Päivän Byrokraatti

Päivän Byrokraatti on julistettu idiootiksi, sillä hän on tyhmempi kuin vasemman jalan saapas. Saapas valmistelee kunnianloukkauskannetta, koska vertasimme sitä häneen.

”Surullista seurata, kuinka ennen hyvinkin fiksuja kirjoitellut ja rakentavasti yhteiskunnallisia asioita kommentoinut henkilö degeneroituu pikkuhiljaa nettitrollin tasolle ja näyttää katkeroituvan suunnilleen kaikesta. Mieli tekisi auttaa, mutta mitenpä teet?”

~Päivän Byrokraatti

Päivän Byrokraatin täytyy pesettää housunsa usein. Todella usein.

Päivän Byrokraatti on Tere Sammallahdelta kloonatun tietoisuuden operoima satiiriprojekti, joka on jo pitkän aikaa rajoittanut satiirinsa kohdistumaan pelkästään itseensä. Päivän Byrokraatti putkahti nettiyhteisön tietoisuuteen blogihankkeena, jossa raahattiin viimeisiä sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion haalenevia jäänteitä some-yleisön riepoteltavaksi "anglosaksisesta satiiriperinteestä" ammentavan huumorinvastaisen, passiivis-aggressiivisen nälvinnän siivittämänä. Kun ylläpitäjien aivot alkoivat olla mojovasti kiehumispisteen yläpuolella, tämä kävi kuitenkin liian vaivalloiseksi. Sen jälkeen Päivän Byrokraatti on keskittynyt 2010–20-luvun libertarismin tärkeimpiin tehtäviin yhteiskunnassamme eli kommunismin havainnointiin ja yleiseen raukkamaisuuteen.

Alkujaan viinanmyynnin rajoitusten ja paloturvallisuuden kaltaisiin byroslavialaisen sorron ilmentymiin keskittynyt blogialusta on vajonnut tasaisesti kohti yhä alhaisempia itsetietoisuuden tasoja. Merkittävä sakeutuminen tapahtui 2010-luvun viimeisinä vuosina, jolloin PB nousi Twitterin myötä nykyiseen loistoonsa toimihenkilöille suunnattuna MV-lehtenä, joka vollottaa kehitysmaalaisten matuvyöryä, Elovena-logon muuttamista, amerikkalaisille maanpettureille omistettujen patsaiden turmelemista ja kiilusilmäistä ilmastohuijausta, kuten kunnon lautailevan hommajonnen kuuluukin. Uusi vaihde solahti perssilmään vuoden 2020 alussa, kun PB lähti reippaasti disinformaatiolinjalle. PB tiesi varmana huhuna mm. sen, että vihreät aikoo vaihtaa sisäministerin, ja "tilanne on äärimmäisen nolo", millaista läpien puhuminen jo valmiiksi seulamaiseen pääkoppaansa yleensä onkin. Saatuaan Hitlerin synttärit juhlittua PB ilmoitti huhtikuussa 2020 lyövänsä hanskat tiskiin ja lopettavansa jouduttuaan "vihervasemmiston nettikiusaamisen" kohteeksi yritettyään ainoastaan "puhua asiallisen debatin puolesta". Tärkeilevästä uhriutumisesta kävivät sympatiaansa vuodattamassa PB:n fanikunnan muodostavat leatherfacet, sekundahuhtasaaret, kallonmittaajat, kekkilän sammakkolampi ja muu Yrjöperskeles-blogin vieraskirja. Juuri kukaan näitä höyhenaivoisia pöyristyjiä lukuun ottamatta ei uskonut lopetusilmoistusta, koska PB on tunnetusti patologinen valehtelija. Suomen kansa joutuikin vaeltamaan kommunismin pimeässä alhossa runsaat kaksi kuukautta, kunnes Päivän Byrokraatti teki loistokkaan paluunsa harhaisen polveilevalla, suuruudenhullulla julistuksella, joka kuuluu jokaiseen suomalaisen yleisönosastolyriikan antologiaan (ks. al.).

Vuonna 2021 PB:n Twitter-tili levitti salaliittoteoriaa kysyi vilpittömiä kysymyksiä Yhdysvaltain kongressiin kohdistuneesta hyökkäyksestä antaen ymmärtää, että kyseessä olikin gommunistien false flag. Mikäli sakeutumisen kiihtymistahti pysyy samana kuin tähän mennessä, tullaan julkaisun nimeksi vaihtamaan Päivän Breivik viimeistään vuonna 2024. On syytä kuitenkin muistaa, että Päivän Byrokraatti ei ole äärioikeistolainen trollitili, vaan vain äärioikeistolaisten trollitillien seuraama ja näiden tarpeisiin äärioikeistolaista trollisisältöä tuottava virolaislafka.

Tyyli ja linja

Päivän Byrokraatin näkemys itsestään.

Muiden näkemys Päivän Byrokraatista.

”Olemme [Päivän Byrokraatissa] oppineet näkemään, millaisia juttuja emme kirjoita: jos (— —) huomaamme, että ote ei ole analyyttinen.”

~Mikko Laakso (kok, Espoo), 2019

”Tänään marxilaisuuden puolesta polvistuvia BLM-huuhkajia ja suomalaiset pettänyttä kapteenia vastaan. Irlannin puolella!”

~Päivän Byrokraatti 2020

”Suomea johtaa sosialistinen Sokoksen kassa.”

~Päivän Byrokraatti 2021

Päivän Byrokraattia pyörittävä virtsanhajuinen äijäkollektiivi korostaa edustavansa aitoa ja alkuperäistä Klassista Liberalismia, mikä on kohtalaisen suosittu itsemäärittely kroonisesta laiskuudesta, tyhmyydestä ja poliittisesta lukutaidottomuudesta nauttivien eläkeikäisten oikeistokonservatiivien keskuudessa.

