Ranskan vallankumous

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Ranskan vallankumous.
Ranskan vallankumous
French Revolution.JPG
Se oli aikaa se.
Alku: 14. heinäkuuta 1789
Loppu: 1799
Paikka: Ranska
Tulos: Tasavaltalaisten (tai Napoleonin) voitto, aatelin silpominen
Vaikutukset: 75 vuotta tempoilevaa politiikkaa, joka tasoittui lopulta lässyksi ja rapistuneen omahyväiseksi tasavallaksi
Osapuolet
Ranska Öö, myös Ranska, mutta se rikkaampi, aatelisempi Ranska
Johtajat
Monta fanaatikkoa, muttei oikeastaan kukaan Ludvig XVI ja kaikki, jotka hän oli lahjonut
Vahvuudet
Kansa, suurin osa armeijaa ja paljon, paljon giljotiineja Huomattavasti pienempi ja ylipainoisempi joukko
Tappiot
Lähes kaikki (nöyryyttävissä julkisissa mestauksissa) Lähes kaikki (nöyryyttävissä julkisissa mestauksissa)
”

Tämä oli aikakausista paras ja pahin. Se oli viisauden aikaa, se oli hulluuden aikaa. Se oli uskon mutta samalla epäilyn aikakautta, valon ja pimeyden aikaa. Se oli toivon kevättä ja epätoivon talvea, ihmisillä oli edessään kaikki eikä mitään.

 ”

~Erittäin tärkeän kirjailijan arvovaltainen sitaatti, joka nostaa artikkelin arvoa puolella

”Se” on tietenkin Ranskan vallankumous (La Révolution Française, kuten he itse sitä kutsuivat), kuten sivun otsikkokin paljastaa. Se oli vuonna 1789 leivän puutteesta (ja sittemmin leivän kieltämisestä) sekä leivosten syönnin rohkaisusta alkanut suuri kansannousu ancien régimeä vastaan. Tämän suuren valistusajan verisen hedelmän jälkeen kukaan ei enää voinut väittää ranskalaisia lässyiksi pelkureiksi. Oikeasti. Aina Napoleon Bonaparten kuolemaan asti kukaan ei kyseenalaistanut Ranskan sankarillisuutta ja seksuaalista suuntautumista.

Vallankumouksen virallinen tunnuslause oli ”Liberté, égalité, fraternité, ou la mort!” (Vapaus, tasa-arvo, veljeys[1] – tai kuolema!”), joskin lopun lisäystä pidettiin yleensä vapaaehtoisena.

Vallankumouksen syyt[muokkaa]

Ludvig XVI oli melkoinen mulkku jopa Ranskan kuninkaaksi.

Ranskan vallankumouksen syistä on väitelty pitkään ja hartaasti[2]. Syyt olivat sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia ja monimutkaisesti yhteydessä toisiinsa, mutta yksinkertaistamisen (ja myös tämän artikkelin huumorin toimimisen) vuoksi voidaan yleisesti todeta, että pääsyy koko sotkulle oli se, että Ranskan talonpojat olivat nälkäisiä.[3]

Ranska oli 1700-luvun lopulla absoluuttinen monarkia siitä huolimatta, että kyseinen hallintomuoto alkoi olla lopullisesti poissa muodista.[4] Amerikan Yhdysvallat oli jo katkonut tyrannian kahleet ja tunsi suurta tarvetta mahtailla saavutuksesta kaikille muille. Ranskan kuningas Ludvig XVI[5] oli hyvin epäsuosittu tavallisen väestön keskuudessa. Talonpojat kutsuivat häntä ”Ludvig Viimeiseksi”, uskoen ja toivoen hänen olevan maan viimeinen kuningas, ja myös ”Persläpien kuninkaaksi”, viitaten hänen oletettuun henkiseen kyvykkyyteensä. Masennuksesta, mutta tuskin alemmuudentunteesta kärsinyt Ludvig itki lohduttomasti joka ilta, kun talonpoikien raa’at herjat satuttivat hänen herkkää sieluaan. Seuraavana päivänä hän teloitutti samaiset talonpojat ja tunsi olonsa yleensä jo paremmaksi. Ludvig XVI tunnetaan korruptoituneena ja kyltymättömänä tuhlaajana, joka tuhosi Ranskan talouden, hallitsi epäjohdonmukaisesti ja johti maansa typeriin sotiin.[6] Lisäksi hän antoi kiduttaa alamaisiaan ja myrkytti köyhälistön käyttämiä kaivoja nähdäkseen näiden kouristelevan hassusti kuollessaan. Yleisesti ottaen historioitsijat pitävät Ludvigia hyvää tarkoittaneena ja idealistisena konservatiivina.

