Paavo Arhinmäki
.gif)
Paavo "Turhinmäki" Arhinmäki (s. 1976) on kaappikokoomuslainen, Vasemmistoliiton Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Suomen huomattavin punavihreävalkoinen helppoheikki-ideologi ja taidemaalar. Hän toimi Vasemmistonuorten pääoikeamielisenä vuodesta 2001 vuoteen 2005. Hänen suurin haaveensa on tulla jonain päivänä Esko Seppäseksi.
Paavo Arhinmäki tunnetaan "räväkkänä" keskustelijana. Räväkkyys tarkoittaa tällaisissa yhteyksissä yleensä rasittavaa moralisointia lähtökohdista, joiden epäilyttävyys kompensoidaan henkilökohtaisella varmuudella oman asian ehdottomasta oikeutuksesta. Hän oli sinnikkäästi järjestämässä kuokkavierasmökellyksiä Presidentinlinnan ulkopuolella useina peräkkäisinä itsenäisyyspäivinä aina siihen asti, kunnes saavutti tavoitteensa eli sai kutsun itse päätapahtumaan Linnan juhliin.
Arhinmäki edustaa raikasta uutta vasemmistoa, ja hän pitääkin henkisinä oppi-isinään suomalaisten korpikommunistien jämähtäneimpiä nykyaikaan säilyneitä ääriänkyröitä Esko-Juhani Tennilää ja Esko Seppästä, jotka on molemmat ajoitettu Tšernobyl-puoliintumisaikojen ja kylmän sodan jääkerrostumien perusteella esihruštšovilaiselle ajalle.
Arhinmäki on brändännyt aatteellisen noutopöytänsä "punavihreydeksi". Ei ole aivan selvää, mitä käsite oikein tarkoittaa, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen sosialismin ja ympäristöajattelun yhdistelmä, joka pohjaa kunniakkaaseen perinteeseen – onhan sosialistisissa järjestelmissä aina pidetty erityisen hyvää huolta juuri luonnosta ja ympäristön tilasta. Punavihreys saattaa viitata myös punavihersokeuteen. Sokeus voisikin selittää sen, miksi Arhinmäki ja hänen aatetoverinsa ovat päätyneet yhdistämään sosialismin kaltaisen tyhmän idean ympäristönsuojelun kaltaiseen suht järkevään ideaan. Linja on vedonnut siinä määrin, että mediassa näkyvästi esiintynyt Arhinmäki onkin onnistunut pienentämään Vasemmistoliiton äänisouutta ja paikkamäärää puheenjohtajakautensa kaikissa eduskuntavaaleissa.
Syksyllä 2015 Arhinmäki ilmoitti jättävänsä Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden voidakseen keskittyä penkkiurheiluun. Suurena jalkapallon ja poliisin ystävänä Arhinmäen suosikkirallatuksiin kuuluukin Jokereiden kannatushuuto "Missä on Holsti ja missä on Palo, Steen Steen Christensen"
Kulttuuriministeri[muokkaa]
Arhinmäki päätti puolueensa puheenjohtajana valita vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa painavan ja vastuullisen kulttuuriministerin salkun. Kesällä 2011 Arhinmäki ilmoitti haluavansa ohjata tukea erityisesti sellaisiin kulttuurimuotoihin, joista itse tykkää, kuten graffitigrafiikkaan, hartiavoimin väkinäistä yhteiskuntakritiikkiä yrittävään rap-musiikkiin ja jalkapalloon, joka on Suomessa tosin jo keksinyt paremman tulonlähteen järkätystä vedonlyönnistä. Arhinmäki ei pidä eliittitaiteesta, sillä esim. oopperassa yksikään nirppanokka ei vastannut yrityksiin pummata kukkaa.
Hallituksessa Arhinmäki luotti siihen, että oppositio lopulta selitti hänelle ne talouspoliittiset päätökset, joihin hän puolueensa puheenjohtajana meni pilvipäissään suostumaan. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ryhtyikin oppositiojohtajana ministeri Arhinmäen yksityiseksi tuutoriksi taloudellisissa, hallinnollisissa, poliittisissa ja itsenäiseen ruokailuun liittyvissä asioissa.
Arhinmäki on ministerinä edistänyt myös suomalaista juomakulttuuria poikkitaiteellisen performanssitaiteen muodossa Sotšin talviolympialaisten jatkoilla.
Poliittisia näkemyksiä[muokkaa]
Siviilipalvelusmies Arhinmäen lapsuuden unelma-ammatti oli laskuvarjojääkäri. Selvä pasifisti siis. Arhinmäki puhuu rauhan puolesta. Hän on järjestellyt väkivaltaisia mielenosoituksia, joista ei kuitenkaan voi syttyä sisällissotia tai muita levottomuuksia, koska sellaiset johtuvat yhteiskunnan eriarvoistumisesta eivätkä konfliktien synnyttämisestä.
| edeltäjä: Stefan Wallin |
Suomen räppi- ja futisministeri 2011–2014 |
seuraaja: Pia Viitanen |
| Hieman nolo | Nolo | Sangen nolo | Erittäin nolo | Uskomattoman nolo |