kiusaaminen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kiusaaminen (38)
- samaan henkilöön toistuvasti kohdistuvaa aggression sisältävää tarkoituksellista loukkaamista, vahingoittamista tai syrjimistä
Etymologia
[muokkaa]teonnimi verbistä kiusata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiusaaminen | kiusaamiset |
| genetiivi | kiusaamisen | kiusaamisten kiusaamisien |
| partitiivi | kiusaamista | kiusaamisia |
| akkusatiivi | kiusaaminen; kiusaamisen |
kiusaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiusaamisessa | kiusaamisissa |
| elatiivi | kiusaamisesta | kiusaamisista |
| illatiivi | kiusaamiseen | kiusaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiusaamisella | kiusaamisilla |
| ablatiivi | kiusaamiselta | kiusaamisilta |
| allatiivi | kiusaamiselle | kiusaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiusaamisena (kiusaamisna) |
kiusaamisina |
| translatiivi | kiusaamiseksi | kiusaamisiksi |
| abessiivi | kiusaamisetta | kiusaamisitta |
| instruktiivi | – | kiusaamisin |
| komitatiivi | – | kiusaamisine- omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiusaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiusaamis- | |