Esa Saarinen

”Philosophy is a state of fermentation ; a process without final outcome.”

~Esa Saarinen ammatistaan

Esa Saarinen intellektuaalisesti arkana nuorukaisena 1960-luvulla ennen tyylinsä löytymistä. Esa Saarinen ei näytä kovin vaikuttavalta mustavalkokuvissa, ei varsinkaan parrassa.

Ikä on tuonut viisautta ja nykyisin Esa Saarinen näyttääkin John Lennonilta, joka on ajanut partansa ja viiksensä ja pukeutunut värikkääseen paitaan. Myös hänen filosofiansa kuulostaa samalta.

Esa Saarinen (s. 1953 Hyvinkää) on merkittävä suomalainen filosofi pöndeltä. Esa Saarinen on siten huomattava, että hän päätyi mediaan nimenomaan ekstroverttina punk-tohtorina, ja omien keski-ikäistyneiden näkemystensä mukaan hän ei ole koskaan ollut kovin punk, mikä on lausuntona, heille joilla ymmärrys on, melkoisen punk. Kaikki voisi olla hyvin punk, kunnes tiedostaa että Esa Saarinen on ja on aina ollut ja on aina tuleva olemaan jotain joka ei koskaan ole missään mahdollisessa maailmassa punk.

Esa Saarisen (f)ilosofia

”Kun pääministeri Jyrki Katainen puhuu hallituksen fantastisista saavutuksista, hän on kai oppinut sen konsultiltaan Pekka Himaselta, joka taas on oppinut sen opettajaltaan Esa Saariselta.”

~Raskauttavaa genealogiaa. Saska Saarikoski, HS:n Kuukausiliite 6.4.2013.

Esa Saarinen on siitä mielenkiintoinen filosofi, että miltei kaikki tuntevat hänet, mutta juuri kenelläkään ei ole mitään tietoa siitä, mitä mieltä hän on suunnilleen mistään. Kaikki tietävät, että hän on filosofi, mutta hänen filosofiansa on jäänyt mysteeriksi. Eksistentialistisena henkilönä Esa Saarinen ei jossain mielessä ole sitä mitä hän tekee, sillä hän kuluttaa aikansa siihen että hän on.

Suurin osa meistä on kuitenkin kuullut Esa Saarista. Esa Saarinen on nimittäin luennoinut ja esiintynyt televisiossa (ja harjoittanut yritysten tukemista). Esa Saarisen kuulemisesta näitä reittejä pitkin jää yleensä mieleen lähinnä Esa Saarisen paita, joka huutaa vaikka teknisesti onkin hiljaa – sekä se, miten miehen ympärillä vaikuttaa olevan esimerkiksi näkymättömiä meloneita (ym. kasviksia), joita hän luennoidessaan siirtää paikasta toiseen.

Kokonaiskuvaa täydentää se, että Esa Saarinen on monille tuttu filosofiaa käsittelevän oppikirjan kirjoittaneena henkilönä. Kirjan, jonka sisällöstä ei selviä, mitä mieltä Esa Saarinen on asioista. Myös Esa Saarisen luennoilla ja jopa hänen järjestämillään maksullisilla filosofisilla leireillä voi vierailla, ja kun olet kuluttanut 40 tuntia miehen juttuja kuunnellen, sinulle on jäänyt innoittunut olotila, vahva mielikuva siitä, miten räväkkään paitaan Esa Saarinen on pukeutunut. Mahdollisesti muistat myös Esa Saarisen maininneen siitä, millaista Pipsan kanssa on rakastella. Tästä huolimatta ei tule paha tai vaivautunut mieli, ei vaikka olisit muutoin eksaktiutta ja teknisyyttä vaativa teekkari ja Dipoli-Insinööri.

