Liekkipieru
Liekkipieru (lat. flatus flamma) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua, joka suolesta ulos purkautuessaan syttyy ja palaa näkyvällä liekillä. Luonnossa liekkipieruja syntyy vain harvoin. Alhaisen ilmankosteuden vallitessa, esimerkiksi kovilla pakkasilla turkiseläinten karvoitus muodostaa helposti staattista sähköä, joka voi sytyttää pierun. Samoin ukkoseen liittyvien sähköisten ilmiöiden tiedetään sytyttäneen pieruja. Luonnossa esiintyvien liekkipierujen uskotaan olevan tultasyöksevän lohikäärmeen myytin takana. Vasta viktoriaanisen aikakauden tarinoissa lohikäärmeiden kerrotaan syöksevän tulta nimenomaan suusta.
Ensimmäinen kirjallinen maininta liekkipierusta on 1730-luvun Intiasta, jossa papupaastonsa päätteeksi vesipiippua sytyttämään kumartuneen fakiiri Ilmamahawadzjan suolikaasut syttyivät räjähdyksenomaisesti, vaurioittaen pahoin fakiirin pakarakarvoitusta (tai suomalaisemmin: vanhan intialaisen kävyn perskarvat kärähtivät ukkelin sytyttäessä vesipiippua, mutta liekki osui vahingossa pieruun). Paikalla sattumalta norkoillut buddhalaismunkki taltioi tapahtuman myöhemmin muistelmiinsa.
Keinotekoiset liekkipierut ja niiden viihdekäyttö yleistyivät nopeasti 1800-luvulla Englanissa. Tuolloin ulkoisena sytytyslähteenä käytettiin yleisesti vahakynttilöitä ja kaasun tuotosta vastasivat sisäoppilaitosten asuntoloissa pitkästyvät hienostopennut.
1900-luvun alkupuoliskolla tahattomien liekkipierujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti, pitkälti sotavuosien huonon ruuan ja runsaan tulenkäsittelyn vuoksi. Tuohon aikaan yleistyi myös ns. kylmä pieru johon liekit myötävaikuttivat oleellisesti.
Nykyisin liekkipierut on taas viihteellistetty. Lähde? Liekkipieruja esiintyy yleisesti opiskelija-asuntoloissa. Liekkipierujen suosion kasvaessa myös niihin liittyvät onnettomuudet ovat kasvussa. Tunnetaan useita tapauksia joissa liekki on levinnyt peräsuoleen ja räjäyttänyt uhrin suoliston aiheuttaen välittömän ja sotkuisen kuoleman.
Liekkipieru vaihe vaiheelta
- Syö runsaasti kaasua muodostavia elintarvikkeita. Näitä ovat mm. erilaiset palkokasvit, ruisleipä ja kaali. Laktoosi-intolerantti henkilö voi myös hyödyntää maitotuotteita.
- Odota kunnes tunnet paineen kasautuvan peräsuoleesi
- Odota vielä hetki.
- Asetu lattialle, selin makuulle ja taivuta jalat pääsi ylitse ikään kuin aloittaisit takaperoisen kuperkeikan.
- Nouse ylös ja nouda sytkäri, yritä pidätellä vielä.
- Toista kohta 4.
- Asettele sytkäri lähelle peräaukkoasi ja sytytä se.
- Vapauta sisäiset paineesi. Löysäämällä kertyneen kaasun kerralla, saat aikaiseksi komean tuprahduksen. Jos pystyt säätelemään kaasuvirtausta, voit poltella pierua pienellä liekillä pitkään.
Toinen menetelmä
Pieraise, kun peräaukossasi on harmaitten avaruusolentojen luotain.
Katso myös
Aiheesta muualla
| Ruumiinosia: | Aivot - Emätin - Grungeparta - Hammas - Hilavitkutin - Hiukset - Iho - Jalat - Karvat - Keskisormi - Kieli - Kivekset - Korva - Kulmakarvat - Kuuloluut - Käsi - Naama - Nielu - Parta - Perse - Peukalo - Plösönaama - Putkiaivo - Pää - Sarveiskalvonpuhkaisijalihas - Selkäranka - Sielu - Silmä - Sukupuolielimet - Suoli - Suu - Sormi - Tissit - Varvas - Vatsalaukku - Veri - Väliliha |
| Ruumiin toimintoja: | Erektiohäiriö - Hikoilu - Liekkipieru - Pieru - Stondis - Synnytys - Ummetus |