Vittuilu
Vittuilu on Suomen rikoslaissa määritelty rikokseksi.
1. Joka käyttäytymisellään aiheuttaa toiselle osapuolelle ylenpalttisen vitutuksen tunteen tai 2. syyllistyy vastaavanlaiseen tekoon, on tuomittava vittuilusta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi päiväksi. Yritys on rangaistava.
Esimerkkejä tosielämästä[muokkaa]
Kenties tunnetuin vittuilutapaus Suomessa otti paikan vuonna 2003, kun tuhat lasta nimitti Remontti-Reiskaa "perseenreiäksi".
Vittuilun päämäärä[muokkaa]
Vittuilun telos, eli päämäärä, on vitutuksen tuottaminen toiselle. Onnistunut vittuilu saa vittuilijan itsensä hyvälle tuulelle. Epäonnistunut vittuilu taas voi pahimmillaan johtaa siihen, että vittuilija itse vittuuntuu. On ehdotettu, että vittuilu pitäisi ottaa koulujen oppiaineeksi, jotta mahdollisimman moni saisi nautintoa ja elämäniloa hyvästä ja onnistuneesta vittuilusta.
Vittuilu, hierarkia ja valta[muokkaa]
Jo ammoisista ajoista asti on tiedetty, että systemaattinen vittuilu kehittää organisaatiota tehokkaammaksi. Selvimmin tämä näkyy sotalaitoksissa, joissa valtasuhteet ovat suurelta osin vittuilusuhteita. Ylipäälliköstä sotilaisiin on useita vittuilutasoja ja jokainen porras hierarkiassa vittuilee itseään alempana oleville, mistä taas seuraa kollektiivinen vitutus. Kollektiivinen vitutus alentaa haitallista kuolemanpelkoa. Muinaisilla roomalaisilla olikin sanonta: "Vain vittuilemalla voit voittaa." Toinen vanha sanonta kuuluu: "Valta on vittuilua." Sotalaitoksen ohella vittuilun hierarkia toimii tehokkaasti esim. kirkon organisaatiossa.
Vittuilutaidon opetus[muokkaa]
Vittuilutaitoa opetetaan mm. yliopistojen teologisissa tiedekunnissa, joihin pääsyvaatimuksena on sujuva perusvittuilu, joka taas perustuu raamatunlauseisiin. Raamattu onkin yksi maailman vanhimmista vittuilukirjoista. Ammattimaisella vittuilulla voi päästä huomattaviin vuosiansioihin, sillä esimerkiksi piispat ansaitsevat jopa yli 100 000 euroa vuodessa pelkällä vittuilulla.
Vittuilutaito kansanperinteessä[muokkaa]
Suomalaisessa kansanperinteessä vittuilulla on huomattavan keskeinen rooli. Kalevalan suosituimmassa luvussahan Väinämöinen vittuilee Joukahaisen suohon. Joukahainen lupasi hädissään, että Väinämöinen saa hänen sisarensa Ainon, jos vain pääsee suosta. Väinämöinen ilahtui ja suostui diiliin. Vaan Ainopa oli vittumainen nuori nainen. Aino vittuillakseen hukutti itsensä mieluummin kuin antoi Väinämöisen rynkyttää. Niinpä Väinämöinen kärsi puutteesta ja kolmannen asteen vitutuksesta Kalevalan loppuun asti.
Sammon ryöstökin oli vittumainen teko. Sammon menetys vitutti kaikkia kamppailun osapuolia.
Vittuilun ja vitutuksen terveysvaikutukset[muokkaa]
Vittuilu toiselle lievittää tutkitusti omaa vitutusta. Kliinisissä testeissä on havaittu, että vittuilijan verenpaine alenee mielihyvästä ja vastaavasti vittuilun kohteen verenpaine kohoaa mielipahasta. Toisessa tutkimuksessa on havaittu, että vittuilijan aivot tuottavat selvästi enemmän serotoniinia kuin vittuilun kohteen aivot. Serotoniini vaikuttaa mielialaan sekä jossain määrin myös uneen, ja sen vajaus voi ilmetä mm. alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä. Serotoniinin puute voi aiheuttaa impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä. Vertailututkimusten mukaan vittuilu pidentää ikää, mutta vitutus vastaavasti lyhentää vittuilun kohteena olevien elinajanodotetta.
Yhteiskunnallisen ongelman muodostavat ne ongelmanuoret, jotka eivät itse opi vittuilemaan, mutta joille vittuillaan alituisesti ja niinollen nämä kärsivät vitutuksesta suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin vittuilijat. Opetus- sekä Sosiaali- ja terveysministeriössä onkin alkamassa "Vittuile takaisin" -kampanja, jolla halutaan kiinnittää huomio ongelmanuorten tilanteeseen. Hankkeella pyritään tasaamaan vittuilijoiden ja vittuilun kohteiden välisiä pidemmän ajan terveys- ja mielentilaeroja.