Rikhard Leijonamieli
|
Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole. Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla. |
Rikhard Leijonamieli (8. syyskuuta 1157 - 24. joulukuuta 1199) oli kovan luokan rikollinen/gangsteri yhtä hyvin kuin Englannin leijonamielinen kuningas vuodesta 1189 Elämänsä Yöhön. Hän nousi valtaistuimelle rikoksen neuvoin.
Rikhard Leijonamieli todettiin psykopaatiksi jo vuonna 1176. Hänellä alkoi sutia entistä pahemmin vuonna 1180, kun hän näki seinällään pieniä punaisia tikku-ukkoja. Siinä samassa Leijonamieli tunsi, kuinka joku hiplasi hänen nenäänsä viidesti. Taivaasta kuului mylvintää. Leijonamieli ei ymmärtänyt olevansa psykoosissa ja koki kaiken totena kuin veden.
Leijonamielellä oli ennen kuninkuuttaan niin ikään fyysisiä ongelmia. Hänen aivonsa syttyivät palamaan rankan ryypiskelyn päätteeksi vuonna 1187, mutta lääkäri sai pelastettua hänen henkensä viime hetkellä. Siinä kyseinen lääkäri teki elämänsä virheen. Miksi? Se selviää pian...
Rikos[muokkaa]
Rikhard Leijonamieli syöksyi 7. heinäkuuta 1189 uljaine ratsuineen yön pimeyteen. Hän otti panttivangikseen Einon haukan, jonka pälyily alkoi lopulta vituttaa Leijonamieltä kovasti.
Rikhard Leijonamieli pakeni pälyilevä kanahaukka panttivankinaan Castl-alt-Forteaun keskiaikaiseen linnoitukseen Marseilleen, jonka ympärille poliisit tulivat ikään kuin he olisivat pelottaneet Leijonamieltä. Kerrotaan, että haukan päly oli 10. heinäkuuta mennessä jäätänyt metsän yhtä hyvin kuin kaksi poliisimiestä.
Rikhard Leijonamieli oli perin ovela jätkä ja pakeni linnoituksesta poliisien huomaamatta. Leijonamieli pääsi Nizzaan, ja poliisit jäivät tavallisen typerinä linnoituksen ympärille. Nizzassa Leijonamieli ryyppästi rankasti ja lähti kadulle ammuskelemaan ihmisiä. Hän sai lopulta hengiltä 167 ihmistä. Tässä vaiheessa haukan pälyily alkoi sapettaa Leijonamieltä niin, että tämä ampui sen kuoliaaksi. Poliisit pääsivät uudemman kerran Leijonamielen jäljille 26. heinäkuuta. Leijonamieli alkoi mylviä ja öristä niin uhkaavasti, että poliisien oli pakko perääntyä. Kun mylvintää oli jatkunut viisi päivää, poliisi yritti surmata Leijonamielen. Leijonamielellä oli kuitenkin taskussaan 1724713875137857812758 kg dynamiittia, jotka hän olisi räjäyttävä, mikäli poliisit eivät jättäisi häntä rauhaan. Lisäksi Rikhard vaati päästä Englannin kuninkaaksi. Hän sai kuin saikin tahtonsa läpi.
Kuninkuus[muokkaa]
Rikhard Leijonamieli mestasi Sopuli Skitsomielen ja kruunasi itsensä kuninkaaksi juhlavin menoin 16. elokuuta 1189. Linnansa hän rakennutti Lontoon keskustaan. Syyskuussa kuningas muutti maansa lakia siten, että jokaisesta rikoksesta rangaistus olisi leijonille syöttäminen. Kuningasta itseään lait eivät tietysti sitoneet millään lailla, ja tämän hän kirjasi perustuslakiinkin. Leijonamieli seurasi aina itse katsomosta leijonien ateriointia. Pahat kielet kertovat, että samalla kuningas masturboi, sillä niin kiihottavana hän tällaisen kidutuksen, julmuuden ja kauheuden koki. Leijonamieli, joka siis sai perustuslain mukaan tehdä, mitä tykkäsi, räjäytti uudenvuodenaaton 1191 kunniaksi Firenzen ilmaan. Sadattuhannet menehtyivät ja miljoonat menettivät läheisensä. "Shit happens", kuittasi kuningas koko jutun. Tämän jälkeen hän päästi pitkän, polyfonisen pierun osoitukseksi tavallista rahvasta kohtaan tuntemasta syvästä halveksunnastaan.
21. tammikuuta 1192 kuningas Leijonamieli sai päähänsä, että kuukausittain valittaisiin Belfastissa Kuukauden Idiootti. Kuukauden Idiootille naurettiin yhdessä - vaikkakin kuningas pidätti tämän oikeuden itsellään vuodesta 1196. Mikäli Kuukauden Idiootti osoitti epäkunnioitusta kuningasta kohtaan, tämä söi Idiootin elävältä kuun ensimmäistä päivää seuranneena sunnuntaina. Kuninkaalla oli tapana valita Kuukauden Idiootti itse omien (omasta mielestään objektiivisten) mielipiteidensä mukaan.
