priimi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]priimi (5)
- (musiikki) kahden samankorkuisen sävelen välinen intervalli
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpriːmi/
- tavutus: prii‧mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | priimi | priimit |
| genetiivi | priimin | priimien (priimein) |
| partitiivi | priimiä | priimejä |
| akkusatiivi | priimi; priimin |
priimit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | priimissä | priimeissä |
| elatiivi | priimistä | priimeistä |
| illatiivi | priimiin | priimeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | priimillä | priimeillä |
| ablatiivi | priimiltä | priimeiltä |
| allatiivi | priimille | priimeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | priiminä | priimeinä |
| translatiivi | priimiksi | priimeiksi |
| abessiivi | priimittä | priimeittä |
| instruktiivi | – | priimein |
| komitatiivi | – | priimeine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | priimi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]lähtöisin latinan sanasta primus ’ensimmäinen’
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- priimi Kielitoimiston sanakirjassa