Vieno Johannes Sukselainen
 Ahti Karjalainen (kesk.) väijyy Sukselaisen (oik.) drinkkiä. | |
| Suomen pääministeri | |
|---|---|
| vallassa | I: 1957 II: 1959–1961 |
| edeltäjä | I: K.-A. Fagerholm II: K.-A. Fagerholm |
| seuraaja | I: Rainer von Fieandt II: Martti Miettunen |
| syntyi | 12. lokakuuta 1906 Paimio |
| kuoli | 6. huhtikuuta 1995 Lohja |
| puolue | Maalaisliitto/Keskusta/Jyväjemmarit r.p. |
Vieno Johannes Sukselainen, joka hyvin ymmärrettävistä (hähä, Vieno!) syistä esiintyi yleensä vain nimellä V. J. Sukselainen (s. 12. lokakuuta 1906 – k. 6. huhtikuuta 1995) oli suomalainen poliitikko ja kaksinkertainen pääministeri sekä Maalaisliiton puheenjohtaja vuosina 1946–1964. Hänen huhutaan olleen myös valtiomies, mutta tähän uskovat lähinnä vain keskustalaiset, joiden arvostelukyky on muutenkin sumea. Lisäksi Sukselainen ei ole vielä ollut kuolleena kyllin pitkään saavuttaakseen valtiomiehen tittelin. Koska Sukselainen oli keskustalainen, hänestä tehtiin Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja, sillä ko. virka kuuluu aina kepulaisille Suomen poliittisen hyvä veli -sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla. Sukselainen oli tosin tässä suhteessa hieman outo lintu, sillä hän oli ihan sosiologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori; tavallisesti virkaan valittavilta kepulaisilta ei ole ollut tapana vaatia mitään pätevyyttä tai edes älyä. Muutenkin Sukselainen oli perin erikoinen keskustan johtohahmona: hän ei ollut junttimainen turvenuija, vaan osasi peräti lukea ja kirjoittaa. Nämä olivat suuria avuja 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin keskimääräisen maalaisliittolaisen koko sanavarasto rajoittui ilmaisuihin ”Muurikki, lypsylle” ja ”ottiatuota, tartten valtion tukiaisia”.
Sukselaisen hallitus nautti pitkään Neuvostoliiton luottamusta, mikä oli Kekkoslovakian perustuslaissa tärkeämpää kuin eduskunnan luottamus. Sukselainen onnistui kuitenkin tyrimään jutun erehdyttyään viettämään iltaa vanhojen opiskelutoveriensa kanssa – siis vanhojen virolaisten opiskelijatoveriensa kanssa. Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto haistoi tapauksessa luonnollisesti fasismia ja järjesti Sukselaisen pois politiikan huipulta. Armeliaasti hänen sallittiin silti jatkaa palkkiovirassaan Kelan johtajana.
| P. E. Svinhufvud (n) - Oskari Tokoi (sd) - K. J. Ståhlberg (n) - Kullervo Manner (sd) - Johannes Lundson (n) - Lauri Ingman (v) - Ernst Nevanlinna (v) - Paavo Virkkunen (v, kok) - Lauri Kristian Relander (m) - Kyösti Kallio (m) - Wäinö Wuolijoki (sd) - Kyösti Kallio (m) - J. E. Sunila (m) - Väinö Hakkila (sd) - K.-A. Fagerholm (sd) - Urho Kekkonen (m) - V. J. Sukselainen (m) - Kauno Kleemola (m) - Rafael Paasio (sd) - Johannes Virolainen (kesk) - Veikko Helle (sd) - Ahti Pekkala (kesk) - Erkki Pystynen (kok) - Ilkka Suominen (kok) - Matti Ahde (sd) - Kalevi Sorsa (sd) - Esko Aho (kesk) - Riitta Uosukainen (kok) - Paavo Lipponen - Jukka Mikkola (sd) - Anneli Jäätteenmäki (kesk) - Timo Kalli (kesk) - Sauli Niinistö (kok) – Ben Zyskowicz (kok) – Eero Heinäluoma (sd) – Juha Sipilä (kesk) – Maria Lohela (ps) – Paula Risikko (kok) - Antti Rinne (sd) - Matti Vanhanen (kesk) – Anu Vehviläinen (kesk) – Jussi Halla-aho (ps) |
| P.E. Svinhufvud - J.K. Paasikivi - L. Ingman - K. Castrén - J. Vennola - R. Erich - J. Vennola - A. K. Cajander - K. Kallio - A. K. Cajander - L. Ingman - A. Tulenheimo - K. Kallio - V. Tanner - J. Sunila - O. Mantere - K. Kallio - P.E. Svinhufvud - J. Sunila - T. Kivimäki - K. Kallio - A. K. Cajander - R. Ryti - J. Rangell - E. Linkomies - A. Hackzell - U. Castrén - J.K. Paasikivi - M. Pekkala - K.-A. Fagerholm - U. Kekkonen - S. Tuomioja - R. Törngren - U. Kekkonen - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - R. von Fieandt - R. Kuuskoski - K.-A. Fagerholm - V. J. Sukselainen - M. Miettunen - A. Karjalainen - R.R. Lehto - J. Virolainen - R. Paasio - M. Koivisto - T. Aura - A. Karjalainen - T. Aura - R. Paasio - K. Sorsa - K. Liinamaa - M. Miettunen - K. Sorsa - M. Koivisto - K. Sorsa - H. Holkeri - E. Aho - P. Lipponen - A. Jäätteenmäki - M. Vanhanen - M. Kiviniemi - J. Katainen - A. Stubb - J. Sipilä - A. Rinne - S. Marin - P. Orpo |
