Johannes Virolainen
 Talousluvut näyttävät oikeastaan ihan hyviltä, kun vähän vain silmiä siristää. | |
| Suomen pääministeri | |
|---|---|
| vallassa | 1964-1966 |
| edeltäjä | Reino R. Lehto |
| seuraaja | Rafael Paasio |
| syntyi | 31. tammikuuta 1914 Viipuri |
| kuoli | 11. joulukuuta 2000 Lohja |
| puolue | Keskusta |
Johannes Virolainen eli leikkisämmin Vironperän Jussi, Vihannes Jorolainen tai Vihtori Torolainen (s. 31. tammikuuta 1914, Viipuri – k. 11. joulukuuta 2000, Lohja) muistetaan varsinkin karjalaisten tukijana (ei kuitenkaan puoluetoveri Ahti Karjalaisen, joka oli rapajuoppo aivan toisin kuin Virolainen), ankarana absolutistina ja peruskoulun pakkoruotsin lanseeraajana. Poliittisten historioitsijoiden mukaan vain toinen puoluetoveri Urho Kekkonen oli vielä kovempi jätkä kuin Virolainen. Tässä on vielä huomattava, että Virolainen oli melkein yhtä kova kuin Kekkonen ilman viinaa. Kyllä, myös YYA-aikana oli teoreettisesti mahdollista nousta Suomen politiikan raskaaseen sarjaan absolutismista huolimatta! Virolainen maksoi kuitenkin periaatteistaan sen, ettei koskaan tullut valituksi presidentiksi. Vielä 1980-luvun alkupuolella nappomiehet olivat kova sana valtakunnanpolitiikassa ja raitis presidentti oli paitsi ulko-, myös sisäpoliittisesti mahdoton. Vanhoilla päivillä Jorolaisen silmät lähes muurautuivat umpeen. Esko Aho ja Mari Kiviniemi ovat muita esimerkkejä siitä, että silmäpussit ovat kepulaisten pääministereiden vaiva. Varmaan Kiviniemi on joskus presidenttiehdokkaana ja häviää demarille (vrt. Virolainen 1982 ja Aho 2000).
Ura politiikassa[muokkaa]
Virolainen palveli 1950-luvulla muutamaan otteeseen ulkoministerinä. Hän ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton mieleen, koska oli kotoisin luovutetusta Karjalasta. Tämä seikka toi neuvostojohtajien mieleen ikäviä muistoja ja aiheutti heille huonoa omatuntoa. Tai oikeastaan he halusivat vain, että Karjala-nostalgia vaimenisi. Toinen ongelma Virolaiselle idänsuhteissa oli viina, tarkemmin ilmaistuna siis vodka. Kahdenvälisissä neuvotteluissa suomalaisten kanssa neuvostoliittolaiset sovelsivat aina samaa taktiikkaa: delegaatit juotettiin ympärikänniin, jonka jälkeen ne suostuivat kaikkeen. Useimmat suomalaiset poliitikot eivät tosin edes yrittäneet kieltäytyä tarjoilusta ja pitivät sitä jopa suotavana. Virolaiseen kikka ei kuitenkaan tehonnut, ja Hruštšov otti asiasta niin nokkiinsa, että pani Kekkosen erottamaan koko Fagerholmin hallituksen.
Virolaisesta tuli sittemmin Kekkosen suureksi harmiksi Keskustapuolueen puheenjohtaja. Koko Suomen ulkopoliittinen johto veti iltatotinsa väärään kurkkuun, kun Virolainen möläytti, että ”yleiset syyt” estivät Kokoomuksen pääsyn hallitukseen. Virolaista sakotettiin myöhemmin siitä, ettei hän ollut muistanut Kokoomus-sanan yhteydessä käyttää sanoja ”regressiivis-fascistinen” ja ”neuvostovastainen”. Kekkoslovakian ns. kulttuurivallankumouksen aikaan Kekkonen eristi Virolaisen Vironperälle, kun neuvostodiplomaatit olivat valittaneet, ettei tätä voinut lahjoa yhtä helposti kuin muita poliitikkoja.