Pipsa

Pipsa on Esa Saarisen filosofiassa toistuva käsite, joten sitä voidaan pitää tärkeänä ja keskeisenä konseptina Esa Saarisen maailmankuvassa siitä huolimatta, että Esa Saarisen maailmankuva on saattanut jäädä tulkinnanvaraiseksi. Pipsa on Esa Saarisen ajattelussa erittäin merkittävä käsite, sillä sen merkityksestä voidaan kaikesta huolimatta tietää jotain. Selvää on, että Pipsa edustaa hyvän ihmisen ideaalia; sen rakastelu on mukavaa. Se tuo monien mieleen Neon Genesis Evangelionin Asukan ulkonäöllisesti ja kenties luonteeltaansakin.

Kuningatar Pipsa on elämäni keskushenkilö. Hän on Yksi ja Ainut. Hän on viisas ja oikeudenmukainen, salamannopea, hohdokas, suurenmoinen äiti ja rakastaja, ällistyttävä arjen briljantikko, yllätyksellinen näkijä ja tekijä, aikuiskasvuni kouluttaja ja henkisten kalkkeutumieni kyseenalaistaja. Itsekkyyksieni haastaja. Seksikäs, lämmin. Kaikki ystäväni rakastavat häntä. Välittää toisista ihmisistä. Hän on avaruus. Hän on The Queen, Kuningatar. – Tervehenkinen www.esasaarinen.com → Tietoa → ”The Queen”

Esa Saarisen Paidat

”Tämä saattaa kuulostaa teistä kovin yksinkertaiselta - mutta odottakaapa kun minä selitän tämän teille.”

~Esa Saarinen aloittaa luennon

Yksityiskohta Esa Saarisen paidasta.

Esa Saarisen ajattelu voidaankin tiivistää hänen merkittävimpään saavutukseensa: hänen paitaansa. Saarisen tyylissä paidat ovat hyvin leimallisia, ja niihin on selkeästi panostettu; näin ollen on ilmiselvää, että ne heijastavat myös hänen filosofiaansa, olipa se mitä tahansa. Sen lisäksi paita kenties ilmentää yleisölle Esa Saarista enemmän kuin Esa Saarinen itse.

Tämä on filosofisesti fasinoivaa – tiedetäänhän, että myös Friedrich Nietzschestä jää yleisön mieleen yleensä lähinnä viikset, joskin toisista syistä. Niinpä tässä kokemuksellisessa näkökulmassa Esa Saarisesta ei oikeastaan edes pitäisi puhua käsittelemättä merkittävissä määrin hänen pukeutumistaan, nimenomaan paitoja.

Esa Saarisella on usein joko kissaeläinkuvioitu, havaijipaitakuvioitu, tai muuten värikkäästi kuvioitu pusero. Niitä kuvastavat seuraavat piirteet:

1. Ne ovat räväköitä, mutta eivät loukkaavia; niiden kanssa voisi periaatteessa mennä hautajaisiin (sateenkaarihautajaisiin).
2. Ne ovat mieleenpainuvia, mutta eivät sillä tavalla, että niiden sisältö innostaisi, vaan sillä tavalla millä värikäs paita jää mieleen. Todellisuudessa unohdetaan, minkälainen paita oli, ja muistetaan, että se oli värikäs.
3. Ne on valittu niin huolella, että ei käy tavallisesta heteromiehestä. Pipsan-rakastelureferenssit ehkäisevät kaikki homoseksuaaliset viittaukset. Kun katsoo Esa Saarisen johnlennonmaista olemusta, on kuitenkin selvää, että häntä olisi väärin kutsua metroseksuaaliksikaan. Lopulta vaikka ainut ihmisryhmä, joka kykenee yllämainitut ehdot täyttämään, ovat parittajat, ei Esa Saarinen näytä eikä vaikuta kyllä parittajaltakaan.

