Nikolai Bobrikov
”Njet Molotov, Njet Molotov, valehtelit enemmän kuin itse Bobrikov”
~Muinaissuomalainen virsi
”Hei Bobi, katos tätä”
~Eki ja Nikke, kohtalon hetket
Nikolai Ivanovitš Bobrikov (1839 - 1905) oli partaöykkärinationalisti, joka ryssi koko Suomen valtionhallinnon 1900-luvun vaihteessa.
Nuoruusvuosinaan Bobrikov oli ansioitunut tahdikkaana ja tarmokkaana pietarilaisen paikallispubin limulantraajana, minkä johdosta hänet ylennettiin everstiksi, kenraalimajuriksi sekä esikuntapäälliköksi. Bobrikov joi iloonsa ja umpijurrissa puki silmälasit päähänsä ylösalaisin, sekoitti idän ja lännen keskenään ja eksyi jotenkin Suomeen.
Bobrikov hämmentyi Suomen ydinjätemutatoitumattomasta havupuustosta, hengityskelpoisesta ilmasta sekä järvistä, joita ei ollut kipattu täyteen paikallisten karjatilojen päästöjä. Kaikki tämä oli Bobrikoville uutta ja ihmeellistä, ja niinpä hän moraalirealistisentiselämyksellisen tunnepuuskan vallassa päätti jäädä Suomeen asumaan ja saikin kivalta sokeri-isiltään Nikolai II:lta toimeentulotuekseen kenraalikuvernöörin arvonimen. Bobrikovia kuitenkin ärsytti tavattomasti, kun suomalaiset alkoholistit halusivat juovuspäissään kuunnella Joutsenlammen sijasta Popedaa. Niinpä Bobrikov halusi – venäläisen kehitysyhteistyöperinteen kasvattina – paikata tämän häpeällisen epäkohdan.
Bobrikov uskoi, että jos suomalaisille virkamiehille ja koululaisille juottaisi tarpeeksi vahvaa viinaa, he alkaisivat puhua kielillä. Toisinpa kävi: suomalaiset nimittäin ovat rasisteja, ja Bobrikov sai stadilaisen kapakan portaikossa turpaansa niin pahasti, että heitti veivinsä kirurgiseen sairaalaan. Bobrikovin viimeisiksi sanoiksi jäivät "Viinaa! Viinaa!" (vrt: hiroshimalaisen paukun jälkeisessä kankkusessa huudetaan "Vettä! Vettä!").
Kontrafaktuaalisen teorian mukaan Bobrikov runkkaisi My Little Pony -televisiosarjalle, mikäli eläisi nykypäivänä.