John Quincy Adams
|
VAARA! Sisältää tylsyyttä! Tämän artikkelin huumoriarvot ovat vitsin "Miksi kana meni tien yli? Koska ei päässyt sen ali"-tasolla. Estä artikkelin tuho ja tee siitä luovasti hauska. |
Minä olen John Quincy Adams. Kirjoitan tätä itse. Kirjoitan tänne siksi, että Wikipedian neropatit kumosivat tekemäni muokkaukset ja estivät tunnukseni (”John Quincy Adams”). Minusta se oli hyvin epäreilua, sillä minä itse kai parhaiten tiedän tosiasioita itsestäni ja olen näin ollen paras henkilö itsestäni kirjoittamaan. Veikkaan, että Wikipedian ylläpitäjistö on täynnä vapaamuurareita. Minä inhoan vapaamuurareita. He juonittelevat meitä vastaan. Kun yritin paljastaa tämän Wikipediassa, minut bännittiin. Se otti minua päähän. Siksi tulin tänne kirjoittamaan totuuden itsestäni.
Elämäni ja urani[muokkaa]
Minä synnyin 11. heinäkuuta 1767 ja toimin Yhdysvaltain kuudentena presidenttinä 1825–1829. Olin myös merkittävä diplomaatti ja osallistuin useisiin kansainvälisiin neuvotteluihin sekä muotoilin merkittäviltä osin Monroen opin. Olen siis hyvin merkittävä henkilö ja politiikkani oli aina johdonmukaista, vaikka monet kiinnittävätkin huomiota siihen sivuseikkaan, että vaihdoin puoluekantaani aina silloin tällöin. Ehdin olla federalisti, demokraattirepublikaani, kansallisrepublikaani, vapaamuurarivastainen (varsinkin sitä) ja whig. Tämä johtuu vain siitä, että amerikkalaiset puolueet eivät olleet oikeassa yhtä usein kuin minä.
Nuoruuteni[muokkaa]
Pääsin jo nuorena poikana matkustamaan laajalti ulkomailla, sillä isäni John Adams oli maani suurlähettiläänä Ranskassa ja Alankomaissa. Tuona aikana opin ranskaa ja ikävä kyllä myös hollantia. Koska olen melko terävä ja älykäs (tämänkin kohdan ne Wikipedian vapaamuurarit poistivat!), pääsin lukemaan lakia Harvardiin ja valmistuttuani asetuin Bostoniin.
Urani alku[muokkaa]
Viisas ja kaukonäköinen ensimmäinen presidenttimme George Washington nimitti minut maani lähettilääksi Alankomaihin, sittemmin Portugaliin ja Preussiin. Preussissa sai hyvää makkaraa. En ole missään maistanut niin hyvää makkaraa kuin Preussissa. Se oli todella herkullista. Makkaran tekeminen ei näet ole helppoa, vaan sangen vaativaa. Preussilainen makkara oli aina täysin tasalaatuista, ja se täytti mieleni ihailulla.
Minut valittiin Yhdysvaltain senaattiin 1803, mutta erosin 1808 lähteäkseni maani edustajaksi Venäjälle vuosiksi 1809–1814. Diplomaatintaitoni takasivat sen, että Yhdysvallat ja Venäjä tulevat ikuisesti säilymään hyvissä ja ystävällisissä väleissä. Olin lähettiläänä Britanniassa 1815–1817. Eikö olekin mielenkiintoista? Minusta minun elämäni on hyvin mielenkiintoista.
Nousuni presidentiksi[muokkaa]
Olin James Monroen ulkoministerinä 1817–1825, ja tuolloin muotoilin hänen kanssaan Monroen opin, jonka mukaan löysissä kesävaatteissa kannattaa välttää alhaalta puhaltavia ilmavirtoja ja jonka mukaan läntinen pallonpuolisko on riippumatonta aluetta. Koska presidentin nimi sattui olemaan Monroe, esitin hänelle aina 28. huhtikuuta laulun ”Happy Birthday, Mr President”. Se oli minusta hyvin hauskaa. Minusta on hauskaa pitää hauskaa, ja vaikka en ehkä näytäkään kovin kaksiselta seuramieheltä, minut tunnettiin aikanaan Washingtonissa lempinimellä Party Animal. Nimi tosin viittasi tapaani vaihtaa puoluekantaani (party affiliation) puolen vuoden välein. Ulkoministerinä ostin myös Floridan espanjalaisilta voidakseni vanhoilla päivilläni muuttaa sinne pelaamaan golfia.
Vuonna 1824 minut valittiin vaaleissa Yhdysvaltain presidentiksi, mikä oli hyvin viisaasti tehty. Tärkein vastaehdokkaani, se hiomaton tollo Andrew Jackson, joka oppi lukemaan vasta vaalikampanjan aikana, kun ei enää kyennyt muistamaan puheitaan ulkoa, sai kyllä yli 40 prosenttia äänistä ja minä vain vähän päälle 30 %, mutta vaalijärjestelmän takia äänestys vietiin edustajainhuoneen käsittelyyn ja minä voitin. Mahtoi Jacksonia harmittaa. Vieläkin naurattaa, kun ajattelen sitä.
Presidenttinä olin loistava ja tein monia tärkeitä uudistuksia. Paransin maani liikenneyhteyksiä ja yritin uudistaa koulutusjärjestelmää paljon silloista paremmaksi, mutta edustajainhuone esti tämän uudistuksen läpimenon, mikä on heidän häpeänsä. Todennäköisesti juonen takana olivat vapaamuurarit.
Suuri historiallinen vääryys ja urani presidenttikauden jälkeen[muokkaa]
Vuoden 1828 vaaleissa se typerä röyhkimys Andrew Jackson (minut bännittiin viikoksi Wikipediasta, kun tein totuudenmukaisia lisäyksiä Jacksonista kertovaan artikkeliin) päihitti minut epäreiluilla konsteilla. En ikinä antanut sitä anteeksi sen paremmin hänelle kuin äänestäjillekään. En ollut edes läsnä hänen virkaanastujaisissaan, vaan vein Valkoisen talon ulko-ovelle pussillisen koirankakkaa ja sytytin sen tuleen (pussin, en Valkoista taloa; britit olivat tehneet sen jo 1812). Tätä on moitittu lapselliseksi, mutta se oli Jacksonille ihan oikein.
Presidenttikauteni jälkeen olin kuolemaani asti edustajainhuoneen jäsen ja lähetin istunnoissa nimettömiä paperilappuja, joissa pilkkasin Jacksonia. Yritin kirjoittaa Wikipediaan, että Adrew Jackson on homo, mutta tämän jälkeen tunnukseni estettiin kuukaudeksi. Pahuksen vapaamuurarit!
Minä kuolin 23. helmikuuta 1848. En ole kuitenkaan antanut moisen pysäyttää itseäni.
Katso myös[muokkaa]
Olen vakaasti sitä mieltä, että sinun tulisi tutustua myös seuraaviin artikkeleihin:
- Vapaamuurarit – jotta opit tuntemaan tämän kammottavan pahan välikappaleen
- John Adams – koska hän oli Yhdysvaltain toiseksi paras presidentti
Löysin myös sellaiset luokat, jotka sopivat henkilööni täydellisesti: