Kulttuuri-Marx
Kulttuuri-Marx (m. erisnimenä Kulttuuri Marx) on useimpien jälkifasististen kulttuurien tarustossa esiintyvä pahansuopa alempi jumalolento. Hahmo muistuttaa gnostilaisuuden pahaa demiurgia tai aasainuskon Lokia. Kulttuuri-Marxista on muun jälkifasistisen mytologian tavoin vain hajanaista ja melko vähäistä tietoa, johtuen aineistonkeruun hankaluudesta: jälkifasistiset yhteisöt suhtautuvat muihin ihmisiin vihamielisesti ja usein jopa hyökkäävästi ja niiden käyttämät kielet muistuttavat tunnettuja kieliä vain hyvin etäisesti. Aineistoa on kuitenkin saatu kerättyä jälkifasistien (näennäisesti) suomenkielisistä koodekseista, kuten MV:n aikakirjoista tai Scriptan koodeksista. Useimmat näitä tekstejä lukeneista tutkijoista ovat menettäneet järkensä tai ainakin uskonsa ihmiskuntaan, mikä on ollut omiaan nostamaan Kulttuuri-Marxin legendaa.
Tarujen tuntema Kulttuuri-Marx[muokkaa]
Tunnetun taruston mukaan Kulttuuri-Marx on paha ja voimakas, muttei kaikkivaltias, henkiolento, joka on joko demiurgi, joka on luonut modernin länsimaisen kulttuurin, tai eräänlainen sielunvihollinen, joka on turmellut sen. Kulttuuri-Marx tekee kaikkensa vaikeuttaakseen valkoisen heteromiehen elämää ja vihaa perinteisiä arvoja. Aktiivisen tuhoajan sijaan Kulttuuri-Marx näyttäytyy nimenomaan taustalla ja piilossa vaikuttavana turmelevana voimana, joka vaikuttaa pikemminkin viekkaudella kuin voimalla. Kulttuuri-Marxin uskotaan pystyvän viekoittelemaan heikompitahtoiset ihmiset helposti mitä hirvittävimpiin tekoihin.
Kultti[muokkaa]
Kulttuuri-Marxia palvovat kulttuurimarxistit, kultti, jonka tavoitteena on manata Kulttuuri-Marx maan päälle ja aloittaa Tuhatvuotinen monikulttuurinen valtakunta tai Punavihreä Aikakausi. Manaaminen tapahtuu levittämällä yleistä tapainturmelusta, johon Kulttuuri-Marx on mielistynyt. Loitsut esitetään kieroutuneella uudiskielellä. Joidenkin hommatarujen[1] mukaan Kulttuuri-Marx nukkuu kuolemankaltaista unta S'uvacin kaupungissa meren pohjassa. Tästä unesta hän voi herätä palvojiensa avustuksella, kun (puna)tähtien asento on oikea. Tämä tarina ei kuitenkaan esiinny kirjoitetussa tarustossa.
Kulttuuri-Marxin tärkein palvelija ja useiden hommatarujen perusteella ensimmäinen profeetta oli Theodor Wiesengrund Adorno (1903–1969), saksalainen filosofi, sosiologi ja ruumiillistunut riisivanukas, joka jotenkin mystisesti lietsoo vallankumouksen tekemällä kaikesta kuolettavan tylsää. Esoteerisen opetuksen mukaan nykymuotoisen Kulttuuri-Marxin kultin – aktivismeineen, jälkistrukturalismeineen,[2] sukupuolentutkimuksineen, woke-jättibrändeineen ja (mustien) yhdysvaltalaisten hip hop -artistien isojen takamusten, anakondien, twerkkauksen ja märkien perspillujen täyttämine hitteineen[3] – on luonut Adornoon liittyvä Frankfurtin koulukunta. Tämä on jälkifasistisessa historiantulkinnassa kiinnostava piirre, sillä Adornon julkilausutussa näkemyksessä jopa jazz ja Jean Sibelius olivat länsimaiselle sivilisaatiolle tuhoisaa massakulttuuria ja Joan Baez pahempi juttu kuin Vietnamin sota. Suurinta osaa Frankfurtin mandariineista yhdisti kuitenkin aivan tietty atavistisen pahan tunnusmerkki, jonka todellisella olomuodolla on kuusi sakaraa.
Todenperäisyys[muokkaa]
Johtuen tarun yleisyydestä varsin samankaltaisena tutkijat ovat päätelleet, että Kulttuuri-Marx perustuu johonkin todella eläneeseen ihmiseen. Esikuvaksi on arveltu saksalaista filosofia Karl Marxia, mutta nimeä lukuunottamatta Kulttuuri-Marxilla on vain vähän yhteneväisyyksiä todelliseen Marxiin, joten yhteyttä ei ole voitu varmistaa. Jotkut tutkijat ovat esittäneet myös teorian, että Kulttuuri-Marx ei perustuisikaan mihinkään todelliseen vaan olisi eräänlainen idealisoitu paaria, johon jälkifasistit ovat heijastaneet kaiken vihaamansa ja inhoamansa.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ yleisnimitys jälkifasistisissa kulttuureissa esiintyvälle suulliselle kansanperinteelle (vaikeaa ja vaarallista tutkia)
- ↑ Ranskan akateemisen onanismin superstarat eivät olleet frankfurtilaisten kanssa juuri mistään samaa mieltä, eikä ketään kiinnosta enää muistaa jotain Derridaa, mutta joillekuille ei ole kauhalla annettu ja Iso-D on silti aikaamme kohti uutta stalinismia vievän uusmarxismin viimeisin merkittävä navi.
- ↑ Traditionalism VS (((Frankfurt School/Cultural Marxism))) (varoitus: YouTube-suosituksille hengenvaarallinen infektioriski). Pyhiä eurooppalaisia arvoja tässä musiikkivertailussa edustaa dirndl-humppa.