PB:n blogikirjoitukset ja päivitykset eivät perustu tunteisiin, vaan kovaan, objektiiviseen faktaan, kuten siihen, että Päivän Byrokraattiin kirjoittava koliikkiboomeri tuntee kiukkua ja pelkoa kun turkkilaisen jogurtin pakkausgrafiikkaa muutetaan. Tämä on silkkaa faktaa, joka voidaan todeta empiirisestikin mittaamalla PB-kirjoittajan vaipan kosteutta.

Kirjoitusten tyyli on kaikkien itseään uskomattoman kyvykkäiksi ja nokkeliksi kuvittelevien tappavan tylsien keski-ikäisten suomalaisten toimihenkilöiden ja dippainssien jokseenkin identtisesti harjoittamaa "brittiläisen kuivaa" ja idioottimaista Halla-aho–sannaukkola-muhjua, jossa keskeisenä käyttövoimana ovat älyllinen laiskuus ja vahva emotionaalinen kokeminen. PB:n sanasto on usein silkkaa Hommafoorumia kouristuksenomaisesti toistuvine hyvesignalointeineen ja kehitysmaalaisineen; myös kulttuurisota-asetelma kaikkialla mellakoivaa ISIS-vihervasemmisto-kommunismi-antifaa vastaan on puhdasta kämyhuurua, joskin PB:llä yleensä ovat yhdyssanat jotakuinkin hallussa. Suuruudenhullu ja äärimmäisen teennäinen caesariaaninen itseen viittaaminen kolmannessa persoonassa on sangen ilmeinen muistuma Ruukinmatruunasta, ja sekava epäargumentaatio taas on perimää Suomen jokaisen paikallislehden yleisönosastolla riehuvilta taulapäiltä.

Sanoja kommunismi ja sosialismi PB käyttää useammin kuin kukaan Suomessa SKP:n ulkopuolella vaivaamatta päätään niiden merkityksellä tai määritelmillä. Tyypillisesti kommunismia on aivan kaikki, mistä tulee paha mieli, ja usein myös PB:n omien näennäisten erehdysten, möhläysten ja valheiden todelliseksi syyksi paljastuu vihamielisten kommunistisosialistien agitaatio. Tämä ei ole salaliittoteoriaa, sillä PB on sensaatiomaisissa etymologisissa knoppitutkimuksissaan paljastanut kauan vaietun salaisuuden, että sosialidemokratia juontuu sanasta sosialismi! Sana oikeisto taas tulee PB:n mukaan "oikeassaolosta", minkä vuoksi Ranskan kuningas yhä nykyäänkin saapuu kansalliskokouksen avajaisistuntoon oikeanpuoleisesta ovesta. Suomea hallitsevat sosialistit haluavat hävittää kaiken ja viedä roposet itkevän arjalaisen tytöntyllerön säästöpossusta voidakseen tuhota Suomen tulevaisuuden kirjastoilla, neuvoloilla, maksuttomilla poliorokotuksilla ja muulla stalinistis-marxistisella törsäyksellä.

Päivän Byrokraatin merkittävimmät konstit taistella konkreettisesti sosialistista neuvostomiehitystä vastaan ovat Keijo Kaarisateen freesin huumorin apinointi, someseuraajistonsa mölysammakkolauman säännöllinen usuttaminen jonkun satunnaisen henkilön, yrityksen tai instituution kimppuun ja SM-tason uhriutuminen. Poliitikkojen (vain vasemmistolaisten) ylioppilasarvosanojen vertailu/kauhistelu on osa PB:n arvokasta kontribuutiota yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esimerkiksi Sanna Marin [pahan silmän karkotus] kirjoitti LYHYESTÄ matematiikasta VAIN C:n! Mitä jos Putin käskee Sannaa ratkaisemaan toisen asteen yhtälön? Mitä jos Merkel kysyy Sannalta, mikä on pyörähdysparaboloidi?

PB:hen kuuluva Juha Ketola debunkkaa sopivasti, joskin väärältä vuodelta valitun kuvan pärstäkertoimilla Orpon hallituksen elinkeinoministeriin #1 suunnattua natsijahtia. Huomaa tolkun Ketolan lähteenä Kukkavirran järjestänyt Kansallismielinen liittouma, josta olennainen Vilhelm Junnila -artikkelissa. — Aiemmin Ketola on kehuskellut rikkoneensa kauppiaana jatkuvasti hygieniamääräyksiä. Luonnontieteisiin perehtyneinä miehinä PB:n jäsenet kuitenkin tietävät, että vain vasemmistolaiset ovat rikollisia.

Klassisen liberaali lähdekritiikki

Päivän Byrokraatti ei ole trolli eikä siis levitä disinformaatiota, salaliittoteorioita tms.; sen tekevät paljon tehokkaammin PB:n seuraajat PB:n julkaisujen kommenteissa. Korkeintaan PB kysyy vain kysymyksiä ja pitää asioiden implikoituja yhteyksiä mielenkiintoisina. Tästä oli kyse myös loppiaisena 2021, kun äärioikeistolaiset presidentti Donald Trumpin kannattajat tunkeutuivat Yhdysvaltain Kongressitaloon keskeyttämään presidentinvaalin tuloksen vahvistamisen senaatissa, ja Päivän Byrokraatti katsoi aiheelliseksi julkisesti otaksua, että teon takana olivat sittenkin antifakommunistit. PB listasi itseään syvästi "ihmetyttävinä" seikkoina mm., että kongressirakennukseen tunkeutuneet henkilöt "näyttävät antifalaisilta" ja että poliisi (joka Yhdysvalloissa on tunnetusti erittäin hyvää pataa äärivasemmiston ja antifasistien kanssa) näytti lepsuilevan tunkeilijoiden kanssa. Vakuuttavimman todisteen, ns. savuavan kommunismin, Päivän Byrokraatille antoi Kek McKekface, Twitter-käyttäjä ja arvostettu klassisen liberalismin teoreetikko, jonka profiilikuvana oli vihreä Pepe-sammakko, jonka erektiossa oleva siitin oli sensuroitu mustalla palkilla. PB arvoi McKekfacen luotettavaksi, sillä onhan hänen omistakin Twitter-seuraajistaan huomattava osa sammakkokyrpiä. McKekfacen todisteet olivat vastaansanomattomat: kuva kongressiin tunkeutuneen partapotson kämmenselän tatuoinnista, joka esittää Dishonored-videopelissä esiintyvää symbolia. Kommunismia pakkomielteisesti pelkäävä PB näki tässä kuvassa tietysti sirpin ja vasaran, kauhukommunistisen symbolin, koska miksi katsoa kuvaa kahdesti, kun kullisammakko sanoo että näin on ja kun kommunismihysteria on valmiiksi päällä. PB esitteli kikkelisammakon kuvatulkintoja todisteena kommunistien sekaantumisesta Capitolin valtaukseen mm. Tere Sammallahdelle (joka ei vaikuta ihan ostaneen tätä nimenomaista salaliittoteoriaa).

Kun Hikipedian Twitter-tili ehdotti nokkelan kuivasti PB:lle, että "kun alkaa oikeasti nähdä sirppejä ja vasaroita kaikkialla, on aika logata ulos ja huilata" korjaten samalla PB:n kuvasta tekemän virhetulkinnan, palkitsi aina sanavalmis PB tämän huomautuksen panemalla päälle blokin ja tarjoamalla yhden kuuluisista papparaistyylisistä comebackeistään: "No niin, ja sinunkin trollitilisi lähtee nyt tästä bittivirrasta.". PB poisti salaliittotwiittinsä, ei siksi, että olisi toiminut tyhmästi uskoessaan ennemmin anonyymiä mulkkusammakkoa kuin omia silmiään, vaan vain siksi, että ilkeämielisesti kuvien tarkasteluun kykenevät "vasemmistohörhöt alkoivat kerääntyä öyhöttämään sen [typerän munauksen] ympärille". PB valehtelee, että asialla olisi ollut lähinnä "0 seuraajan uusia tilejä entuudestaan estetyiltä häiriköiltä". Joopa joo, siksipä poistettiin julkaisu, kun nollatrollit ja gommunistit ikävästi aiheetta häiriköivät, ei yhtään siksi että uskoin YouTube-dokumentin Marsin pintakuvien pikselien olevan sivilisaatio ja nyt nolottaa. Klassinen liberaali valehtelee mieluummin kuin myöntää olleensa väärässä.

Kannanottoja

”Neljännes [Ruotsin] väestöstä kehitysmaataustaisia. Eihän se lähtömaan kulttuuri voi olla vaikuttamatta.”

~Päivän Hommabyrokraatti (neuvostotasavaltataustainen propagandafirma) 25.3.2020

”"Nykyään ei ole enää pitkäaikaista huumeiden käyttöä, sillä fentanyyli tappaa sen käyttäjän viimeistään parissa vuodessa." Olisi epäkorrektia sanoa, että tämä ei ole yksinomaan huono asia.”

~Päivän Byrokraatti 4.6.2023 (PB:n lainaama virke Yhdysvaltojen opioidikriisistä kertovasta lehtiartikkelista)

Päivän Byrokraatti vastustaa Suomen miesten jalkapallomaajoukkuetta, koska joukkue vastustaa rasismia eli on marxistinen. PB:n mukaan maajoukkueen kapteeni "petti suomalaiset" sanoessaan, että rasismi on huono asia. PB ilmaisi siksi kannatuksensa Irlannin tasavallan maajoukkueelle, joka on tehnyt aivan samat asiat.

Liite: Tyylinäyte ja analyysi

Päivän Byrokraatin tyyli ja teemat kiteytyvät esimerkillisesti suuressa paluukirjoituksessa, jossa PB selittää, miksi suomalainen yhteiskuntakeskustelu tarvitsee heidänkaltaisiaan älykköjä. Tämä 17. heinäkuuta 2020 julkaistu teksti "All Lives Matter" oli klassikko jo ulostuessaan umpioituneen espoolaisjuristin ajatustensulatuskanavasta; aivan kuin kajahtanein, raskain, mahdottomin ja sekavin kaikista paikallislehtesi yleisönosastossa saarnaavista äkäisistä vanhuksista olisi kutsuttu kirjoittamaan koko aviisi täyteen omia houreitaan. Teksti – joka kannattaa ehdottomasti lukea kokonaan ellei sitten koe rajallista elämäänsä arvokkaaksi – on virallisessa rankingissa kesän 2020 toiseksi tautisin suomalainen oikeistomanifesti, eikä tässä sarjassa ole häpeä hävitä Hankamäelle.

"Ette te totta puhuen kovin hyvin pärjänneet ilman Päivän Byrokraattia", julistaa suuri paluukirjoitus koko maailmalle, ja lyö eteen todisteet: "Palsta on ollut suljettuna hädin tuskin paria kuukautta, ja jo nyt yhteiskunta on vajoamassa pahkasikaiseen dystopiaan, jossa kaduilla mellakoidaan, patsaita kaadetaan, ihmisiä tapetaan väkivallan vastustamiseksi ja perinteisiä tuotemerkkejä muokataan uusiksi ammattiloukkaantujien ensimmäisestä inahduksesta." Tämä avauskappale tiivistää Päivän Byrokraatille ominaisen harhaisuuden lajin, jossa suuruudenhullu käsitys omasta merkityksestä yhdistyy autoritaariseen kilarointiin, järjettömiin rinnastuksiin (mellakat ja ihmisten tappaminen vertautuvat tuotemerkkien muuttamiseen), viimeistään 80-luvulle jämähtäneisiin kulttuurisiin kliseisiin ja referenssipisteisiin (Pahkasika, pyhät tuotemerkit), kauhtuneen oikeistolaisen uuskielen käsitteistöön (ammattiloukkaantujat) ja suurten ikäluokkien eläkeläisille ominaiseen eletään kuin pellossa -passiivi-vuodatukseen. PB:n sankarisyndrooma rakentuu kaiken edellä mainitun rakentamalle ainoa tolkun mies -harhalle, laiskuudelle sekä historiattomalle kulttuurikonservatismille, eikä sisällä argumentaatiota, jota Päivän Byrokraatti ei muutenkaan osaa trigonometrian tai oikeustieteen suljettujen systeemien ulkopuolella. PB:n peruspiirteistä jää avauskappaleessa puuttumaan vain pakonomainen valehtelu ja vääristely, mutta pelkästään siksi, että kappale koostuu hurmahenkisestä julistuksesta eikä siis edes kajoa tosiasioihin.