Esa Saarisen paita on omanlaisensa, sellainen joka rikkoo kaikkia konventioita. Mutta sellaisella tavalla, että paidassa ei silti ole mitään uutta tai omintakeista. Paita ilmentää lähinnä jotain hyvin vaikeasti tartuttavaa sähäkkää mutta asiallista asennetta. Se ei ole aidosti kapinallinen. Tulee hyvä mieli myös kaikista pinnallisimmalle ihmiselle. Eikö hänkin ansaitse mieluummin sen kuin alakuloisen mielen? Näissä paidoissa on showhenkeä ilman show'ta! Niissä on ilotulitus ilman liikettä!

Esa Saarisen paidan armo

Esa Saarinen joutui puukotetuksi Dipolin pihalla matkalla luennolleen. Hän ei kuollut. Nahkatakilla ja paidalla oli osuutta asiaan, joskin Juho Eerolan popularisoiman vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan kyseessä oli akatemian turhien osastojen itse masinoima mainostemppu.

Tämän ihmeteon jälkeen Esa Saarinen oli armeliaampi kuin Jeesus. Ja puhui televisiossa virtsaamisen ihanuudesta. Juuri kukaan ei esittänyt, että Esa Saarista olisi lyöty päähän tai että armeliaisuus johtuisi siitä, että Esa Saarinen oli kussut päästä asti. Hän on siis jollain tavalla hyvin merkittävä mies, kukaan ei vain tiedä että tarkalleen ottaen miten.

Esa Saarinen on myös harvinaisen pieni mies, mutta hän voi puolustautua sillä, että läheltä katsottuna mikä tahansa näyttää isolta.

Esa Saarisen urakehitys

Saarinen oli yliopistolla assarina monta vuotta. Koska Saarinen ei filosofoinut kunnolla, so. akateemisesti, vaan ainoastaan naistenlehtimäisesti ja risteilyisäntämäisesti, vaikeutui työpaikan pitäminen. Saarinen joutui kriisiin. Myöhemmin Saarinen tutustui Matti Alahuhtaan ja Jorma Ollilaan, jotka olivat vakuuttuneita Saarisen lahjakkuudesta filosofian alalla ja hankkivat Saariselle duunin Aalto-yliopistossa. Aalto-yliopistolla tekemässään tutkimuksessa Saarinen on luonut käänteentekevän systeemiälyn käsitteen. Luennoissaan Saarinen puolestaan on keskittynyt eksyneiden teinien mielialan nostattamiseen, aivan kuten Jari Sarasvuo tekee samaa jo aikuistuneille toimistotyöläisille ja Pekka Himanen eläkeläisille, vähäosaisille ja ulkomaisille merkkihenkilöille. Saarinen jää kohta eläkkeelle, ja hänet tullaan julistamaan (ainakin naistenlehdissä) suomalalaisen filosofian merkkihenkilöksi. Akateemiset filosofit kaveriansa Ilkka Niiniluotoa lukuun ottamatta eivät kuitenkaan pidä häntä edelleenkään yhtään minään.

Esa Saarinen jäi vuonna 2023 eläkkeelle, mutta ei kyennyt elämään peilaamatta itseään vähän yksinkertaiseen yleisöön, johon oli vuosikymmenten aikana tottunut, ja siksi halusi jatkaa vähä-älyisten luentojensa pitämistä Aalto nk. yliopistossa. Esa Saarisen luento kuuluu helpotnopat.fi-verkkosivuston mukaan Aallon kaikkein helpoimpiin kursseihin, koska kurssilla ei tarvitse tehdä, osata eikä oppia yhtään mitään. Riittää että typerännäköisenä kuolaa kun Esa Saarinen egotrippailee luentosali A:n etuosassa, tiputellen vähäpätöisten suomalaisten julkkisten nimiä sekavan sopertelun seassa.

Katso myös

• Pekka Himanen
• Erkki Hartikainen
• Jukka Hankamäki
• Folke West
• Volkswagen (Esa Saarisen tajunnan räjäyttävä auto ainakin vuonna 2019)

Ulkoiset linkit

• Esa Saarisen jäähyväisluento 2021, tiivistelmä Thread Reader App, Internet Archive