Marie Antoinette luuli olevansa Ludvigille ja Ranskalle ”jotakin erityistä” vain epänormaalin pitkän ja ennenaikaisen harmaan tukkapehkonsa takia. Hänen päänsä irtosi massiivisesta peruukista huolimatta hyvin kevyesti.

Ludvig XVI:n hallinnon kärpännahkoihin kuluttama valtava rahasumma yhdistettynä moniin tuloksettomiin sotiin johti talouskriisiin ja nälänhätään, kun kansalta loppui leipä. Työttömyys kasvoi, ja moni viljelijä joutui talousvaikeuksien takia antamaan alaisilleen kenkää. Leipä oli tuolloin, kuten yhäkin, viinin ja savukkeiden ohella ranskalaisten perustavanlasia elämän edellytyksiä.[7] Kun leipäpulan lisäksi tuli tuhosi tupakkasadon ja kuningas vei kaikki viinirypäleet kesäjuhlien aperitiivipöydän koristeiksi, ranskalaisten mitta alkoi olla täynnä. Talonpojat eivät olleet pelkästään nälissään, vaan myös hermosavujen tarpeessa ja selvin päin. Tämä olotila pakotti heidät näkemään epäoikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestelmän epätavallisen selvästi. Kun heidän asuntonsakin paloivat (tai otettiin jonkun aatelisen haltuun kuninkaan myöntämän avoimen valtakirjan voimin), päätyivät he kadulle ja osa joutui jopa varastamaan hopeaesineitä ystävällisiltä ja harmittomilta piispoilta. Kaiken tämän keskellä ylhäisö nautti vuosikertaviinistä ja todennäköisesti keskimääräistä paremmasta sukupuolielämästä (jos pitää tuhdeista tytöistä) tiloillaan, joiden puutarhavajatkin olivat jalkapallokentän kokoisia. Väestö oli käärmeissään, mutta tarvittiin vielä Marie Antoinetten veroinen narttu[8] muuttamaan ranskalaisille tyypillinen voimaton purnaus erääksi maailmanhistorian tärkeimmistä tapahtumasarjoista.

Marie Antoinette oli Ludvig XVI:n syntyjään itävaltalainen puoliso, joka käytti niin massiivisia peruukkeja, että juuttui Versailles’n linnan oviaukkoihin ne päässään.[9] Ennennäkemätön kriisi seurasi, kun hän, Ranskan kuningatar, vitsaili nälänhädästä sanoen: "Qu'ils mangent de la brioche" eli ”jos kansalla ei ole leipää, syökööt leivoksia”.[10] Absoluuttisessa monarkiassa kuningattaren sanat otettiin tietenkin hyvin vakavasti, ja leivän myynti aatelittomille kiellettiin. Julkisiin rakennuksiin liimattiin julisteita, joissa kansaa kehotettiin syömään leivoksia. Kun kansalla ei ollut varaa leivoksiin, se päätti mullistaa vallitsevan yhteiskunnan rakenteet.

Bastiljin valtaus[muokkaa]

Bastiljin valtaus. Historiallinen tapahtuma. Paina kaaliisi.

Bastiljin vankila Pariisissa oli yksinvaltiuden ja järjestelmän epäoikeudenmukaisuuden symboli. Sen oli siis murruttava. Ja se murtui. Bastilji oli sorrettujen aatelisten[11] luksusvankila, jossa pidettiin mm. sellaisia tyrannian uhreja kuten markiisi de Sadea (joka oli tuomittu vankeuteen toistuvista raiskauksista, pahoinpitelyistä, vapaudenriistosta ja huonon eroottisen fiktion kirjoittamisesta; hänet tosin siirrettiin muualle jo ennen rytinän alkua). Bastiljin valtauksen vuosipäivä, 14. heinäkuuta, on Ranskan kansallispäivä. Tuolloin ranskalaiset juhlivat seitsemän aatelisrikollisen vapautusta ja jo antautuneen ja ylensyöneen vartijakaartin teurastusta. Tämä ilmentää valistusajan vapausihanteita. Bastilji revittiin maan tasalle ja sen tilalle sijoitettiin merkittävä aukio ja liikenneympyrä.