Päivän Byrokraatti luettelee aluksi ideologiset vihollisensa: "Huomio kiinnittyy siihen, että BLM-mellakoista näyttää innostuneen aikalailla sama porukka kuin joka iloitsi PB:n kiusaamisesta hiljaiseksi. Vanhat tutut, Antifan, vihreiden ja vasemmistoliiton liepeillä pyörivät nettitrollit näyttävät elävän toiveidensa täyttymystä, kun anarkia repii järjestäytynyttä yhteiskuntaa." Huomio kiinnittyy siihen, että Päivän Byrokraatin mielestä kiinnostavinta Black Lives Matter -liikkeessä on sen kuviteltu suhde Päivän Byrokraattiin ja Päivän Byrokraatin uhrimentaliteetilla määrittelemiin vihollisiinsa, jotka todistettavasti (ja valitettavasti) eivät kiusanneet Päivän Byrokraattia hiljaiseksi, koskapa sama pulju yhä vain jauhaa samaa paskaa tässäkin tekstissä. PB identifioi itsensä saumatta perussuomalaisiin, trolleihin, botteihin ja valeuutisiin, joiden kaikkien menetys yhdeltä yksityisen yrityksen somealustalta olisi tietenkin järjen ja demokratian tuho. "[K]uvittelisi, että normaalilla empatialla varustettu aikuinen ihminen sentään tuntisi syyllisyyttä ja mielipahaa huomattuaan, että on mennyt aivan liian pitkälle ja aiheuttanut muille niin paljon harmia, etteivät nämä uskalla enää edes ilmaista ajatuksiaan", nyyhkii PB ilmaistessaan runsaita ja kehämäisiä ajatuksiaan.

"Tuossa ajattelussa on valtava ero meihin klassisiin liberaaleihin. Me haluamme, että sanan- ja mielipiteenvapaus koskee kaikkia, emmekä suvaitse vain niitä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Punavihreiden ajama politiikka ja ideologia ovat ilman pienintäkään epäilystä vahingollisia, mutta puolustamme silti myös heidän oikeuttaan ilmaista mielipiteitään", hyvesignaloi PB, joka ei ole koskaan puolustanut millään konkreettisella tavalla kenenkään vasemmistolaiseksi määrittelemänsä ko. oikeutta. Mutta Päivän Byrokraatti onkin oman päänsä lapsellisessa ritariromanssissa "aito vapaustaistelija", nykyajan Don Quijote eli hurmoksellisiin sankaruusharhoihin höyrähtänyt höppänä, joka ei kykene tulkitsemaan todellista maailmaa ja aiheuttaa siksi vain harmia kaikille siinä asuville taistellen taidotta olemattomia jättiläisiä, saraseeneja ja kommunisteja vastaan sellaisella vimmalla, että ritarillisten trollitaktiikoiden ja maalitusten kohteiksi päätyvät em. kuvitteellisten vihulaisten sijaan tavalliset tutkijat, yrittäjät, abiturientit ja kunnialliset ihmiset ylipänsä.

PB:n mukaan Suomen keskustalainen markkinataloushallitus on "antifalaisen ideologian läpäisemä", mikä on aivan normaali amerikkalaisessa oikeistomediakuplassa marinoituneen vainoharhaisen lihahyytelön arvostelmaksi; todisteena mainitaan (lähteettömästi) pääministerin ilmaisema tuki poliisiväkivaltaa vastustaville amerikkalaisille mielenosoittajille ja Yhdysvaltain perustuslain takaamalle mielenosoitusoikeudelle. Ne, jotka laskevat äärioikeiston Li Andersson vasemmistolaisesta väkivallasta -mainintoja, voivat lisätä kirjanpitoonsa viivan, mutta tavoistaan poiketen PB ei tarkalleen ottaen valehtele lausunnosta, vaan tyytyy vain ymmärtämään sen tahallaan harhaanjohtavasti. PB:n mielestä Yhdysvalloissa olisi vähemmän mellakoita, jos Suomessa olisi ollut sisäministerinä joku muu kuin Maria Ohisalo.

