Helsingin Sanomat

Hikipediasta
(Ohjattu sivulta HS)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin Sanomat - yksi ja ainoa totuus.

Helsingin Sanomat on Suomen ja Pohjoismaiden suurin tilattava kalakääre sekä vastaajasta riippuen joko kokoomuksen, vasemmistoliiton, Vihreän Liiton, ultrakommunistien tai hugenbergien äänenkannattaja. Se on ansainnut paikkansa suurimpana paikallislehtenä siksi, että sitä tilataan niin paljon. Ennen tabloidivillityksen kelkkaan lähtemistä se oli suurin myös, koska oli suurikokoisin (sivut A0-kokoa), joten se sopi muita lehtiä paremmin kalakääreeksi. Julkaisun painoarvoa on verrattu Raamattuun. Lisäksi toimittajien egot ovat eräiden arvioiden mukaan suuremmat kuin muualla Pohjoismaissa. Yksinkertaista, rakas Watson.

Helsingin Sanomien liitteenä ilmestyy varakkaille ja yli nelikymppisille suunnattu aikakauslehtimäinen Kuukausiliite sekä perjantaisin ilmestyvä varakkaiden yli nelikymppisten teini-ikäisille perillisille suunnattu NYT-liite[1] (jonka lukeminen edellyttää lobotomiaa). Levikintarkastuksen mukaan näillä liitteillä on keskimäärin lukijoita, ilmeisesti varsinaista lehteä enemmän. NYT-liite ei pidä Hikipediasta, mutta uskoo vakaasti olevansa itse Suomen johtava huumorijulkaisu, minkä osoittaa tekemällä kuuden lauseen artikkeleita muiden somessa keksimistä sisäpiirinvitseistä ja tunkemalla niihin linkkejä HS:n nettisivuille. Helsingin Sanomat haluaa profiloitua laatulehtenä eikä siten julkaise mitä tahansa Lähde?, tätä tarkoitusta varten on olemassa Helsingin Sanomien etäpesäke Ilta-Sanomat. Ilta-Sanomien "artikkelit" väsätään samassa Sanomatalossa kuin Helsingin Sanomat, mutta ikkunattomissa tiloissa kellarikerroksessa. Kaikkein ala-arvoisin, kumpaankin edellämainittuun kelpaamaton aineisto julkaistaan Metro- ja Vartti-brändien alla erillisinä ilmaisjakeluina. Myös näiden toimitus sijaitsee talon kellarissa, mutta näiden toimittajat työskentelevät pelkällä aatteen palolla ilman rahakorvausta. Helsingin Sanomien ja sen alipainosten agendana on keskittyä ihastelemaan töhrityn kaupunkiympäristön kauneutta, kaduilla norkoilevien kerjäläisten luomaa kansainvälistä tunnelmaa ja pyöräilyn ihanuutta olosuhteissa, joissa maa on 10 kuukautta vuodesta lumen ja jään peitossa.

Historia[muokkaa]

Helsingin Sanomat oli aluksi Päivälehti-niminen ja poliittinen lehti, joka kannatti nuorsuomalaisia. Viranomaiset lakkauttivat lehden raggariuden takia kesäkuussa 1904. Lehti nimittäin hyväksyi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhan. Laittomuutta korosti se, että lehden perustaja Eero Erkko oli jo karkotettu maasta.

Eero Erkko salakuljetti itsensä takaisin kotimaahan 1905 ja astui seuravana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Lehden nimi vaihtui Päivälehdestä Helsingin Sanomiksi ja toiminta jatkui entisellään. Perustettiin aivan uusi lehti, jolla aivan sattumalta vain oli entiset johtajat ja entinen asenne. Asioiden, esimerkiksi Hikipedian, tasapainoinen esittäminen on aina ollutkin Helsingin Sanomien valttikortteja. Ai niin, ja sarjakuvat. Nimenomaan Helsingin Sanomien sarjakuvia on erityisen mukava lukea vessassa, kun muu aineisto käytetään vessapaperina. Oi, Harald Hirmuinen, miten jaksatkin olla vuosikymmenestä toiseen noin hauska samoilla vitseillä! Kyllä laadusta kannattaakin panna lukijat maksamaan.

Kuvan henkilö ei käytä lukiessaan omia aivojaan.