Muita juttuja[muokkaa]

Bastiljin valtauksen ja hirmuvallan välillä tapahtui paljon sosioekonomisia ja poliittisia uudistuksia. Oui, tylsää. Jotta artikkeli säilyisi mielenkiintoisena, skippaamme puolet koko vallankumouksesta. Voit lukea ne jutut vaikka Wikipediasta. On syytä ohittaa polvihousuttomat sanskulootit yhteiskuntafilosofioineen, kun tarjolla on kuitenkin täysin pöksytön Ranskan seksuaalivallankumous.mutta siellä oli ranska

Hirmuvalta ja massateloitukset[muokkaa]

Viimeinkin! Verta kentälle! Hirmuvallan aikana vallankumouseliitti hallitsi Ranskaa pelolla ja massateloituksilla. Pelon ylläpitämiseen tarvittiin massateloituksia ja massateloitusten ylläpitämiseen. . . no, ne massateloitukset olivat yksinkertaisesti suosittuja. Hirmuvallan aika oli verraten epämiellyttävää. Tuona aikana Ranska oli sekasorron tilassa. Uskonto oli menettänyt asemansa ja monet päänsä; mistään valtiomuodosta, edes anarkiasta, ei ollut tietoakaan. Jos tuolla pimeällä aikakaudella tosiaan oli mitään johtohahmoja, olivat ne viina ja luvattoman heikko hygienia. Mutta vielä niitäkin suurempi oli giljotiini.

Hirmuvallan aikainen matkailumainos esittelee vallankumouksellisen Pariisin verratonta ilmapiiriä. Esittelysanat kirjoitti Maximilien de Robespierre.

Giljotiinista on tullut Ranskan vallankumouksen symboli.[12] Vaikka giljotiini on teloitusvälineenä vanha, sen otti uudelleen käyttöön modernisoituna ranskalainen hammaslääkäri Joseph-Ignace Guillotin, joka oli käyttänyt sitä paikallispuudutukseen.[13] Se oli suunnaton menestys, sillä yksikään giljotiinilla puudutettu ei koskaan valittanut kivusta hampaan poistamisen tai paikkauksen aikana.

Järjetön tappaminen alkoi, kun Robespierre huomasi giljotiinin nopeuden, symboliarvon ja brutaaliuden. Ensimmäisten joukossa läskipäänsä menettivät Ludvig XVI ja Marie Antoinette, jotka olivat yrittäneet rohkeasti mutta epäonnisesti paeta Venäjälle[14] välttääkseen kohtalonsa. Marie Antoinette osoitti jälleen kerran olevansa varsinainen narttu astumalla pyövelin varpaille ja pyytäen anteeksi saaden vielä näin ironisen sitaatin omiin nimiinsä historiankirjoihin. Ludvig XVI käyttäytyi huomattavasti hillitymmin ja hiljaisemmin. Hän oli teloituspäivänä turvautunut hyvin epärojalistiseen tyyliin, johon kuuluivat kalmankalpeat kasvot, litimäriksi pissityt pöksyt ja kova päänsärky, jonka aiheuttajana jotkut historiantutkijat pitävät ”väliaikaista stressiä”. Ludvig ei joutunut kuitenkaan kärsimään tästä olotilastaan pitkään.