PB:n mielestä on "erikoista, että kriittisille faktoille ei näytä olevan sijaa julkisessa keskustelussa". Kriittisen faktan käsitettä ei ole määritelty eikä sillä ole vakiintunutta saati järjellä käsitettävää merkitystä, joten kyseessä lienee Päivän Mytomaanin debiileille boomereille kehittämä emotionaalinen dyadi, joka yhdistää kaksi RationaaliOikeistoSkenen hahmotonta alijumalaa, Kriittinen-daimonin ja vahvasti koetun Faktan (ei yhteyttä kritiikkiin tai tosiasioisin sellaisina kuin ne tavataan ihmisten keskuudessa). Ainoa PB:n kontekstissa tarjoama esimerkki kriittisestä faktasta on peräänkuuluttaa "valtalehdistön" mediamegafoneihin tietoa siitä, että "todellisuudessa valkoisia kuolee Yhdysvalloissa poliisien luoteihin useammin kuin mustia", mikä onkin aivan uskomattoman orwellilaisen rationaalisen ällistyttävää ottaen huomioon sen ei-peräänkuulutetun seikan, että amerikkalaisista 60 % on valkoisia ja 13 % mustia. PB on myös dementiassaan unohtanut, että BLM-liikkeen synnyttäneessä tapauksessa ei ammuttu laukaustakaan. Ajatus matematiikan ja tilastotieteen perusteiden opettamisesta PB:n edustamalle kädellistyypille myös joukkotiedotusvälineissä on sinänsä kannatettava joskin kohderyhmän syvän henkisen kyvyttömyyden vuoksi sangen tehoton, mutta se ehkä auttaisi Päivän Bussyyn laukeilevia paviaaneja tajuamaan edes sen, miksi Suomessa kuolee putkaan enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä, ja enemmän ruotsinkielisiä kuin bhutanilaisia. PB:n linkittämä Harvardin tutkimus ei väitä sitä, mitä PB väittää sen väittävän, eikä PB ole tietenkään lukenut tutkimusartikkelia siteeraamaansa abstraktia pidemmälle, jonka senkin on joko ymmärtänyt väärin tai josta on päättänyt yksinkertaisesti valehdella silkasta tottumuksesta. Tyhmyys tai epärehellisyys – Päivän Byrokraatin kaiken toiminnan ikuisesti selittävä akseli. "Ongelma on poliisiväkivalta yleisesti, ei pelkkä mustiin kohdistuva poliisiväkivalta", toteaa PB ensinnäkin tajuamatta, että hänen itse linkkaamassaan tutkimuksessa todetaan poliisiväkivaltaa Yhdysvalloissa yleisesti kohdistuvan valtavan epäsuhtaisesti mustiin, toiseksi valehdellen, että vain poliisin tuliaseiden käyttö lasketaan poliisiväkivallaksi, kolmanneksi tajuamatta mitään BLM-liikkeestä tai alkeellisesta tilastontulkinnasta, neljänneksi ollen tyhmä kakkahousu ja viidenneksi antaen heti perään ymmärtää, että koska Yhdysvaltain poliisin asenneongelmat eivät tyhjenny rasismiin, ei rasismiin tulisi kiinnittää asiassa oikeastaan mitään huomiota. Päivän Byrokraatti ei tee tätä siksi, että olisi rasisti – mitä ehdottomasti toki on – vaan siksi, ettei osaa muotoilla argumentteja tai lukea omia lähteitään niiden kunnollisesta siteeraamisesta puhumattakaan.

Päivän Byrokraatti kuvittelee, että "vihuliainen" ja "kauhuudet" ovat suomenkielisiä sanoja, kenties siksi, että on virolainen elintasopakolainen.

Läpi koko kirjoituksen PB siteeraa (väittää siteeraavansa) eri tahoja ilman lähteitä. Muutamat päin vittua valehdellut julkaisut on linkattu, mutta useimpien muiden väitteiden ja perseelleentulkintojen lähteiksi ilmoitetaan täsmällisesti mm. "eräs espoolainen vihreä kaupunginvaltuutettu", "YouTubessa kiertävät klipit", henkilökohtaiset tunteet, "sosiaalisessa mediassa hetki sitten levinnyt video" PB:n rotutieteellisellä osaamisellaan "hymyileväksi somalitytöksi" identifioimasta tuntemattomasta henkilöstä, "vasemmistoliiton Komsomol-osaston puheenjohtaja" ja jonkun randomin desentralisoitua liikettä myöhemmin kannattaneen tyypin twiitit vuodelta 2015. Lähteenä on myös jonkun somesta repäisty käsitekaavio, jota PB ei osaa tulkita. Useimmille väitteille tai näkemysten summauksina esitetyille kohdille ei anneta mitään lähdettä, ei edes silloin, kuin niitä muka lainataan suoraan, ja tämä johtaa upeisiin konstruktioihin, joissa trolleiksi määritellyt lähteistämättömät tahot edustavat sanatarkkojen mutta salaperäisten sitaattien kautta täydellisesti koko poliittista vasemmistoa: "Kun trollit vaativat lastenohjelma Ryhmä Haun Vainu-poliisikoiraa lopetettavaksi siksi, että tämä 'aivopesee lapset ajattelemaan, että poliisit ovat jaloja ja oikeudenmukaisia', ei voi kuin ihmetellä, mitä vasemmisto oikein toivoo." Tämä on järkevää ja rehellistä yhteiskunnallista keskustelua.

Epäideologisena kokonaiskuvan objektiivisena havaitsijana PB tietysti vastustaa vastakkainasetteluja, eikä siksi sellaista itsekään rakenna: "Sekö sitten olisi parempi, että lapset oppisivat pienestä pitäen tuntemaan epäluuloa ja antipatiaa tehtäviään hoitavia viranomaisia vastaan? Palestiinahuivi kaulaan ja heittelemään sinivuokkoja kivillä, niin vastakkainasettelun myötä maailma paranee?"

Päivän Byrokraatti elää aikakauden aallonharjalla yhtä tiukasti kuin jo 1970-luvulla konservatiiveiksi identifioituneet jäärät, ja viimeistään 1940-luvulla syntyneeksi PB:n ajoittavat hänen kulttuuriset referenssinsä, jotka esitellään suurten ikäluokkien dementikoille tyypilliseen tapaan ilman alustusta irrallisina atavistisina menneeseen vajoamisina: "Yleisradio on, jos mahdollista, vielä ummehtuneempi kuin reporadio-aikoinaan, ja nuorsuomalaista Edistyspuoluetta edustanut Eljas Erkko olisi häpeissään, jos tietäisi millainen häirikköaatteiden suojelija hänen sanomalehdestään on tullut." Ja kuvitelkaapas, mitä Lauri Ingman sanoisi, jos ei olisi kuollut sata vuotta sitten, kuten kaikki muutkin ihmiset, joihin olen ankkuroitunut! Koska Päivän Byrokraatti on liberaali eikä todellakaan kalkkeutunut konservatiivimuumio, on hänestä jokaisen sanomalehden toimittava täsmälleen siten kuin sitä muinoin päätoimittanut ja joku neljä sukupolvea sitten Suomen politiikan kirjaimellisesti ryssinyt, 60 vuotta sitten kuollut perintöpohattaidiootti olisi ehkä halunnut. Pyhän Eljas Erkon itkuissa vääntelehtiminen manataan esiin heti sen jälkeen, kun on pöyristytty jostain lähteettömästä pöyristymisestä lastenanimaation hahmosta, koska Päivän Byrokraatin mielestä lapsille suunnattua mediaa ei pidä eikä saa tarkastella kriittisesti, toisin kuin sanomalehden harhaisesti hahmotettua linjaa kuvitellussa suhteessa kauan sitten kuolleeseen tyhmään päätoimittajaan.

