Iranin sota

Tämä artikkeli tai osio kertoo julkaisemattomasta tuotteesta. Tiedot saattavat muuttua huomattavasti tuotteen kehityksen edistyessä.

Iranin sota eli harmageddon oli kolmen suurimman rauhan uskonnon yhteinen valaistuminen loka-marraskuussa, herramme vuonna 2008. Tapahtumien tarkka kulku jäi hieman epäselväksi, sillä suuret savu- ja pölypilvet haittasivat näkyvyyttä huomattavasti. Lopputuloksena oli kuitenkin kukoistava pronssikautinen kulttuuri, joka levittäytyi laajoille alueille.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus saattaa paljastaa yksityiskohtia juonesta, kuten sen, että Othello tappaa Desdemonan mustasukkaisuudessaan.

Iranilla oli jonkinlainen ydinaseen tapainen esine ainakin rakenteilla, mutta yleisesti tiedettiin, ettei sillä olisi kykyä ampua sitä kovin pitkälle. Vääräuskoisista maista kantamalla oli ainoastaan Israel. Tämä huojensi kovasti Israelia, joka oli menettänyt tukijoitaan nopeaan tahtiin. Israel oli nimittäin täysin riippuvainen ulkopuolisesta tuesta, ja ulkopuolinen tuki taas riippui säälistä. Holokaustista oli kuitenkin kulunut jo niin pitkä aika, etteivät ihmiset enää jaksaneet sääliä juutalaisia, ja siksi hyväksyä kaikkia heidän tekemisiään.

Iranin ydinaseen myötä Israel sai vihdoinkin uuden mahdollisuuden kääntää jälleen koko sivistyneen maailman sääli juutalaisten eduksi. Jos voitaisiin aiheuttaa yhtä mahtava ja ikimuistoinen juutalaisten joukkotuho kuin holokausti, alkaisivat kaikki sivistyskansat jälleen ymmärtää ja tukea Israelin intressejä. Israelista pitäisi kuitenkin jäädä jotain jäljelle, jotta tämä jäljelle jäänyt osa voisi levittäytyä kaikkialle lähi-itään. Tähän Israel tarvitsi mahtavimman tukijansa, Yhdysvaltain apua.

Israelilla oli kuitenkin kiire, sillä samoihin aikoihin Yhdysvaltain presidentti Bush nuoremman toinen valtakausi oli päättymässä. Vain Bush voitaisiin saada suostumaan johonkin niin päättömään. Toistaalta Bushia ei enää voitaisi valita kolmannelle kaudelle, eikä hänen näin ollen tarvinnut välittää äänestäjien mielipiteistä. Myös Bush tajusi tilaisuutensa koittaneen, tai ainakin hänen neuvonantajansa tajusivat sen hänen puolestaan. Onnistuneen ja koko lähi-idän vakauttaneen Irakin sodan innoittamana Bush päätti seuraavaksi vapauttaa Iranin (öljyn amerikkalaisille). Yhdysvaltain ja Israelin tavoitteet sopivat siis melko hyvin yksiin, ja laadittiin yhteinen sotasuunnitelma. Israelin kannalta ongelmana oli vain se, ettei Iranin pommintekeleen uskottu olevan aivan valmis vielä. Israel yrittikin kaikin tavoin laannuttaa amerikkalaisten sotaintoa, kunnes sopiva hetki koittaisi.

Sotasuunnitelmien vuotaminen "vahingossa" (pelotteluna) julkisuuteen huojensi suuresti Iranin ajatollahia Ruhollah Khomeinia, joka olikin jo odotellut tilaisuutta nostaa koko kansansa marttyyreina taivaaseen. Nyt olisi mainio tilaisuus myös kääntää niiden kaikkien kolmen muslimin päät, jotka eivät vielä kannattaneet veristä jihadia kaikkia vääräuskoisia vastaan.

Kuukausikaupalla aikaa kului pilapiirrosten ja solvausten vaihtamisen merkeissä. Öljy kuitenkin kallistui jatkuvasti, ja pian yhdysvallat aloittikin sotaretkensä jo edellä sovitusta aikataulusta. Ja kun Yhdysvallat iski, täytyi Israelin myös julistaa sota Iranille, jotta Iranilla riittäisi edes tavanomaisia aseita Israelia vastaan. Olisihan tavanomaisten aseiden uhrin asema sentään parempi, kuin ei uhrin asemaa lainkaan.

Yhdysvallat ja Israel olivat kuitenkin tehneet vakavan virhearvion. Iranilla oli valmiina ydinase, tosin ei itse tehty, vaan venäläisvalmisteinen. Historioitsijat kiistelevät edelleen siitä, myikö Venäjä aseen tarkoituksella, vai kulkeutuiko se Iranille salakuljettajien mukana. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa päädyttiin pikapuoliin ensinnä mainitun teorian kannalle.

Eikä ydinase ollut suunnattu Israeliin, vaan se oli jo valmiina iranilaisessa "kauppalaivassa" lähellä Yhdysvaltain rannikkoa. Se laukaistiin välittömästi "kostotoimenpiteenä" Yhdysvaltain yläpuolelle. Yläilmakehässä tapahtuneen ydinräjähdyksen synnyttämä elektromagneettinen pulssi (EMP) hajotti elektroniset laitteet satojen kilometrien säteeltä. Pitkälti elektroniikkaan perustuneet Yhdysvaltain infrastruktuuri ja tiedonvälitys lamautuivat välittömästi, tunnetuin seurauksin. Loppu onkin jo historiaa, tosin seuraavilta aikakausilta on säilynyt suhteellisen vähän tietoja.

Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole. Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.