Aviovuode-elämä[muokkaa]
Ennen kuin Karjala luovutettiin Neuvostoliitolle, Johannes Virolainen avioitui sittemmin pirulliseksi heittäytyneen Kaarina Virolaisen kanssa. Kaarina Virolainen oli alkuvuosikymmeniä miestään muka tukeva ja lojaali, mutta Virolaisen poliittiset kyvyt alkoivat vähitellen ärsyttää Kaarina Virolaista siinä määrin, että hän rupesi sinuttelemaan ja loppuaikoina suorastaan vittuilemaan miehelleen. Virolainen kosti vaimolleen julmasti menemällä sänkyyn Kyllikki Stenrosin kanssa; tiedon julkisuuteen vuosi aina luotettava uutisankka Pirkko Arstila. Kunnon keskustalaiset suuttuivat tästä hirmuisesti ja sillä oli vaikutusta Virolaisen poliittisen menestyksen vaiheisiin uransa loppuaikoina.
Presidenttiehdokkaana[muokkaa]
Virolainen kisasi Ahti Karjalaisen kanssa Keskustan presidenttiehdokkuudesta Kekkosen erottua virastaan yleisen pahantuulisuuden vuoksi. Karjalainen oli Neuvostoliiton suuri suosikki, mutta hävisi puolueen sisäisen esivaalin, koska hän oli kannattajineen liian humalassa äänestääkseen. Raittiusmies Virolainen voitti esivaalin, mutta hävisi itse presidentinvaalit Mauno Koivistolle.
Politiikasta vetäytyminen[muokkaa]
Virolainen hävisi vuonna 1981 Keskustan puheenjohtajavaalit faustmaisen sopimuksen paholaisen kanssa tehneelle Paavo Väyryselle. Hän vetäytyi politiikasta, kun Väyrynen muutti Keskustan pahuuden puolueeksi. Eläköitynyttä Virolaista ja Kyllikkiä härnätäkseen Väyrynen raahasi jalasmökkinsä Kemijärveltä Vironperälle tukkimaan tuvan ikkunasta aukeavan näköalan.
Katso myös[muokkaa]
| P.E. Svinhufvud - J.K. Paasikivi - L. Ingman - K. Castrén - J. Vennola - R. Erich - J. Vennola - A. K. Cajander - K. Kallio - A. K. Cajander - L. Ingman - A. Tulenheimo - K. Kallio - V. Tanner - J. Sunila - O. Mantere - K. Kallio - P.E. Svinhufvud - J. Sunila - T. Kivimäki - K. Kallio - A. K. Cajander - R. Ryti - J. Rangell - E. Linkomies - A. Hackzell - U. Castrén - J.K. Paasikivi - M. Pekkala - K.-A. Fagerholm - U. Kekkonen - S. Tuomioja - R. Törngren - U. Kekkonen - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - R. von Fieandt - R. Kuuskoski - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - M. Miettunen - A. Karjalainen - R.R. Lehto - J. Virolainen - R. Paasio - M. Koivisto - T. Aura - A. Karjalainen - T. Aura - R. Paasio - K. Sorsa - K. Liinamaa - M. Miettunen - K. Sorsa - M. Koivisto - K. Sorsa - H. Holkeri - E. Aho - P. Lipponen - A. Jäätteenmäki - M. Vanhanen - M. Kiviniemi - J. Katainen - A. Stubb - J. Sipilä - A. Rinne - S. Marin - P. Orpo |
| P. E. Svinhufvud (n) - Oskari Tokoi (sd) - K. J. Ståhlberg (n) - Kullervo Manner (sd) - Johannes Lundson (n) - Lauri Ingman (v) - Ernst Nevanlinna (v) - Paavo Virkkunen (v, kok) - Lauri Kristian Relander (m) - Kyösti Kallio (m) - Wäinö Wuolijoki (sd) - Kyösti Kallio (m) - J. E. Sunila (m) - Väinö Hakkila (sd) - K.-A. Fagerholm (sd) - Urho Kekkonen (m) - V. J. Sukselainen (m) - Kauno Kleemola (m) - Rafael Paasio (sd) - Johannes Virolainen (kesk) - Veikko Helle (sd) - Ahti Pekkala (kesk) - Erkki Pystynen (kok) - Ilkka Suominen (kok) - Matti Ahde (sd) - Kalevi Sorsa (sd) - Esko Aho (kesk) - Riitta Uosukainen (kok) - Paavo Lipponen - Jukka Mikkola (sd) - Anneli Jäätteenmäki (kesk) - Timo Kalli (kesk) - Sauli Niinistö (kok) – Ben Zyskowicz (kok) – Eero Heinäluoma (sd) – Juha Sipilä (kesk) – Maria Lohela (ps) – Paula Risikko (kok) - Antti Rinne (sd) - Matti Vanhanen (kesk) – Anu Vehviläinen (kesk) – Jussi Halla-aho (ps) |