Helsingin Sanomat sekä etenkin sen emoyhtiö SanomaWSOY on sittemmin noussut hallitsevaan, suorastaan monopolia vastaavaan, asemaan Suomen viestintä- ja sanomalehtimarkkinoilla. Helsingin Sanomien väitetään määränneen Suomen EU:hun liittymisen vuonna 1995 ja valinneen Tarja Halosen presidentiksi vuonna 2000. Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen on myös linjannut lehden kannan Suomen NATO-jäsenyyttä tukevaksi, mutta tämän realisointi ei kuitenkaan enää 2000-vuosikymmenellä onnistunut, hieman paradoksaalisesti osin ehkä Halosen vuoksi. Helsingin Sanomat onkin onnistunut erinomaisesti viimeisinä vuosikymmeninä päätehtävässään: kokoomuksen ja demareiden ajatusten ja politiikan lobbarina. Lehden onneksi em. puolueiden ajatuksilla ei ole käytännössä eroa.

Kehitys 2010–2020-luvuilla[muokkaa]

Vuodesta 2006 alkanut levikin lasku (2012 enää 330 000 tilaajaa) on vähentänyt Helsingin Totuuden vaikutusvaltaa. NATO-jäsenyys ei järjestynytkään ja Guggenheim-museonkin lobbaus epäonnistui Helsingissä surkeasti. Vuoden 2013 alussa lehti muutettiin markkinointipäätöksenä tabloid-kokoon. Tämä vaikeuttaa lehden käyttöä perinteisiin päätarkoituksiinsa: kukkien ja tuoreiden kalojen käärimiseen. Tabloidisaatio ei ole tuottanut toivottuja tuloksia, ja keväällä 2015 kariutui jälleen yksi HS:n lippulaivahankkeista, virallisen haukkumanimen keksiminen virolaisille. Toimituksen julkistamien ehdotusten joukossa oli mm. oivaltava termi varttiryssä. Päätoimittaja Kaius Niemi pahoitteli hankkeen kariutumista, mutta korosti, että innoituksena toimi brittiläisen BBC:n asiaohjelma Monty Pythonin PREJUDICE-ohjelmasegmentti, jossa on mm. haettu parasta belgialaisiin kohdistuvaa herjaa (miserable fat Belgian bastards).1 http://maailm.postimees.ee/3145657/helsingin-sanomate-peatoimetaja-vabandas

Koska pelkällä Helsingin kunnallispolitiikalla ja apeiden hipsterikirjailijoiden puolen sivun kokoisilla naamakuvilla ei voi täyttää koko lehteä, ylläpitää HS myös ulkomaantoimitusta. HS:n ja etenkin verkkosivujen ulkomaanuutiset ovat tyypillisesti huonosti käännettyjä ja noin neljännekseen alkuperäisestä laajuudestaan typistettyjä Guardianin, BBC:n tai muun maksumuurittoman brittimedian juttuja. HS on erikoistunut uutisoimaan Manner-Euroopan politiikasta, erityisesti Ranskan tapahtumista, lähinnä Guardian-plagiaateilla, koska kukaan toimituksessa ei osaa kuin enkkua. Sitä paitsi suurin osa ulkomaantoimituksen vuosibudjetista lirisee muutenkin Heikki Aittokosken houreisten junareissujen tajunnanvirtaiseen kronikointiin.

Timanttisisältö[muokkaa]

Laatumedian disinformaatiota säikähdysklikkitarkoituksessa mätäkuussa 2023.[2] Väite krapulan hengenvaarallisuudesta toistuu timantin avatessa selaimen välilehdellä näkyvässä otsikossa,[3] mutta itse jutussa todetaan vain delirium tremens usein tappavaksi.[4]

Vuodesta 2017 HS on julkaissut maksullisia digiartikkeleita, Päivän timantteja, jotka ovat ”sisältömarkkinoinnin silmillä lupaus laadusta”, ”perusteellisesti tehtyjä reportaaseja, selvityksiä, henkilökuvia, feature-juttuja”.[5] Käytännössä ne voivat olla mitä tahansa paskaa pikkuporvariston halukkaille roboteille suunnatusta ”psykologi sanoo viimeisen sanan siitä, toimiiko kommunikaatio perheessäsi” -elämäjournalismista brittiläisen transvastaisen propagandan maahantuontiin ilma-aivoitse[6][7][8].