Hirmuvalta ei rajoittunut vain kuninkaalliseen hoviin ja muihin ancien régimen jäseniin, vaan kun kuningas oli pääpätkäisty, vallankumoukselliset aloittivat jäsentenvälisen pudotuspelin. Niinpä giljotiiniin päätyivät myös kemisti Antoine Lavoisier, juristi Isaac René Guy le Chapelier ja noin 20 000 muutakin ranskalaista - mukaanlukien lähes kaikki vallankumousmiehet, kuten Saint-Just, Danton ja Baubeuf. Lopulta Robespierre mestasi itsensä, kun muita ei ollut enää jäljellä.[15]

Kuningasvallan lopettanut hirmuvalta saavutti päätepisteensä, kun korsikalaiskääpiö, korpraali Napoleon Bonaparte nousi Ranskan armeijan huipulle soveltamalla vallankumouksellista ”ei antauduta” -taktiikkaansa. Hän toi Ranskaan jälleen järjestyksen vuosien sekasorron, itkun, hampaiden kiristyksen ja päiden menetyksen jälkeen. Kansa osoitti pätkälle kiitollisuutensa[16] antamalla hänelle absoluuttisen vallan määrätä kaikesta.

Chouannerie[muokkaa]

Talonpojat yleensä ovat junttimaista mutta sangen tolkullista väkeä, ja heille olisi riittänyt, että kuningas olisi yksinkertaisesti vain saanut kunnon turpasaunan ja että hovissa olisi alettu syömään ruisleipää vehnäpullan sijaan. Kun vallankumous alkoi tulla myös maaseudulle ateismin ja asevelvollisuuden muodossa, ja liian monta kirkkoa oli poltettu ja miestä pakotettu vallankumouksen armeijaan, Poitoun ja Bretagnen talonpoikien mitta täyttyi. He ryhtyivät aseelliseen kapinaan vallankumousta vastaan, vaatien kuningasta takaisin. He surmasivat vallankumouskomissaarit ja aloittivat sissisodan 1793. Sota, nimeltään chouannerie, oli menestyksekäs: vallankumous oli käytännössä kuollut kirjain noilla seuduilla. Lopulta vallankumoukselliset joutuivat turvautumaan kansanmurhaan saadakseen chouannerien tukahdutettua. Tästä Lenin oppi myöhemmin, että väkivalta on ratkaisu kaikkeen.

Vaikutus[muokkaa]

Delacroix'n maalaama Ranskan vallankumouksen ikoni, joka ei liity Ranskan vallankumoukseen. Ei ainakaan siihen (eli tähän) vallankumoukseen.
”

On vielä liian aikaista arvioida Ranskan vallankumouksen vaikutuksia.

 ”

~Zhou Enlai, 1968

On ehkä yhä liian aikaista lausua lopullista sanaa Ranskan vallankumouksesta, mutta voidaan todeta, että se on aiheuttanut helvetinmoisen sotkun, josta Eurooppa on yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä toipua seuraavat kolme vuosisataa. Ranskassa vallankumouksen perintö on tehnyt kaikki uudistukset mahdottomiksi. Kansa syöksyy kaduille autoja polttamaan[17], jos kukaan uskaltaa ehdottaa mitään uutta.[18]

Vallankumouksen seurauksena Ranskan porvarit nousivat nopeasti rikkaammiksi ja etuoikeutetuimmiksi, kuin mitä aatelisto oli koskaan ollut. Codex Napoleonica poisti työläisiltä kaikki oikeudet ja ajoi Ranskan ultrakapitalismiin. Työläisillä oli pakollinen työtodistuskortti, joka oli työnantajalla. Mikäli työntekijä oli hidas, tuli korttiin merkintä ja töitä ei sen jälkeen muualta saanut. Myös kokoontumisvapautta rajoitettiin giljotiinin ohella, ja palkkauksella ei ollut mitään väliä. Kaupan päälle sosiaaliturvasta vastanneelta katolilaiselta kirkolta vietiin kaikki maat ja omaisuus. Ranskan köyhälistö, joka oli kuningasvallan aikana ollut heikoilla, todella kurjistui ryysyköyhälistöksi vallankumouksen seurauksena. Kannattiko?

Kouluhistoria ei kerro, että naisten oikeudet kärsivät vallankumouksen seurauksena pahasti takapakkia. Ennen vallankumousta naiset olivat saaneet toimia kaupungeissa itsenäisinä ammatinharjoittajina ja omistaa omaisuutta. Nyt heiltä vietiin sekin vähä, ja heidät alistettiin miestensä holhoukseen ilman perimysoikeutta. Vallankumousmiehet (miehet!) ihannoivat antiikin Kreikkaa ja Roomaa, ja eihän antiikin Roomassakaan naisilla ollut mitään oikeuksia! Naiset tunnustettiin ihmisiksi Ranskassa vasta 1820.

