Konstantinus Suuri
Pyhä Konstantinus Suuri, Apostolien vertainen (kristikunnalle), Konstantinus Mulkku (muille) oli Rooman valtakunnan keisari vuosina 306-337 jKr. (kristikunnalle), 306-337 jaa. (muille). Hänet tunnetaan uneksijana ja uudistajana joka kehitti ja loi kristinuskolle symbolin, kristusmonogrammin (☧) saatuaan tähän käskyn unessa. Menestyksen teologiaa ennakoiden symbolin oikeudellisuus todistettiin sillä tavalla jolla uskonnolliset symbolit tuleekin todistaa, voittamalla taistelu.[1] Taistelu käytiin Mulviuksen sillalla[2] vuonna 313.[3] Konstantinus Suurelle tämä voitto oli merkittävä. Taistelun jälkeen Konstantinus antoi kalastaa viholliskomentaja Maxentiuksen ruumiin Tiber-joesta, johon tämä oli hukkunut, ja leikata siltä pään irti. Pää vietiin paratiissa Roomaan ja postitettiin lopuksi Karthagoon. Tämän jälkeen Konstantinus kumosi kaikki Maxentiuksen säätämät lait ja anasti kaikki hänen aloittamansa rakennusprojektit. Voitonkulkueensa päätteeksi Konstantinus ei pysähtynyt Jupiterin temppelissä kiittämässä voitostaan. Tämä osoittaa ihailtavaa kristillistä eetosta.
Konstantinus myös lyötätti kolikon, soldiuksen. Rahan toisella puolella on kuvattuna Konstantinus keihäs kädessä ja voitonmerkki olkapäällään. Hänen jalkojensa juurella makaa kaksi sidottua vankia. Kuvaa ympäröi teksti "GLORIA CONSTANTINI AVG". Kuvassa ei ole ☧-symbolia, joten se ei kiinnosta kristittyjä.
Konstantinuksen ansiosta kristinuskosta tuli valtauskonto. Tätä ennen se oli muuttunut vainotusta uskonnosta suvaituksi uskonnoksi.[4] Konstantinus jatkoi tällä suvaitsevaisuuden linjalla kutsumalla kokoon Nikean kirkolliskokouksen, jossa päätettiin ensi kertaa virallisesti, ketkä ovat kerettiläisiä.
Konstantinuksen suhde kristinuskoon on myös mainostettua maltillisempi. Hän teki kuten jokaisen kannattaisi: ei elänyt kristinuskon mukaan mutta kääntyi kuolinvuoteellaan. Konstantinopolin kaupungin piispa Eusebius Nicomedia kastoi Konstantinuksen tämän viimeisinä elinpäivinä. Konstantnus kuoli helluntaina 22. toukokuuta 337 Nikomediassa.[5]
Konstantinus suuri teki kuitenkin paljon muutakin kuin näki yhden unen. Hän päätti siirtää valtakunnan pääkaupungin Roomasta Byzantioniin, jonka hän rakennutti uudelleen ja nimesi Nova Romaksi. Konstantinuksen kuoleman jälkeen kaupunki nimettiin uudelleen Konstantinopoliksi.
Vapaa-ajallaan kristinuskolle oleellinen keisari harjoitti hyviä perhearvoja. Vuonna 326 hän antoi vangita poikansa Crispuksen, ja parin päivän vankeuden jälkeen teloitutti tämän. Konstantinuksen vaimo Fausta vangittiin pian ja hänet keitettiin elävältä.[6]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Tämä ennakoi muutoinkin kristinuskon alkavaa menestystarinaa. Kristinuskosta kasvoi suuri valtauskonto joka ei pärjännyt niinkään argumenttiensa laadulla kuin väkivaltansa määrällä.
- ↑ Tämän vuoksi se tunnetaan Mulviuksen sillan taisteluna.
- ↑ Tämän vuoksi se tunnetaan Aku Ankan auton rekisterinumerona.
- ↑ Joskin moni patavanhoillinen roomalainen taatusti piti moista monikulttuurisuutta moraaliarvojen mädätyksenä.
- ↑ Suruaika alkoi kristillisesti; armeija suoritti ensi töikseen epäsuotavien perillisten karsinnan. Esimerkiksi Konstantinuksen veljenpoika Dalmatius ja tämän veli Dalmatius teloitettiin.
- ↑ Jostain syystä tästä ei juurikaan puhuta uskonnon tai historian tunneilla, vaikka se on mielenkiintoisempaa kuin jeesustelu. Aivan kuin kristinuskolle tärkeän hahmon moraalittomuuksia ei haluttaisi kuvata.