Matti Ahde
Matti Allan Ahde (23. joulukuuta 1945, Oulu – 20. joulukuuta 2019) oli suomalainen sähköasentaja ja kähmijä sekä itäsaksalainen poliitikko, jossa tiivistyy suomalainen sosialidemokratia. Ahteen lahjattomuus, holtittomuus ja kyky tyriä helpotkin asiat varmistivat jo nuorella iällä sen, että miehellä olisi edessään loistava ura SDP:ssä. Opiskeltuaan Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulussa ja Työväen Akatemian kansan"korkea"koulussa ja kyllästyttyään sähköasentajan hommiin Ahde järjestytti itsensä eduskuntaan vuonna 1970 päästäkseen vuotamaan tietoja Itä-Saksan tiedustelulle.
Ahde toimi sisäministerinä Sorsan III:ssa hallituksessa ja Suomen ensimmäisenä ympäristöministerinä Sorsan IV:ssa. Hän kuitenkin pettyi ympäristöministerin pestiin, sillä ympäristöasioista juoruaminen ei kiinnostanut Stasin väkeä. Vuosina 1987–89 Ahde toimi eduskunnan puhemiehenä. Tätä pidetään tasavallan toiseksi korkeimman viran pahimpana alennustilana Timo Kallin lyhyen puhemieskauden (2007) ohella.
Kun Ahteen lahjat oli käytetty loppuun (ensimmäisen kansanedustajakuukauden jälkeen 1970) ja kun mies ilmaisi muutenkin halunsa viimein päästä eroon rasittavasta työnteosta demarien kultapossukerhon suojatyöpaikkaputkeen, hänet sijoitettiin vuonna 1990 tasokkaaseen eläkevirkaan Veikkaus Oy:n toimitusjohtajaksi. Pitkäkestoisena virka on parempi kuin seitsemän oikein ja vaatii vielä vähemmän eforttia kuin Ässä-arvan raaputus. Ahde ehti istuskella toverien hänelle osoittamalla oksalla kaikkiaan yksitoista vuotta, kunnes hänen piti päästä vähän kähmäröimään lottotyttöjä. Kyseessä ei ollut varsinainen täysosuma: Veikkaus erotti Ahteen seksuaalisen häirinnän johdosta. Pidetään yhä tavattomana, että Ahde ylipäänsä kykeni mokaamaan palkkiopestinsä Veikkauksessa: poliitikkolähteiden mukaan ko. asema on mitoitettu päästäisen henkiselle kapasiteetille. Ahteen erottamisen jälkeen Mustamaalaukselle Uhrattujen Lahjattomien Kekkoslovakialaisten Ukkopoliitikkojen Tukiyhdistys (MULKUT) selvitti, että kyseessä olikin feministi huorien sala liitto – siis aivan samoin kuin myöhemmässä Ilkka Kanervan tapauksessakin.
Kun vihreä oksa oli katkaistu alta eikä varsinaisia taitoja ollut, Ahde joutui hakeutumaan uudelleen kansanedustajan tehtäviin. Demarien on koostumuksestaan johtuen oltava erittäin pitkämielisiä osaamattoman munailun suhteen, joten Ahde otettiin mielihyvin ehdokkaaksi, ja vuonna 2003 hänet valittiin uudelleen eduskuntaan – ja viimeisen kerran vuonna 2007, jolloin hän sai kampanjaansa Kehittyvien maakuntien Suomi -jakeluorganisaatiolta 10 000 euron boostauksen, joka oikeaoppisesti kierrätettiin Oulun työväenyhdistyksen kautta yläviistoon katsellen ja viattomasti vihellellen.
Ahde harrasti oopperaa, jota hän ei yhdenkään asiantuntijan mukaan voinut mitenkään käsittää. Hän piti erityisesti Wagnerin musiikkidraamoista, joissa esiintyy isohinkkisiä valkyyrioita.
Katso myös[muokkaa]
| P. E. Svinhufvud (n) - Oskari Tokoi (sd) - K. J. Ståhlberg (n) - Kullervo Manner (sd) - Johannes Lundson (n) - Lauri Ingman (v) - Ernst Nevanlinna (v) - Paavo Virkkunen (v, kok) - Lauri Kristian Relander (m) - Kyösti Kallio (m) - Wäinö Wuolijoki (sd) - Kyösti Kallio (m) - J. E. Sunila (m) - Väinö Hakkila (sd) - K.-A. Fagerholm (sd) - Urho Kekkonen (m) - V. J. Sukselainen (m) - Kauno Kleemola (m) - Rafael Paasio (sd) - Johannes Virolainen (kesk) - Veikko Helle (sd) - Ahti Pekkala (kesk) - Erkki Pystynen (kok) - Ilkka Suominen (kok) - Matti Ahde (sd) - Kalevi Sorsa (sd) - Esko Aho (kesk) - Riitta Uosukainen (kok) - Paavo Lipponen - Jukka Mikkola (sd) - Anneli Jäätteenmäki (kesk) - Timo Kalli (kesk) - Sauli Niinistö (kok) – Ben Zyskowicz (kok) – Eero Heinäluoma (sd) – Juha Sipilä (kesk) – Maria Lohela (ps) – Paula Risikko (kok) - Antti Rinne (sd) - Matti Vanhanen (kesk) – Anu Vehviläinen (kesk) – Jussi Halla-aho (ps) |