Myöskään sitä ei kouluhistoriassa pahemmin mainita, että chouannerien kukistuttua monet poitoulaiset ja bretagnelaiset pakenivat vallankumouksen kauhuja Louisianaan. Vaikka nuo bayou countryn asukkaat, acadialaiset ja cajunit, ovat suurimmaksi osaksi Kanadasta sinne paenneiden kanadanranskalaisten jälkeläisiä, myös vallankumouksen jälkeen Mississippin suisto, bayou country, sai uutta asujaimistoa.

200 vuotta jälkeenpäin voidaan todeta, että oikeastaan ainoa hyvä asia, mitä Ranskan vallankumouksesta on seurannut, on metrijärjestelmä. Jos joku väittää toisin, hänen ei ole varmaankaan ikinä tarvinnut tehdä mitään insinöörisuunnittelua anglosaksisilla naulajalkamitoilla.

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ ”Veljeys” tulkittiin kirjaimellisesti: naisille ei myönnetty poliittisia oikeuksia, vaan he pääsivät vain allegorisiin maalauksiin edustamaan vapautta – mieluiten rinnat paljaana, Ranskassa kun oltiin. Eihän antiikin Roomassakaan, jota vallankumousmiehet ihailivat, naisilla ollut mitään oikeuksia.
  2. ↑ Ensimmäiset giljotiinilla suoritetut massateloitukset aiheutuivat näistä väittelyistä.
  3. ↑ Sekä ruuan että vapauden perään
  4. ↑ Sen suosio jatkui muuta Eurooppaa pidempään Venäjällä, jonne muotivirtaukset ovat tavallisesti saapuneet viiveellä, jos lainkaan.
  5. ↑ Ei tule sekoittaa Ludvig XIV:ta, joka on tunnettu jääkiekkovalmentaja.
  6. ↑ Vähän kuin Napoleon, mutta vain toinen saa kaikki haukut osakseen. Ei kovin reilua.
  7. ↑ EU:n maataloustukea ei vielä ollut keksitty.
  8. ↑ Ja lisää veroja. Kukaan ei pidä veroista.
  9. ↑ Ja Versailles’ssa on sentään melko avarat ja korkeat oviaukot.
  10. ↑ Vaikka historioitsijat yhä väittelevät siitä, sanoiko Marie Antoinette todella näin, riittää yksi silmäys hänen kuvaansa vahvistamaan asian. Kyllä, se hapan vanha luumu sanoi sen aivan takuuvarmasti!
  11. ↑ Sellaisten aatelisten, jotka käyttäytyivät JOPA kuninkaan mielestä sopimattomasti
  12. ↑ Sen koulun historiankirjoissa aina olevan maalauksen lisäksi, kyllä, juuri sen, jossa se yläosaton nainen heiluttaa trikoloria. Kyllä, juuri sen maalauksen, joka sitä paitsi kuvaa vuoden 1830 vallankumousta.
  13. ↑ Ja lisäksi saadakseen jotain nimetyksi itsensä mukaan – varma merkki keski-iän kriisistä.
  14. ↑ Melko todennäköisesti maailman ainoa vallankumouksellista Ranskaa huonompi paikka
  15. ↑ Jopa Marat oli jo ehditty tappaa ammeeseensa.
  16. ↑ On vapauttava tunne olla pelkäämättä päänsä menetystä valtavassa massatapahtumassa
  17. ↑ Ei mitään uutta auringon alla. 1350-luvulla tämä liikehdintä tunnettiin nimellä jacquerie
  18. ↑ Kuten esimerkiksi, että kaduille syöksyminen ja autojen polttaminen ei aina ole hyvä reagointitapa... Mitä? Aux armes, citoyens! Formez vos bataillons! Marchons...

Katso myös[muokkaa]

Noudettu kohteesta ”https://hikipedia.org/index.php?title=Ranskan_vallankumous&oldid=593207”