Jos Päivän Bothakraatin tarkoitus oli vastustaa mielikuvia ns. klassisen liberaalista oikeistosta rasistisilla kliseillä hekumoivana trumpilaisena propagandapajana, lähteetön kuolaaminen yksityisyrittäjien kauppoja ryöstävistä murhanhimoisisten mustien mellakoitsijoiden barbaarilaumoista ei liene paras tapa – mutta tämä ei missään vaiheessa ollutkaan tarkoitus, vaan retorinen julistus omalle yleisölle, jonka PB tietää kokemuksesta koostuvan porukasta, joka haluaa kiihkeästi uskoa tällaista ja kenties varautua siihen aseiden ja fantasioiden tasolla.

Erityisen voimakkaasti Päivän Paulblartti kiihottuu lähteistämättömästä väitteestä koskien jotain yksittäistä somalitytöksi lajiteltua henkilöä, jonka väitetään (ilmeisen valheellisesti) sanoneen jotain jossain (lähteettä, tietenkin). Tästä PB päätyy mitenkään mihinkään liittymättä ripittämään somaleita näiden historiallisesti harjoittamasta orjuudesta, mikä pettämättömän loogisesti tekee tyhjäksi kaiken Yhdysvaltain poliisin ja rasismin arvostelun. Lisäksi PB epäsiteeraa, edelleen mitenkään aiheeseen liittymättä ja ilman lähteitä, krooniskrapulaisen äksyilijä Teemu Keskisarjan arvioita venäläisten 1700-luvulla orjuuttamien suomalaisten määrästä. "Sinisilmäisillä ja vaaleatukkaisilla suomalaistytöillä oli erityistä arvoa seksimarkkinoilla", valistaa hikoileva PB yhdellä kädellä naputellen, ja nämähän ovat erittäin normaalin aikuisen miehen normaaleja assosiaatioita Helsingissä pidetystä rauhallisesta mielenosoituksesta poliisiväkivaltaa vastaan.

Kari-Pekka Kyrökraatti myös keksii omasta päästään, että ihan kohta varmaan Suomessa "yliopistojen pääsyvaatimuksiin" tulee "etnisestä taustasta saatavat plus- ja miinuspisteet", mun täytyy mennä sanoon Lasselle että kohta varmaan tulee yliopistoon etniset plussapisteet, LASSEEE!!! Ja kun nyt suomalaiseen huumoritraditioon on vajottu, niin sieltä Päivän Byrokraatti nostaa makutuomarina esiin Pahkasian, joka oli hauska viitisen kertaa 80-luvulla, ja "upeista vasemmistokuplan puhkaisseista paljastuksistaan tunnetun Anter Yasan" (jonka nimeä ei kirjoiteta noin), joka on ollut hauska kerran perskärpäröityään ihan itse surkean Twitter-tilinsä olemattomiin. Viimeistään tässä kohdassa kirjoitus lähestyy logaritmisella cringeasteikolla vaarallisia lukemia, mutta kannattaa huomata, että vain kaikki vasemmistolaiset (so. Atte Kalevasta vasemmalle sijoittuvat) voivat olla trolleja; muut ovat "jekuttajia" tai muuta 98-vuotiaiden suosimaa kustavilaista termistöä.

Koskettaviin tunnelmiin Päivän Byrokraatti päätyy käsitellessään poliisiväkivallan, rasismin ja muiden merkityksettömien abstraktioiden jälkeen jotain itselleen todella tärkeää: kulutustuotteiden maskottihahmoja, jotka ovat hänen ainoat ystävänsä:

”

Lukuisat tuotemerkit, kuten Geisha-suklaa, Valion jugurttien fetsipäinen turkkilainen ja Uncle Ben -riisi ovat ihan aidosti vaarassa.

”

Tämä aito ja hälyttävä vaara läntisen kulttuurin keskeiselle aarteistolle todella innostaa klassisen liberaalin vastustamaan yksityisten yritysten omiin tuotemerkkeihinsä kohdistamaa tyranniaa. Erityinen emotionaalinen side on Uncle Ben's -riisiin, sillä Uncle Ben on ainoa musta mies, jota Päivän Byrokraatti ei pelkää kuollakseen. Mitään tuotemerkkiä ei saa muuttaa koskaan, sillä sitten se ei enää ole sama, kuten Päivän Byrokraatti, 5 v., valistaa suostuessaan syömään vain RakettiSpakettia alkuperäisestä muovikääreestä ilman kastiketta.

"Patsaiden kaataminen on historian tuhoamista, ja se joka ei tunne historiaansa, on tuomittu toistamaan sen virheet. On lopulta aivan yhdentekevää, mitä patsaiden esittämät henkilöt ovat ehkä tehneet tai jättäneet tekemättä. He ovat aikansa lapsia ja osa sitä historiallista kehityskulkua, joka on luonut meidät. Näillä ihmisillä on suuret saavutuksensa, mutta myös epätäydellisyytensä, kuten kellä tahansa meistä. Jos vain täydelliset ihmiset kelpaisivat monumentteihin, aukioita ei koristaisi kuin tuulessa värisevä haapa."
–Päivän Byrokraatti

Vouhottaessaan rationaalisesti vasemmistoantifan kommunistis-murhanhimoisesta hirmuvallasta lakupekan kaltaisia kulttuurisia kiintopisteitä kohtaan toteaa PB, että "[e]räs niin ikään sosialistinen Adolf olisi syntyneestä linjasta hyvin ylpeä", koska pölvästi luulee, että kaikkien tuotemerkkihahmojen ohella myös Väinö Linnan räätäli Halme on todellinen henkilö.