Kuningas avioitui 5. marraskuuta 1194 Leonardo Lonkeromielen kanssa. Hän kuitenkin tappoi uuden aviomiehensä perintörahojen toivossa jo seuraavana päivänä. Huhutaan, että Lonkeromielen ruumis paloi seuraavana yönä nuotiona metsässä.
Kuningas sai kuolemasta, helvetillisestä kärsimyksestä ja äärimmäisestä tuskasta vitunmoista nautintoa, varsinkin, kun se sattui jonkun muun kohdalle. 24. joulukuuta 1194 hän seurasi viiden näpistyksestä kuolemaan tuomitun henkilön teloitusta (=syöntiä leijonan toimesta) katsomosta olutpullo vasemmassa ja muna oikeassa kädessään. Vuonna 1195 hän otti vaihtoehtoiseksi teloitustavaksi syömisen rinnalle kahden viikon kidutusta seuranneen kaulan katkaisun miekalla. Kun pää irtosi, kuninkaalta sperma lensi.
Huhtikuussa 1196 Rikhard Leijonamielen seksiorja syöksyi kuninkaan ovesta sisään koputtamatta. Rangaistukseksi tästä kuningas antoi määräyksen katkaista orjan kaula. Sperma lensi kuninkaalta jälleen kerran.
3. helmikuuta 1197 perustettiin salaliitto Rikhard Leijonamielen murhauttamiseksi. Hänet yritettiin heivata metron alle 16. lokakuuta, mutta yritys epäonnistui ja tekijä syötettiin leijonille kuninkaan kiihottuneiden silmien edessä. 20. toukokuuta 1198 Mulqvist Skitsonpoika ampui kuningasta kiväärillä päähän sillä seuraamuksella, että tämä kuurosokeutui.
Kuolema[muokkaa]
Englannilla ei ollut virallista hallitsijaa vuosina 1198-1199. Tänä aikana kuurosokeaa Rikhard Leijonamieltä näännytettiin kolmen neliömetrin pimeässä sellissä. Hänet oli kahlehdittu, mutta toisinaan hän sai nautittavakseen vettä ja leipää. Sunnuntai-iltaisin kuningas raiskattiin. Tämä julma tapahtuma lähetettiin suorana lähetyksenä jokaiselle, jolla siihen aikaan oli kotonaan TV.
Rikhard Leijonamielen helvetillisestä kärsimyksestä tehtiin loppu joulukuussa 1199. 1. joulukuuta asti hän ei saanut syötäväkseen eikä juotavakseen kerrassaan mitään. Tulevaksi kuninkaaksi valittiin samaan aikaan Eemeli Kaniiniaivo, joka sai lupsuttaa kuninkaan mulkkua tämän kolmen viimeisen elinviikon ajan joka päivä. Jouluaaton kunniaksi kuningas sidottiin paaluun, johon leijonat tulivat raatelemaan ja syömään hänet. Kuninkaasta jäi kuitenkin jäljelle vasen munuainen, jonka syömisen sai tehtäväkseen Eemeli Kaniiniaivo. Kuninkaan kuolemaa juhlistettiin Englannissa sinä päivänä näyttävällä, mutta tuntemattomalla tavalla. Joulupäivänä ammuttiin kuninkaan koira, jonka verinen ruumis jaettiin kolmen onnekkaan kesken. Koirasta jätettiin tarkoituksella jäljelle aivot, jotka olivat jostain syystä pahoin palaneet. Aivot nautti Kaniiniaivo iltaoluensa kera joulupäivänä 1199. Kaniiniaivo kruunattiin lopulta 1. tammikuuta 1200, mutta ei ehtinyt olla kuin kyseisen päivän maan hallitsijana, sillä Rikhardin pikkuveli Juhana Maaton, joka tunnettiin myöhemmin rehtinä, hyveellisenä ja koko kansan rakastamana (sekä Robin Hoodin rakkaana ystävänä), oli ujuttanut Kaniiniaivon viinin sekaan syanidia, jonka myötä hän anasti näin kuninkuuden itselleen.
Lehtimies Vallu Vandaalimieli kuvasi Rikhard Leijonamielen ja hänen koiransa teloituksen totuuspohjaisessa novellissaan Härskiä menoa keskiajan Englannissa. Tämä kertomus löydettiin Pariisin kirjastosta 1931. Adolf Hitler sai tappokuvausta tutkaillessaan vallan tavatonta nautintoa. "Se oli jumalaista", kertoi hän vuonna 1942 haastattelussaan, "en ollut ennen kokenut mitään sen kaltaista, jumalauta!" Kerrotaan, että Leijonamielen esimerkkiä seuraten Hitler masturboi julmaa tappokuvausta lukiessaan sillä seurauksella, että hän sai elämänsä orgasmin. Orgasmi oli kuitenkin liian voimakas, joten spermaa tuli niin vitusti, että Adolfin kyrpä räjähti. "Se oli sille ihan oikeen", kommentoi tapausta Englannin televisiossa Winston Churchill, joka niin ikään koki jumalaisen nautinnon tunteen Leijonamielen raa'asta kuolemasta lukiessaan.
Leijonamieli julistettiin idiootiksi 26. lokakuuta 1888.