»Myös symbolismia on ripoteltu elokuvaan mukaan; esimerkiksi näky hisseistä, joiden ovet avautuvat ja verta tulvii vyörynä, oletetaan symboloivan hotellin pahuutta. »
(joku esimurkku Wikipediassa Stanley Kubrickin Hohdosta (linkki alkuperäisessä)[9])

»Nuo liekit, nuo liekit nyt tunnet vuorostaan
  Oot mun vain tai liekit
  Sut vievät tuonelaan!
Lopulta hän tekee päätöksen: Esmeraldan on valittava hänet tai kuolema, mikä kuvaa Frollon julmuutta ja itsekkyyttä.»
(Helsingin Sanomien timanttianalyysi Disneyn Notre Damen kellonsoittajasta[10])

HS Visio[muokkaa]

Vuonna 2021 Hesari lanseerasi uuden viikkoliitteen mediabrändin nimeltä HS Visio (ent. HS Extreme Visio 2000). Tämä talouteen, sijoittamiseen, startup-kulttuurin sairaimpien piirteiden oikeuttamiseen ja Björn Wahlroosin ihailuun keskittyvä liite painetaan eltaantuneen lohen väriselle paperille, koska Financial Timesin paletin matkiminen oli uudistuksen innovatiivisin sisältö. Väri saadaan murskaamalla jokaista painosta kohti 2–3 freelance-toimittajaa painokoneessa. Kukaan ei jää kaipaamaan. HS Vision arkkityyppistä sisältöä on liitteessä ihan oikeasti julkaistu kolumni, jossa todetaan, että Elon Musk on meidän aikamme Jeesus, vapahtaja, joka on vaarassa uhrata itsensä koko ihmiskunnan puolesta.[11]

Neutraalius ja poliittinen sitoutumattomuus[muokkaa]

Helsingin Sanomien hallitus ja pääkirjoittajat uhraavat suurimmat voimavaransa siihen, ettei kukaan luulisi lehden olevan mielipidevaikuttaja. Tämän vaikutelman ylläpitämiseksi Helsingin Sanomat julkaisee myös kulttuuri- sekä asumisosioita, joiden tarkoituksena on kompensoida muiden osioiden räävitön ja jakomielinen oikeisto/vasemmisto-tykitys. Päätoimittajan perustyöhön voi tutustua myös Raamatussa kohdassa Johannes Kastajan loppu. Moos.2/5. plus verot.

Kulttuurisivuilla HS julkaisee arvioita esimerkiksi tietokirjallisuudesta, ja kriitikkovieraaksi kutsutaan tavallisesti joku, jolla on kanatarhallinen kynimättä kirjan kirjoittajan tai aihepiirin kanssa. Näin saadaan lehteen ilmaista täytettä pariksi päiväksi äkäisten vastineiden muodossa. Kaunokirjallisuus puolestaan kritikoidaan Helsingin Sanomissakin seuraavasti luonnehdittuun yleiseen malliin:

»Erimielisyydet jätetään juonisynopsiksen, kirjailijasta kertomisen ja teoksen kehuvan erittelyn jälkeen aivan loppuun pieniksi sivuhuomautuksiksi, joiden pistoa ei tunne, kun pakarat on jo valeltu eteerisillä öljyillä. Lopputulos on rohkaiseva – jatkakaa ihanan kulttuurin tekemistä, ihanan, ihanan! Ihanien kirjojen, joita voi nuuskutella ja joita lukiessa voi pirskahdella ja löllötellä! Ah! Ahh!! AH!!!!!!! VITTU AAAAHHHHHHHH![12]»

Helsingin Sanomat ei sensuroi keskustelujaan, vain (juridisesti, ei sisällöllisesti) törkeä roska siivotaan pois. Mielipiteiden vaihto on lehden nettikeskusteluissa niin vapaata, ettei Suomessa ole mitään tarvetta samizdat-julkaisuille, esimerkiksi anonyymeille kuvalaudoille tai anonyymeille parodia-sanakirjoille. Helsingin Sanomain verkkosivujen uutiskeskustelut ovat edustava otos omalla nimellä kirjoittavien kansalaisälyköiden painavaa asiadialogia, jossa osanottajien sukupuolijakauma on suunnilleen sama kuin kardinaalien konklaavissa tai Athosvuoren munkkitasavallassa.

Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ovat saavuttaneet maineensa laatulehtinä jopa neuroottiseksi luonnehdittavan objektiivisuutensa takia. Sanna Ukkola ja muut laatujournalistit tekevät kaikkensa jotta lukija saisi poliittisesti värittymätöntä ja paikkansapitävää laatutietoa.

Kolumnistit kautta aikain Lähde?[muokkaa]

Pääartikkeli: Sössötys
HS-kolumniaivot on lahjoitettava tieteelle.
Heikki Aittokoski
Pulitzer-tason ulkomaantoimittaja ja kolumnisti, joka yhdistää reportaasiin 1900-luvun alun modernistien tajunnanvirtatekniikkaa ja tuntuu muutenkin olevan kaikesta noin sata vuotta syrjässä. Jakaa joskus syvällisiä oivalluksiaan myös runomuodossa, ja esittää käsikirjoitettuja keskusteluja filosofi Jone Nikulan kanssa.
Iikka Kivi
2019 lyhyt pesti, jonka päätti itse ragequitiin.
Rosa Meriläinen
Nukkuu kolme tuntia yössä ja vauhkoaa sen mukaisesti.
Kyösti Niemelä
Torstailiitteen creepy Flaksi-Montaigne.[13][14][15][16][17][18] Nerokas sitaatti: ”Tykkään olla maskuliininen asia keskellä feminiinistä tilaa.”[19] Nyttemmin Köpi on halunnut näyttää, ettei ole täysi kummajainen vain naisten, vaan myös eläinten suhteen.[20]
Anna-Stina Nykänen
Riku Rantala
Jatkaa kolumnistina, kunnes saadaan Haagin tuomioistuimen eteen osuudestaan 2000-luvun suomihippikulttuurin vaikuttajana.
Annamari Sipilä
Kehittänyt sanan ’knarttu’, jossa selittää yhdistyvän narttuuden ja kranttuuden hyvät puolet. Todellinen nrsisti. Pyrkii ulkomaankirjeenvaihtajana uudeksi Helena Petäistöksi, ja on jo onnistunut ylittämään tämän ärsyttävyydessä vuoden 2011 syksystä alkaen.
Saska Saarikoski
Korvataan kolumnistibotilla v:een 2025 mennessä.
Jarkko Tontti
Lähsyn lähsyn hmhffää, lähhäh yngmfh ämffyn.

HS-raati[muokkaa]

Pääartikkeli: Asiantuntija

HS-raati oli ”toi­mi­tuk­sen ko­koa­ma eri alo­jen vai­kut­ta­jien jouk­ko, jo­ka vas­taa vii­koit­tain toi­mi­tuk­sen esit­tä­mään ky­sy­myk­seen.”1 http://www.hs.fi/aihe/hsraati/ Raadin jäseniin2 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305599608526 kuului sellaisia mitään asiaa ymmärtämään rakenteellisesti kykenemättömiä häiriintyneitä vekkuleita kuin Timo Hännikäinen, Atlas Saarikoski, Juho Eerola, Simon Elo ja Juha Rehula. Toistaiseksi suurinta pyöreänhuoneenhulluutta raadissa on edustanut kuvataiteilija Riiko Sakkinen.

Katso myös[muokkaa]

Ajattelun viholliset Suomessa
Hymy – Ilta-Sanomat – Iskelmäradio – Koulu – MTV3 – Nelonen – Seiska – Sub – The Voice – Yle

