Matti Klinge

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sano vain, mitä - Matti Klinge kyllä tietää missä, milloin ja miksi!

Matti Klinge [ˈmatjøklɛ̃ʒ] (31. elokuuta 1936 - 6. maaliskuuta 2023) oli kansainvälisesti tunnustettu, järkeä uhkaavat mittasuhteet saavuttanut käytetty pölypussi ja instituutio. Hänet oli kutsuttava kaikkiin kulturelleihin kissanristiäisiin, myös salaisiin, koska se seisoo Kansanyhteisön laissa. Jos hän todellakin oli tulossa, mitä hän poikkeuksetta oli, Panu Rajala on myös kutsuttava hillitäkseen omalla sanoinkuvaamattomuudellaan Klingen vastaavaa. Matti Klinge oli myös Helsingin Ylivaltaopiston kiistaton kruunattu kuningas ja patriarkka. Ennen kaikkea hän oli kuitenkin eurooppalainen humanisti par excellence. Tätä arvonimeä ei ole myönnetty kenellekään ihmiselle sitten 1600-luvun eikä tulla enää j.K(jälkeen Klingeä) myöntämäänkään. Matti Klingen tiedetään myös vuonna 1407 kehittäneen renessanssin jonka hän myöhemmin suuressa laupeudessaan ja viisaudessaan luovutti italialaisille. Nuorena miehenä hänen tiedetään ryypänneen ahnaasti Pentti Saarikosken kanssa, mutta ei enää pidemmän päälle suvainnut "Penan" rahvaanomaista tyyliä ahmia aamiaisblininsä, levittää ketsuppia skonssinsa päälle ja kaataa irlantilaista viskiä aamumuroihinsa. Klinge oli omien sanojensa mukaan toistuvasti huomauttanut asiasta. Sittemmin Klinge onkin sortunut kohtuuteen. Matti Klinge tunnetusti kumartaa jokaisen luentonsa jälkeen osoittaakseen näin dominanssinsa symbolisesti katsomalla alaspäin niitä, joista ei koskaan voi tulla yhtä splendööriä humanistia kuin hän on aina ollut. Vapaalla hän lähinnä patseeraa stoltseeraten flaneeratessaan Espalla, potkii kerjäläisiä ja hutkii plebeijejä kepillään. 1940-luvun ja 1990-luvun Klinge vietti maanpaossa Atlantiksella, humanismin kehdossa. Alunperin Parhaiden Herrasmiesten Liiga -sarjakuvassa (myöhemmin Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga jäljempänä mainittujen muutosten johdosta) sankareina oli tarkoitus seikkailla Matti Klinge ja Chuck Norris kunnes tekijät totesivat parivaljakon olevan täysin ylivoimainen mitä tahansa vihollisia kohdatessaan, joten he päätyivät nykyiseen huomattavasti laimennettuun versioon. Matti Klingen tunnisti kadulla vuosituhansien ellei peräti -satojen takaisesta sesonkivaatetuksestaan ja näennäisen naurettavasta pöyhkeilystä, mutta parhaiten kyseisen suurmiehen sieluun pääsee käsiksi hänen mittavan, maineikkaan ja ansiokkaan kirjallisen tuotantonsa kautta.

Teoksia[muokkaa]

Oma tuotanto[muokkaa]

  1. Humanisti saapuu Moskovaan (1933)
  2. Nuoren humanistin kärsimykset (1934)
  3. Kiisselit housuissa akateemisessa pöytäjuhlassa - onko vielä toivoa? (1935)
  4. Tuntematon humanisti (1937)
  5. Lemminkäinen Varsinais-Suomessa kuten minä sen koin (1950)
  6. Haista sinä vittu! (1952)
  7. Seitsemän humanistia (1956)
  8. Revan salaisuudet (1958)
  9. Saksan yhdistyminen - näin sen koin (1959)
  10. Penan kanssa kuppia (1960)
  11. 120 humanismin päivää (1961)
  12. Humanistin 1500 kuolemansyntiä - yleisimmät tyyli- ynnä etikettivirheet (1962)
  13. Rikos, rangaistus ja humanismi (1966)
  14. Klingezovin veljekset (1970)
  15. Keisarin kalukukkaro (1970)
  16. Sota, rauha ja humanismi (1972)
  17. Vaimoni intohimot ja perversiot - koko totuus julki (1973)
  18. Minä ja joulupukki (1980)
  19. Kuppatauti neo-panslavistisessa kurjalistossa (1983)
  20. Jokainen ei voi olla humanisti (1985)
  21. Voiko humanisti rakastaa muuta kuin itseään? (1987)
  22. Humanistiko vihaa ihmisiä! (1989)
  23. Historia - se olen minä! (1990)
  24. Klingeläinen katsanto (1992)
  25. Nuoruuteni Atlantis (1994)
  26. Vuosituhantinen Matti Klinge (2000)
  27. Yleisohjeet tieteellisen julkaisun tyylistä (2002)
  28. Suomen kieli Klingen mukaan (2003)
  29. Saunassa minäkin olen ihminen (2005)
  30. Mitä kyyläät? (2006)
  31. Vittuako vahtaat? (2007)
  32. Siirtäisitkö katseesi varrestani pois? (2008)
  33. Vainon vuosisata (2009)

Muiden kirjoittamia kirjoja Matti Klingestä[muokkaa]

Matti Klinge kuuluu myös Illuminatiin
  1. Pentti Virrankoski: Klinge-trilogia (1976-1980)
    • Milloin, Matti Klinge? (1976)
    • Matti Klinge, maa ja meri (1977)
    • Ikiaikainen Matti Klinge (1980)
  2. Panu Rajala: Miksi olen parempi humanisti kuin Matti Klinge (1965)

Katso myös[muokkaa]

Matti Klingestä sanottua[muokkaa]

Matti Klinge ei kirjoita historiasta, hän kirjoittaa historiaa - hän on kävelevä historia, hän on meidän historiamme ja oppimestarimme. Älkäämme enää sanoko historian siipien havisevan, vaan sanokaamme Matti Klingen olkihatun lentävän tuulen mukana vasten kasvojamme! Ja julistakaamme myös nauttivamme siitä kuin kissa kuumasta voista ja vaimo selkäsaunasta! Tekee taas mieli hässiä kengurua. Älkäköömme milloinkansansa... -Max Engman ennen kuin hänet vaiennettiin

Ulkoiset linkit[muokkaa]