Kansalaisjournalismi
Kansalaisjournalismilla viitataan 1990-luvulla syntyneeseen journalistiseen ajattelutapaan. Sen mukaan kansalaisten välittömiä kokemuksia pitäisi mediassa nostaa enemmän esille kaiken maailman asiantuntijalausuntojen sijaan. Se on saanut nimensä englanninkielisestä termistä citizen journalism, jolla viitataan suosittuun halpakellomerkkiin ja sen myötä yhä pahenevaan kiireeseen toimittajan työssä. On nopeampaa kirjoittaa tavallisen ihmisen kokemuksista, koska aineistonahan voi käyttää omia arkikokemuksiaan tarvitsematta kysyä muilta ja paljastamatta lähdettään.
Kansalaisjournalismin suosikkikäsitteitä on monipuolisesti käyttökelpoinen ja siksi paljon käytetty voimaannuttaminen, jolla mihin tahansa aiheeseen saadaan poliittisesti korrekti ja heikomman puolella oleva sävy riippumatta siitä, ymmärtääkö kukaan mistä oikein puhutaan.
Esimerkkinä tavallisen ja kansalaisjournalismin eroista toimii rikosuutinen, jonka valtamedia on tottunut otsikoimaan muotoon "Kaksi miestä ryösti pankin”. Kansalaisjournalismissa näkökulma on tavallisissa ihmisissä, pyritään voimaannuttavaan samastumisvaikutukseen ja otsikoidaan siis mieluummin "Kaksi meistä ryösti pankin".
Katso myös[muokkaa]
Kansalaistaso: | Adressi - Mielipide - Äänestäminen - Huutoäänestys - Politikointi - Lahjonta - Mielenosoittelu - Lakkoilu - Hörköperseisyys - Terrorismi - Koulusurmaaminen - Kansalaisjournalismi |
---|---|
Johtotaso: | Aivopesu - Holokausti - Verotus - Lahjonta - Kidnappaus - Salamurha - Oikeusmurha - Kansanmurha |