Venezuela
| |||
| Motto: ”Tällä kertaa sosialismi toimii ihan varmasti” | |||
| |||
| Valtiomuoto | sosialistinen liittotasavalta | ||
| Hallitsija | kansanpresidentti Hugo Chávez (edesmennyt) Nicolás Maduro (Chávezin sijainen maan päällä) | ||
| Pääkaupunki | Cucarachas | ||
| Viralliset kielet | espanja | ||
| Pääuskonnot | roomalaiskatolisuus, Myöhempien Aikojen Pyhien Fidel Castron Kirkko | ||
| Itsenäisyys | Espanjalta 1811 Suur-Kolumbialta 1830 tunnustettu itsenäiseksi 1845 (siesta pitkitti) | ||
| Valuutta | bolívar (kuinka monta juttua ne oikein jaksavat nimetä sen tyypin mukaan?) | ||
| Kansallislaulu | Gloria al Pobre Pueblo | ||
| Ja onhan Venezuelassa maailman kauneimmat naiset (Chávezin mielestä)! | |||
Venezuelan bolivariaaninen sosialistinen öljytasavalta on Hugo Chávezin, nykyään Nicolás Maduron, ikioma hiekkalaatikko Etelä-Amerikassa. Venezuela olisi tyypillinen latinalaisen Amerikan banaanitasavalta, jossa kaikkien nimi on Carlos, ellei maan elinikäinen presidentti olisi keskittänyt kaikkea tarmoaan Yhdysvalloille vittuiluun.
Maantiede[muokkaa]
Venezuela on eräänlainen paradoksi: se sijaitsee pohjois-Etelä-Amerikassa. Presidentti Chávezin tavoitteena on siirtää Venezuelaa kartalla vasemmalle – edistyksen kunniakkaalle polulle – siten, että vuoteen 2020 mennessä maa sijaitsee jo Kolumbian länsipuolella.
Historia[muokkaa]
Venezuelan hetteisillä soilla eli vuosituhansien ajan lähinnä jaguaareja, laiskiaisia ja runsaasti hyttysiä. Muutama intiaani kävi alueella silloin tällöin lähteäkseen pian pois – hyttysten takia. Kolumbuksen harhailut saattoivat kuitenkin Venezuelan muun maailman, ja sieltä etenkin Espanjan tietoon 1400–1500-lukujen taitteessa. Alueelle rynnisti 1500-luvulla joukoittain espanjalaisia etsimään tarujen Eldoradoa. He löysivät liejua, äkäisiä hyönteisiä ja epätyydyttäviä alkuasukasnaisia, joilla oli lisäksi ikävä taipumus kuolla kupsahdella isorokkoon vähän väliä. Kun porukalta loppuivat rahat, ei auttanut muu kuin jäädä asuttamaan Venezuelaa. Tämä tietysti otti espanjalaisia kaaliin melko tavalla, mikä selittää paljon latinalaisen Amerikan maiden yleisestä kiivailusta. Kyseessä on vuosisatainen frustraatio olemattoman Eldoradon ja kutiavien moskiitonpuremien takia.
Kun kaikki tekeminen oli totaalisesti loppunut 1800-luvun alkuun mennessä, venezuelalaiset joutuivat katselemaan myrtyneinä sivusta, kun Euroopassa vain tapahtui. Napoleonin aloittamat jännittävät sodat toivat vanhalle mantereelle uutta dynamiikkaa, josta Etelä-Amerikka koki jäävänsä epäreilusti ulkopuolelle. Etelä-Amerikan oma Napoleon-kandidaatti Simón Bolívar astui esiin ja saikin aikaan ihan kunnon vallankumoussodan. Koska Espanjalla oli kädet täynnä sen alkuperäisenkin Napoleonin kanssa, ei heiltä riittänyt juuri huomiota venezuelalaiselle jäljitelmälle. Loukkaantunut jäljitelmä päätyi tuhoamaan Espanjan siirtomaaimperiumin. Kun Bolívar huomasi vapauttaneensa enemmän maita kuin mihin rahkeet olisivat riittäneet, päätettiin osa yhdistää käytännöllisistä syistä Suur-Kolumbiaksi. Myös Venezuela päätyi osaksi Suur-Kolumbiaa. Suur-Kolumbia hajotettiin 1830-luvun alussa kotitöiden jaosta syntyneen riidan päätteeksi.
Tämän jälkeen Venezuela muodostui omaan tahtiinsa säihkyväunivormuisen diktaattorin kerrallaan hallitsemaksi banaanitasavallaksi. 1900-luvulla Yhdysvallat otti CIA:n avulla latinalaisen Amerikan erityiseen ”suojelukseensa” – etenkin Venezuelan, jolla on ihan mukavasti öljyä.
Uusi aikakausi Venezuelan historiassa alkoi vuonna 1998, kun nykyinen suuri maan isä Hugo Chávez nousi valtaan – tällä kertaa vaihteeksi demokraattisissa vaaleissa. Hairahdus on sinänsä pieni, sillä kuusi vuotta aiemmin hän sentään oli yrittänyt asianmukaista sotilasvallankaappausta.
Politiikka[muokkaa]
Venezuelassa on vilkas poliittinen elämä, jota hallitsee kerrallaan yksi henkilö. Tällä hetkellä tuo henkilö on kunniakas vallankumousromantikko Hugo Chávez, jonka päämääränä on tehdä Venezuelasta juuri omien mielenhäiriöidensä mukainen sosialistinen ihmemaa. Mallina Chávezilla on Fidel Castron Kuuba, kiistatta eräs läntisen pallonpuoliskon parhaita esimerkkejä onnistuneesta sisä-, ulko- ja talouspolitiikasta. Chávez onkin aloittanut kunnianhimoisen ohjelman, jolla Venezuela muutetaan toiseksi Kuubaksi siltä varalta, että profeetta Castro sattuisi kuolemaan. Ensimmäisessä vaiheessa kaikki maan luonnonvarat kansallistetaan. Toisessa vaiheessa kielletään uusien autojen maahantuonti, ja koko maan autokanta korvataan vuosien 1955–1959 amerikkalaisilla malleilla. Tämän jälkeen tulee saada aikaan sosialismiin elimellisesti kuuluva yleisen elintason lasku. Kun Venezuelan infrastruktuuri lopulta rapistuu ja ulkomaat lakkaavat pitämästä sitä vakavasti otettavana maana, on suuri sosialistinen tavoite saavutettu. Näin tulee mitä ilmeisimmin käymään, elleivät kapitalisti-imperialistien katalat juonet ja sabotaasi tuhoa edistyksellisiä voimia.
Linkit[muokkaa]
| Espanjankieliset: | Argentiina - Bolivia - Chile - Ecuador - Kolumbia - Paraguay - Peru - Uruguay - Venezuela |
| Muut: | Brasilia - Guyana - Suriname |
| Kauko-ohjauksessa: | Falklandinsaaret - Ranskan Guayana |
| Aiheeseen liittyen: | Jalkapallo - Sotilasjuntta |