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ ”Entinen nuorisoliite ja nykyinen somepäivityskertaaja” (Lehti (arkistopalvelu)). Nettihekottelu-ephemeran selostukset päätyvät Nyt-liitteeseen melko tarkkaan 24h sen jälkeen, kun ko. ilmiöt ovat siirtyneet vanhojen vitsien kategoriaan Amazonin kontaktoimattomien kansojen keskuudessa.
  2. ↑ https://archive.is/smbbD
  3. ↑ https://archive.is/rjwaW
  4. ↑ https://www.hs.fi/tiede/art-2000009460706.html
  5. ↑ https://kampanjat.hs.fi/media/pages/hs_sisalto.html (Archive.is)
  6. ↑ https://twitter.com/Hikipediainfo/status/1453676741206097920
  7. ↑ https://en.wikipedia.org/wiki/"We're_being_pressured_into_sex_by_some_trans_women"
  8. ↑ https://twitter.com/emmi_elina/status/1454005104965783557 (Archive.is)
  9. ↑ https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Shining_–_Hohto&oldid=20128840
  10. ↑ Piritta Räsänen: Helvetin liekit. HS 3.8.2021
  11. ↑ Juhani Mykkänen: Jos pitäisi nimetä nykyajan Jeesus, ainakin yksi ihminen on hyvä ehdokas. HS Visio 20.11.2021. (arkistopalvelu) Syvällisimpiä ajatuksia bisnesneron kolumnista: "Ehkä vieläkin lähempänä nyky-Jeesusta saattaa kuitenkin olla Elon Musk. Heitto Elon Muskista modernina Jeesuksena ei ole uusi (hän on kieltänyt rinnakkainasettelun). Mutta minkäs teet, kun vertaukselle on vuosi vuodelta enemmän katetta." "Hänen Neuralink-yrityksensä rakentaa viestintäväylää, jonka kolikon kokoinen lähetin–vastaanotin asetetaan pääkalloon poratun reiän kohdalle suoraan aivojen pinnalle. Väylää pitkin ihmiset voivat kommunikoida keskenään ajatusten välityksellä. Pitkän tähtäimen suunnitelma on, että väylän kautta voimme viestiä myös supertekoälylle niin, että se ymmärtää. Kun pyydämme tekoälyä ratkaisemaan nälänhädän, se ei esimerkiksi tapa kaikkia ihmisiä (koska silloinkaan, heh heh, kenelläkään ei ole nälkä), vaan ajatuksiamme lukemalla se ymmärtää tarkoituksemme." "Ja sitä paitsi: voivatko kenenkään motiivit oikeasti olla noin jalot? Olen seurannut Muskia vuosia tarkkaan, ja uskon itse hänen pohjimmaisen intohimonsa olevan aitoa. Minimissäänkin hän tulee aiheuttamaan elämänsä aikana ihmiskunnalle niin poikkeuksellisen määrän hyvää, että saa tehdä perässä, jumalauta. Toivon vain, ettei työnarkomaani päädy Jeesuksen tapaan uhrautumaan puolestamme, Muskin tapauksessa tahattomasti – burnoutin kautta." Väkevää todistusta, veli.
  12. ↑ Mikko Lamberg 10.12.2020 (Archive.is)
  13. ↑ Kyösti Niemelä: Naiset haluavat hyvätuloisen miehen – eikä siinä ole mitään vikaa. HS 28.7.2016
  14. ↑ Kyösti Niemelä: Treffailussa on edelleen yksi kammottavan vanhanaikainen piirre: Deiteillä nainen odottaa miehen hoitavan kaiken. HS 27.7.2017 (maksumuurin kierto)
  15. ↑ Kyösti Niemelä: Yksi ominaisuus on merkittävä syy hyvälle flaksille, ja sitä ei useinkaan muisteta. HS 25.10.2018 (maksumuurin kierto)
  16. ↑ Kyösti Niemelä: Olisiko nainen kiinnostunut minusta treffeillä, jos en olisi ollut tavallista itsevarmempi uuden työn ansiosta? HS 22.11.2018 (maksumuurin kierto)
  17. ↑ Rakkautta pidetään ihanana asiana, vaikka oikeasti se aiheuttaa myös kärsimystä ja jatkuvia Google-hakuja. Perustuuko julkinen rakkaushehkutus vain hyvännäköisten naisten kokemuksiin, pohtii kolumnisti Kyösti Niemelä. HS 21.3.2019. (maksumuurin kierto)
  18. ↑ Kyösti Niemelä: ”Kaverikortti” on kohtelias ele, mutta minua se ei kiinnosta. HS 21.2.2019 (maksumuurin kierto)
  19. ↑ Kyösti Niemelä: Ei, miehet eivät sittenkään halua vain seksiä. HS 6.6.2019
  20. ↑ Kyösti Niemelä: Eläimiä kuvataan toistuvasti tavoilla, jotka ihmisten kohdalla rikkoisivat yksityisyyden suojaa. HS 7.7.2023 (Archive.is)
Noudettu kohteesta ”https://hikipedia.org/index.php?title=Helsingin_Sanomat&oldid=614269”