Upseeri
| Osa artikkelisarjasta Armeija | |
|---|---|
|
Käsitteitä Puolustusvoimat | |
|
Henkilöstöä | |
|
Kalustoa | |
|
Vaihtoehtoja | |
»Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.»
”Lasten tulitikkuleikki poltti ladon Nurmijärvellä.”
~Lasten leikeistä uutisoitua
”Mies räjäytti naapurinsa pihalla.”
~Upseerien leikeistä uutisoitua
”No mikäs täällä? Mitäs minä näenkään? Nythän te olette vallan erehtyneet, pojat. Aijaijaijai pojat, eihän sotaa tällä tavalla käydä, eeei. Eihän tämmöisestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa.”
~kapteeni Kaarna (Tuntematon sotilas)
Upseeri on armeijan tai muun sotilaallisesti organisoituneen järjestön päällystöön kuuluva henkilö, jonka tehtävä on aiheuttaa pelkotiloja palvelevissa varusmiehissä. Häntä kutsutaan myös nimillä kapiainen, skappari, kouluttaja ja yleinen vitutuksen sanansaattaja. Aikoinaan upseerin löysi kerholta, mutta tarinat sieltä ovat yleensä liioiteltuja. Kerhohan on suunnattu alle kouluikäisille, joten upseerit sopivat sinne vain älykkyytensä perusteella, vaikka kerholaisilla ja upseereilla onkin muita yhtäläisyyksiä. Yhtenä esimerkkinä järjettömät lauseet, joita vanhempien on vaikea selittää tai ymmärtää. Kompromissina upseereille perustettiin upseerien oma kerho eli upseerikerho.
Kouluttautuminen ja upseeriksi opiskelu[muokkaa]
Upseereille on olemassa oma koulu, upseerikoulu. Siellä upseeri oppii juurikin leikin kautta. Hän pudottelee kulmikkaita palikoita laatikkoon ja pinoaa palikoita päällekkäin. Tällä tavalla monien leikkien kautta hän harjoittelee motorisia ja henkisiä taitojaan sekä ajatteluaan. Upseeri leikkii myös niitä leikkejä, joita hänen arjessaan tapahtuu. Näin hän tutustuu todelliseen elämään. Upseerit leikkivät kotia, kauppaa ja eläinleikkejä. Leikin avulla upseeri oppii myös olemaan toisten kanssa, ryhmässä. Kuten tavalliset kerhoikäiset, myös upseerikerholaiset harrastavat erinäisiä lapsuuden leikkejä, mutta seuraukset ovat usein vakavammat. Upseerikoulun tärkeimpiä koulutustavoitteita ovat miekkailu, viininmaistelu ja käyttäytyminen oopperassa. Siitä sanonta "upseeri ja herrasmies." Upseerit arvostavat etiketin ja perinteiden noudattamista ja yleensä ne ovatkin ainoat taidot joita upseerit osaavat hyödyntää. Upseerin on tärkeää tietää, kuinka monta kiveä on ruokalan seinässä. Tyhmää, mutta "hyödyllistä".
Upseerit osaavat pyöritellä papereita ja silmiään. Majurilla ja hevosella eroa on vain se, ettei majuri paskanna paraatissa. Majuri on upseereista turhin ja yleensä älyllisesti vajaavaisin. Kun ripottelee huollon majureita etelänavalle metrin välein, niin kyseessä on hyvä alku. Upseerit ovat itseään täynnä olevevia tärkeilijöitä, jotka eivät yleensä kykene laisinkaan kenttätyöhön. Siksi upseerit yleensä lukitaan valmistumisen jälkeen kulmahuoneeseen syömään herkullista suklaata. Siellä he voivat esittää tekevänsä tärkeää työtä. Upseerin alut sekoittavat yleensä karhun ja kauriin, koska molemmissa sanoissa on samoja kirjaimia ja molemmat eläimet asuvat upseerille vieraassa metsässä.
Upseerille suuri haaste on ymmärtää kuinka aliupseeerit pystyvät kenttäolosuhteissakin ratkaisemaan vaativia ongelmatilanteita ja haasteita, tästä johtuen upseerit yleensä kyseisissä tapauksissa yrittävät pönkittää omaa uskottavuuttaan yleisellä palvelusohjesäännöllä.
Upseerin tunnistaa ongelmatilanteissa yleensä siitä, että:
- Vastaus tulee välittömästi.
- Se on täysin oikein.
- Siitä ei ole mitään hyötyä.
Kirjallisissa ongelmissa upseereista voi olla hyötyä. Käytännön ongelmissa yleensä ei ja tällöinkin yleensä upseeri on syypää ongelmaan. Sanotaankin, että upseerilla ja salamalla on yhteistä se, että ensin välähtää ja sitten tutkitaan tuhot. Usein tuhojen unohduttua upseeri saa silti mitalin. HYVÄ UPSEERI! läpy läpy
Tavoitteet ja työ[muokkaa]
Valmistuttuaan upseeri pyrkii siirtämään vähäistä tietouttaan (pätemään) varusmiehille ja alemmille ihmisrodulle (joskus myös sotakoirille). Hän vaatii alaisiltaan vankkaa kunnioitusta, koska onhan hän käynyt vaativan upseerikoulutuksen ja oppinut jopa syvä(ltä)johtamisen alkeet. Upseerit pitävät varusmiehet alati alakuloisina, sillä heille ilo ilman viinaa on teeskentelyä, mutta suru viinan puutteen takia on aitoa. Upseerit ovatkin usein pelättyjä, vihattuja, mutta hölmöydessään silti rakastettavia lurjuksia. No eivät ne oikeasti niin rakastettaviakaan ole. Pieru on rakastettava, upseeri ei.