Kurskin taistelu
”Kato saatana miten paljon hevosia mulla on tässä koneessa!”
~- Saksalainen sotilas, hevoskärryjensä penkillä
Kurskin taistelu oli tähän astisen olemassaolon suurin kivesten heil... Jokkisajotapahtuma koko Toisessa maailmansodassa ja kaiketi ylipäätään (ainakin siinä ulottuvuudessa, jossa sinä tätä luet, jollet sitten ole kirjoittanut sitä ylös ja ottanut mukaan johonkin toiseen... Menee liian vaikeaksi). Vastakkain olivat Neuvostoliiton Hyöryjyrät sekä Saksan Kissaeläimet. Pitkän väännön ja usean kierroksen jälkeen voittajaksi selvisi viiksien mitalla Neuvostoliitto. Kisojen jälkeen Hitler oli vakuuttunut siitä, että hän oli voittamassa sodan, joten hän alkoi tasoitusmielessä vetäytyä kohti Berliiniä. Stalin lähti onnittelemaan hyvää kakkosta, ja siitä vasta riemu repesikin...
Kisojen järjestäminen[muokkaa]
Stalinilla ja Hitlerillä oli välit kireänä pieleen menneiden bileiden takia[1] , joten he halusivat sovittelueleenä tavata leikkimielisissä merkeissä. Kun he olivat jonkin aikaa miettineet, mikä olisi siihen paras syy, he löysivät yhden lukuisista samankaltaisuuksistaan elimiensä mittailusta, joten he päättivät tehdä juuri niin.
Valtionpäämiehille olisi ollut kuitenkin, varsinkin sota-ajan keskellä, huono ajatus jäädä kiinni sellaisesta, joten asia päätettiin suorittaa Jokkisajojen merkeissä. Kun Neuvostoliitolla oli sopivasti eteenpäin työnnetty kohta rintamassa Kurskin kohdilla, he olivat molemmat samaa mieltä siitä, että siellähän kisat jo symbolisessakin mielessä oli parasta järjestää. Leikkimielisyydestä, kertoo ainakin se, ettei Hitler halunnut kertoa asiasta Stalinille, muttei Stalinkaan pekkaa pahempana halunnut kertoa tietävänsä siitä mitä Hitler ajatteli tämän olevan tietämättä... tai jotakin sinne päin.
Ja käsky kävi kaikkialle...[muokkaa]
Molempien joukkueiden teki mieli olla parhaita kisoissa, joten he valmistautuivat kasaamalla kaikki tankit, kärryt, hevoset, suitset, kuskit, varaosat sekä asenteen, jonka he saivat puristettua jo koville ajetuista ja huudatetuista tallitovereistaan.
Petoeläimen raivolla[muokkaa]
Hitlerillä oli edellisten taisteluiden jäljiltä tyhjentynyt huolestuttavasti halli, joten hän päätti neroudessaan ryöstää tyhjiksi kaikki Berliinin ja Saksankin eläintarhat saadakseen radalle palavaa kumia.
Tiikeri[muokkaa]
Sotavoimiensa ylpeydenaiheena pitämänsä Tiikerit (jotka Hitler oli vetänyt laivastosta takaisin ja maalle tajuttuaan neroudessaan etteivät ne kelluneet kovin hyvin) olivat hänen luomansa kiilan kärkenä. Hän oli halunnut ne sinne niin suurella kiireellä, että hän oli unohtanut hyvän ehkäisyn merkityksen, joten Tiikerit syöksyivä taisteluun ilman konekivääreitä. Siitä tuli ongelma, kun jalkaväki pääsi lähelle. Hitler ei kuitenkaan, edes parin sotavuoden jälkeen, pitänyt neuvostoliittolaista sotilasta minään, joten asiahan ei ollut ongelma.
Pantteri[muokkaa]
Hitlerin Pantterit olivat keskiraskas tuki ja turva radan pitkille osuuksille, mutta niiden konehuolto oli ollut vielä kesken Kurskin kisojen jo kummitellessa aivan lähellä. Monet niistä leikkasivatkin kiinni heti kuskien antaessa niille vähän enemmän kaasua. Se maksoi paljon arvokasta aikaa ja yleisössä olevien misujen herutusta, mutta sitä se on vehkeiden kanssa rassatessa.
Sarvikuono[muokkaa]
Radalle huonosti sopivat Sarvikuonot olivat Hitlerin pelimiessilmäään tunkeutunut uusin tikku. Hänelle oli kyllä sanottu, ettei "helvetti kannattaisi laittaa sellaisia möhkäleitä sinne sekaan paikkoja tukkimaan", mutta hän kuunteli saamiaan neuvoja samalla tarkkaavaisuudella kuin ennenkin.
Raakaa voimaa[muokkaa]
Stalinin höyryjyrä luotti siihen, että määrä korvaa laadun silloin, kun laatua ei ole tarjolla. Osa varikolla odottavasta materiaalista oli kyllä kelpo tavaraa, mutta samalla luotettiin myös Zergismiin.
