.

Auringonpalvojien harrashenkinen yhteiskokoontuminen.

Auringonpalvonnan näkyvin osa liittyykin juuri tähän rituaaliin. Sillä auringonpalvonnassa palvoja ottaa vaatteensa pois ja makoilee esimerkiksi rannalla auringonpaisteessa. Alastomuus symbolisoi sitä, miten ihminen astuu Auringon silmien alle sellaisenaan, itsenään, ilman mitään kätkeviä verhoutumisia. Samalla tämä tehdään julkisesti, jolloin rituaali toimii samanaikaisesti auringonpalvojan uskonilmaisun muotona. Auringonpalvojat tuntevatkin toisensa tämän rituaalin kautta ja joskus näitä nähdään laumoina. Tällöin kyseessä voi olla jopa ryhmätilaisuus. On kuitenkin hyvä muistaa että auringonpalvojat korostavat henkilökohtaista kokemusta ja yhteyttä Auringon kanssa, joten he voivat teeskennellä että eivät tunne muita uskovia.

Toiset uskovaiset ovat arempia, ja kaikkialla auringonpalvontaa ei sallita. Näitä tilanteita varten on keksitty erityisiä solarium -niminen uskonnollisen hartauden harjoittamiseen erikoisvalmistettu koppi.