Joka tapauksessa se, että yksityisomisteiset yritykset päättävät muuttaa omia tuotemerkkejään, osoittaa, että vasemmistolaiset "ovat itse tarinan rasisteja ja fasisteja", ja pakkohan se on uskoa, kun näin aukottomasti perustellaan. "Huomannette, että asiat ovat kehittyneet ja eskaloituneet aivan Päivän Byrokraatin jo vuosia sitten varoittamalla tavalla", profeetta huomauttaa.

PB:n asiantunteva neuvo on, että oikeiston ei pidä käydä vasemmiston kanssa mitään keskustelua eikä mihinkään pidä myöntyä, sillä tunnetusti massaliikkeiden kanssa on otettava äärimmäisen tiukka ja täydellisen torjuva linja; historia opettaa, että siten säilyy yhteiskuntarauha ja -järjestys. Ne, jotka tekevät rauhanomaisesta vallankumouksesta mahdottoman, pystyvät säilyttämään status quon ikuisesti, kuten John F. Kennedy viisaasti sanoi. Ja vallankumouksesta on kyse: Geisha-tuotemerkin grafiikan muuttaminen on osa vääjäämätöntä etenemistä kohti totalitaristista massamurhaa, "sillä täsmälleen samaa ajatuskulkua noudatti kommunistinen vallankumous ja proletariaatin diktatuuri". Ensin turkkilaisen jogurtin purkissa ei enää ole kuvaa fetsipäisestä mehmetistä, ja seuraavaksi huomaatkin jo olevasi gulagissa kaivamassa omaa hautaasi kiväärinpiippu niskassa. Päivän Byrokraatti ei voi edes käydä nukkumaan ennen kuin Raimo Ilaskivi käy tarkistamassa, että sängyn alla ei varmasti ole kommunismia.

Viimeinen iso ahdistuksen aihe PB:n suuren comeback-manifestin vanhusvuodatusten luettelossa on polttava ja keskeinen ongelma, nimittäin hulinoivan äärikommunistinuorison törkeä kunnioituksen puute moderneja jätemetallimonumentteja kohtaan Yhdysvaltain eteläisissä osavaltioissa. Siellä on näet kaadettu jopa kymmeniä vuosia sitten oikeustalojen yms. edustalle pystytettyjä korvaamattomia taiteellisia mestariteoksia, jotka on omistettu orjuuden puolesta laittomaan kapinaan ryhtyneiden maanpetturien ja asevarkaiden kunniaksi. Tämä on Päivän Byrokraatin mielestä täsmälleen sama asia kuin ISIS-terroristien Syyriassa ja Irakissa harjoittama tuhatvuotisten, erikseen rajattujen arkeologisten alueiden sekä museoiden hävitys, ja tämän käsityksen muodostamisessa auttaa totaalinen ajattelukyvyttömyys sekä lähes täydellinen tietämättömyys mistään, erityisesti historiasta tai amerikkalaisesta yhteiskunnasta. All Statues Matter, sillä PB valistaa: "On lopulta aivan yhdentekevää, mitä patsaiden esittämät henkilöt ovat ehkä tehneet tai jättäneet tekemättä." Heidän patsaidensa on seistävä julkisilla paikoilla keskellä kaupunkeja riippumatta yhtään mistään tai kenestäkään, sillä näin nyt vain on pakko olla. PB tuomitsee esimerkiksi neuvostojohtajien patsaisiin Itä-Euroopassa kohdistetun törkeän vandalismin, samoin kuin sen kulttuurisen terrorismin, joka riisti Berliinin katukuvasta Hermann-Göring-Straßen. Ja esimerkiksi eräs Luxemburgin pääkaduista oli vuosien ajan Adolf-Hitlerstraße, mutta hyvesignaloijat muuttivat sen nimeksi "Avenue de la Liberté". Tämä on historian tuhoamista. PB myös sössöttää ilman asiayhteyttä jotain demokratiasta ja antiikin Kreikan oppineista tajuamatta, että melkein kaikki heistä, etenkin ne tunnetuimmat, vastustivat demokratiaa, mutta tietysti jollain lässytyksellä pitää koettaa tehdä vaikutus seuraajiin, joilla on jos mahdollista vielä vähemmän yleissivistystä kuin PB:n kirjoittajilla yhteensä.

Väännettyään ajatuspöntöllä oikein pää punaisena valtaisat verenkarvaiset viholliskuvat natsi-, kommunisti-, taliban- ja ISIS-vertauksin kohoaa PB kaiken itse sanomansa yläpuolelle vaatimaan Kansallista Yhtenäisyyttä ja epäpoliittista koko Suomen etua, joka on itsestään selvä kaikille järkeville ihmisille. Dementtisen jeremiadin huipennuskappaleiden typeryys ja väljähtyneisyys kertoo kaiken oleellisen siitä, millaisille elämäntapakääkille PB tiedostaa kirjoittavansa:

»Yhteiskunnan rakenteiden purkaminen ei jää patsaisiin tai kirjarovioihin. Lopulta vuorossa ovat aina myös väärin ajattelevat ihmiset. Hassua, että Suomessa tämän vaarallisen aatteen aisaa kannattelee keskustapuolue. Punavihreille hyvin kelpaavien Ultra Bran sanoitusten perusteella kun on pidettävä todennäköisenä, että yksi purettavista rakenteista on keskustalainen setämies.

Onneksi vihervasemmiston fanatisoituminen näyttäisi lopulta johtavan myös aatteen marginalisoitumiseen. Ihme on, jos vihreät tai vasemmistoliitto enää pääsevät kaksinumeroisille kannatusluvuille. Fanaatikot ovat äänekäs, mutta kuitenkin pieni vähemmistö. Meidän tolkun ihmisten ei pitäisi antaa heille periksi.

Käännettä odotellessa, vasemmistohallitus ja riekkuvat punavihreät antavat oppia siitä, mitä ei pidä koskaan erehtyä itse tekemään. Viha ei kuulu politiikkaan, eikä valtaa kuulu käyttää inhoamiensa ryhmien aseman heikentämiseen. Valtiomiesmäisyyttä on se, että ymmärtää huolehtia myös vihamiestensä hyvästä.

