Wim Slijkhuis
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Wim Slijkhuis (oikealla) Hans Hartingin kanssa vuonna 1951. | |||
Maa:  Alankomaat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Lontoo 1948 | 1 500 metriä | |
| Pronssia |
Lontoo 1948 | 5 000 metriä | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Bryssel 1950 | 1 500 metriä | |
 Hopeaa |
Oslo 1946 | 5 000 metriä | |
Willem Frederik ”Wim” Slijkhuis (13. tammikuuta 1923 Leiden – 28. kesäkuuta 2003 Badhoevedorp) oli alankomaalainen kestävyys- ja keskimatkojen juoksija.
Slijkhuis alkoi kilpailla kansallisissa kilpailuissa vuonna 1940. Toisen maailmansodan jälkeen hän aloitti kansainvälisen uransa. Oslon EM-kilpailuissa 1946 hän voitti hopeaa 5 000 metrin juoksussa Ison-Britannian Sydney Woodersonin jälkeen.
Lontoon olympialaisissa 1948 Sljkhuis jäi 5 000 metrillä pronssille Belgian Gaston Reiffin ja Tšekkoslovakian Emil Zátopekin jälkeen ajalla 14.26,8. Hän osallistui myös 1 500 metrin juoksuun, jossa aloitti loppukirinsä liian myöhään ja jäi jälleen pronssille ajalla 3.50,4.[1] Slijkhuisin saavutukset jäivät hänen maannaisensa Fanny Blankers-Koenin varjoon, sillä Blankers-Koen voitti neljä kultaa samoissa olympialaisissa.
Brysselin EM-kisoissa 1950 Slijkhuis onnistui voittamaan 1 500 metrin kilpailun, mutta Helsingin olympialaisissa 1952 hän ei saavuttanut merkittävää menestystä. Slijkhuis joutui lopettamaan urheilu-uransa 1954 loukkaantumisten takia. Yhteensä hän voitti uransa aikana 11 Alankomaiden mestaruutta ja teki 29 Alankomaiden ennätystä. Hänet tunnettiin kilpauransa aikaan omapäisenä urheilijana, joka joutui usein riitoihin toimitsijoiden kanssa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 360. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