T-34[muokkaa]
Stalinin jo pitkään tulosta tahkonnut salainen ase, josta kaikki jo tiesivät, oli T-34 (jota ei tule sekoittaa myöhemmin vaikuttaneisiin T-101siin tai T-1000teen). Tämä neuvostoliittolainen laatupeli oli jo saavuttanut monta kertaa viimeisellä kierroksella parhaan tuloksen. Tasapuolisuuden nimissä oli tosin syytä tajuta, että normaalisti ajokisoissa ei saanut voittaa kiilaamalla niin monta vastapuolen vehjettä ulos radalta, että voitto tuli ainoan ehjän kisavehkeen muodossa...
T-70[muokkaa]
Toinen neuvostoliiton luottoheppa oli T-70 (jota ei sen enempää kannata sekoittaa myöhempään T-teknologiaan). Tämä kevyempi ja vikkelämpi laite verrattuna T-34n oli vähemmässä osassa mutta rataolosuhteissa salli kuskille paremman kiihtyvyyden ja säästi menovedessä.
Tuontivehkeet[muokkaa]
Lähinnä esittääkseen kilttiä sponsoreilleen, Stalin otti mukaan kisakalustoonsa myös Amerikkalaisia sekä Englantilaisia tuontiromuja[2], joista suurin osa oli kuitenkin näissä kisoissa kuin lastentarhaikäinen alakoulun juoksukisoissa: Sydän oli toki paikoillaan mutta kaikki luut sen sijaan kilpailun päätteeksi täysin murskana. Mainittavimmat osallistujat kisaan olivat M3-Leet, Chirchillit sekä Matildat ja Valentinet. (Huhujen mukaan yksi Churchill-tankeista olisi ollut Churchill itse, mutta Britten puolelta asiaa ei ole yhä vahvistettu puolin tai toisin.)[3]
Lippu heiluu[muokkaa]
Mukavassa kesäsäässä ja hyvässä hengessä joukkueet aloittivat kisat heinäkuun alkupuolella, ja yleisö oli haltioissaan. Helvetillisen melun keskellä monta tuhatta ajokkia kisasi paikasta auringossa, kunnes kuskeille kerrottiin miten kuuma auringossa on ja he siirtyivät kisaamaan sen sijaan yleisön misujen suosiosta.
Paperilennokkien, perunatykkien sekä erilaisten kannustuslaukausten tuoman lisähaasteen sekä kuskien pelosta aiheuttamien kakan ja virtsan hajussa ajot jatkuivat monta päivää. Lopulta radalla oli niin paljon väkeä, että yksittäisissä kurveissakin kymmenet ajokit törmäilivät toisiinsa ja kisayleisöltä katosi hahmotus kokonaan.
Kisat päättyvät[muokkaa]
Radan ulkolaidoista ei jäänyt törmäilyssä mitään jäljelle, mutta sisämutkiin kasatut vahvikkeet olivat Saksan ajokeille lopulta liikaa. Kun Hitler lisäksi herpaantui kisoja seuraamasta kuullessaan ystävänsä Mussolinin taas munanneen jotakin, hän päätti vetää joukkunsa etuajassa ulos kisoista, jälleen osoittaen hänen kyvyttömyyttään tajuta oikean ehkäisyn merkitystä.[4]
Stalin tavalliseen tapaan antoi muiden juhlia itseään sankarin elkein ja sitten esitti kuin tämä ei olisi tapahtunut helvetillisen pelon takia. Onnistuttuaan omasta mielestään olemaan loistava kisaorganisaattori, hän päätti että he antaisivat Saksalle mahdollisuuden voittaa revanssissa ja alkoi heti suunnitella niiden järjestämistä. Kisapaikaksi valittiin totta kai Berliini. Sitä odotellessa hän antoi kuskiessa juhlia voittoa ajamalla paskarinkiä pitkin Itä-Eurooppaa viinapäissään. Siitä seurasi juuri niin pahaa jälkeä kuin aina kisojen jälkeen.
Katso myös[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kannattaa tutustua. Antaa aika hyvän kuvan siitä miksi kisoista tuli niin intensiiviset...
- ↑ Amerikkalaisten sekä Brittien tankkeja rakastavat saavat olla tästä asiasta toista mieltä. Jokaisella on oikeus olla väärässä jos pakottavasti halua on...
- ↑ Huhun lähde on artikkelin muokkaajan hetkellinen mielenhäiriö, joka tosin sinäänsä on yhtä luotettava kuin esimerkiksi maikkarin useat, kiireessä ja kirjoitusvirheiden tulvassa tuotetut tortut...
- ↑ Monet Saksan kenraaleista olivat sitä mieltä, että kisat olisi voitettu ajamalla kaikki kierrokset. Tosin samat kenraalit olivat taputtaneet räpylöitään kuin hylkeet Hitlerin kysyessä "Valloitetaanko tossa pikareissulla Venäjä?"