Olkoon se seuraavan hallituksen ohjenuora. Ei enää lyhytnäköistä eturyhmien politiikkaa, vaan hallitus, joka on koko Suomen asialla. Aidosti, muutenkin kuin tyhjissä fraaseissa.»

Kirjoitus on myös esimerkki siitä, millainen hallitsematon purkaus voi seurata, kun voimakkaasta tunneperäisestä julistustarpeesta kärsivä toope joutuu pidättelemään sössötystään pari kuukautta ja aivojen sulkijalihakset vaurioituvat.

Blogitekstin kommenteissa on internetin perussäännön (älä ikinä lue kommentteja) vastaisesti muutama noston arvoinen huomio. Kommentoija "Peite Nimi" esittää kolme kysymystä: "Miksi “klassiselle liberaalille” merkitsee yhtään mitään että firmat päättävät vaihtaa niiden tuotteiden nimiä ja/tai designia? Miksi identiteettipolitiikkaa vastustava taho ei juurikaan kirjoita sanaakaan käsitteellisesti, vaan puhuu kokoajan kuvitteellisen vastapuolen identiteetistä? Miksi tieteen nimeen vannova taho valikoi tutkimuspapereista yhden lauseen abstraktista joka tukee omaa kantaa, ja jättää mainitsematta tuloksen lopputuleman, joka on nyansoituneempi kuin se yksi lause?" "Heikki K" taas ehdottaa ratkaisukeskeisesti PB:lle, että "[j]os tuntuu, että “Uncle Ben” on hyvä ja vaalimiseen arvoinen brändi, niin eikö kannattaisi aloittaa hetimiten neuvottelut sen ostamisesta?"

Päivän Byrokraatti ei ole vastannut kommentteihin.

Katso myös

• Tere Sammallahti
• MV-lehti
• Sanna Ukkola
• Tere Sammallahti
• Timo Haapala
• Tere Sammallahti
• Tere Sammallahti
• Ivan Puopolo
• Atte Kaleva
• Tere Sammallahti
• Franz Kafka, tämän kaiken viaton uhri, jonka kuvaa PB edelleen roikottaa profiilissaan postuumina rangaistuksena
• Ukkola-syndrooma
• Sössötys

Homma toimii!

Mikä Homma?:	300 (elokuva) - Alt-right - Anaalektit - Etnonationalismi - Euroopan paholaiskriisi - Fasismin humppateoria - Hommasanasto - Hompanssi - Immosen Ollin tempaus - Kalergi-suunnitelma - Kansallismielinen sanakirja - Magneettimedia - Mitä vittua??!! - Pavlovin raiskaus - Plösönaama - Rajat kiinni - Rasismi - Totaalista sotaa - Valkoisen rodun historia - Vihapuhe - Yleistämismi - Äläwäbälä
Homman ystävät:	Kai Michael Aalto - Arjalaiset - Kristian Arje - Juho Eerola - Mikko Ellilä - Kike Elomaa - Jussi Halla-aho - Tony Halme - Marko Hamilo - Jukka Hankamäki - James Hirvisaari - Laura Huhtasaari - Panu Huuhtanen - Timo Hännikäinen - Olli Immonen - Isänmaallinen kansanliike - Ilja Janitskin - Markus Jansson - Vilhelm Junnila - Jösse Järvenpää - Kakkapeliitat - Atte Kaleva - Kantasuomalainen - Susanna Kaukinen - Jiri Keronen - Terhi Kiemunki - Joonas Konstig - Kremliinit - Väinö Kuisma - Juha Kärkkäinen - Teemu Lahtinen - Seppo Lehto - Junes Lokka - Maastamuuttajat - Moraalirelativismi - Kai Murros - Muutos 2011 - Olavi Mäenpää - Jani Mäkelä - Riku Nevanpää - Viktor Orbán - Orpon hallitus - Anu Palosaari - Mark Parland - Kari Peitsamo - Perussuomalaiset - Perussuomalaiset Nuoret - Jouko Piho - Tapio Puolimatka - Riikka Purra - Matti Putkonen - Ulla Pyysalo - Päivän Byrokraatti - Reformiryhmä - Riemurasia - Paula Risikko (tyhmyyttään) - Alfred Rosenberg - Ruukinmatruuna - Wille Rydman - Sairastus - Tere Sammallahti - Pekka Siitoin - Matti Simola - Rami Sipilä - Skinit - Riikka Slunga-Poutsalo - Timo Soini - Soldiers of Odin - Suojeluskuntamies - Suomen Isänmaallinen kansanliike - Suomen kansan sinivalkoiset - Suomen Sisu - Suomen Valtakunnanjohtaja - Suomen Vastarintaliike - Suomi Ensin - Ville Tavio - Tragedian synty - Donald Trump - Matias Turkkila - Ano Turtiainen - Turun ruskea talo - Tapio Tuuri - Sebastian Tynkkynen - Jani Viinikainen - Tiina Wiik - Marco de Wit - Marco de Wittgenstein - Freddy Van Wonterghem
Homman viholliset:	Autistipedofiili - Erilaisuuden Liitto - Feminismi - Hollannin pedofiilipuolue - Homosaatio - Panu Höglund - Mika Illman - Islamisaatio - Joukkoraiskaus - Jussi K. Niemelä - Kaiken maailman dosentit - Susanna Kaukinen - Maahanmuuttaminen - Kulttuuri-Marx - Monikulttuurisuus - Moraalirelativismi - Olavi Mäenpää - N______t - Pakolaiset - Punaviherstalinismi - Mikko Puumalainen - Rauhan uskonto - Schrödingerin maahanmuuttaja - Suomen islamilainen puolue - Suuri Yhdyntä - Suvaitsevaisto - Suvakkihuora - Tasa-arvo - Astrid Thors - Todellinen holokausti - Kalevi Wahrman - Vihreä liitto - Vähemmistövaltuutettu