True Detective (1. tuotantokausi)

True Detective (1. tuotantokausi)
Alkuperämaa	Yhdysvallat
Ikäraja	/
Esittäminen
Verkko	HBO C More Yle TV2
Ensimmäinen esitys	2014-01-1212. tammikuuta 2014 2015-01-099. tammikuuta 2015
Viimeinen esitys	2014-03-099. maaliskuuta 2014 2015-01-3030. tammikuuta 2015
Esitysten määrä	8
DVD- ja Blu-ray-julkaisu
Yhdysvallat	2014-06-1010. kesäkuuta 2014
Eurooppa	2014-06-1111. kesäkuuta 2014
Kaudet
Seuraava → 2. tuotantokausi

Yhdysvaltalaisen televisiosarjan True Detectiven ensimmäinen tuotantokausi alkoi HBO-kanavalla 12. tammikuuta 2014 ja päättyi 9. maaliskuuta 2014. Suomessa C More esitti sitä samanaikaisesti, ja lisäksi kausi oli saatavilla HBO Nordic -palvelussa. Yle TV2 alkoi esittää sarjaa 9. tammikuuta 2015 alkaen.

Sarjan 1. kausi kertoo kahdesta rikosetsivästä, jotka ratkaisevat murhamysteeriä Louisianassa 17 vuoden ajan. Sen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1995, 2002 ja 2012. True Detective sai kehuja sävykkäästä dialogista, yksityiskohtaisesta tarinankerronnasta ja näyttelijöiden mainioista roolisuorituksista.

Sarjan ensimmäinen kausi sisältää kahdeksan jaksoa, joista kukin on tunnin mittainen. Kausi julkaistiin DVD- ja Blu-ray -versiona kesäkuussa 2014.

Tuotanto

Kehittely

Sarjan luoja Nic Pizzolatto aloitti fiktion kirjoittamisen ja julkaisi romaanin Galveston vuonna 2010. Seuraavana vuonna hänet palkattiin Jälkiä jättämättä -televisiosarjan käsikirjoittajaksi. Hän oli jo alkanut kirjoittaa True Detectiveä ja tarkoituksena oli julkaista se kirjana, mutta myöhemmin hän koki, että se sopisi paremmin televisioon. Pizzolatto esitteli Galvestonia television tuotannosta päättäville ja kesän 2010 aikana kirjoitti kuusi käsikirjoitusta, joista yksi oli The Long Bright Dark -jakson 90-sivuinen käsikirjoitus. Pian tämän jälkeen hän teki sopimuksen HBO:n kanssa mahdollisesta televisiopilotista. Pizzolatto kirjoitti 1. kauden 550-sivuisen käsikirjoituksen kolmessa kuukaudessa.

Alejandro González Iñárritun piti alun perin ohjata kauden jaksot, mutta hän oli tekemässä elokuvaa Birdman (2014), eikä ollut käytettävissä. Hänen sijastaan Pizzolatto pyysi Cary Joji Fukunagaa, jonka hän tunsi ennestään, ryhtymään 1. kauden ohjaajaksi. Fukunaga teki taustatyötä viettämällä aikaa Louisianan poliisivoimissa ennen kuvausten aloittamista.

Roolijako

Harrelson (vas.) ja McConaughey tunsivat toisensa ennen True Detectiveä.

Matthew McConaughey ja Woody Harrelson valittiin rooleihin keväällä 2012. Valinnoista uutisoitiin huhtikuussa 2012, mutta kaksikko oli valittu jo ennen kuin sarja esiteltiin HBO:lle. McConaughey esittää Rustin Cohlea, erittäin älykästä rikosetsivää, joka kutsuu itseään realistiksi, vaikka filosofialtaan onkin pessimisti. Hänelle tarjottiin ensin Martin Hartin roolia, mutta hän vaati saada näytellä Cohlea. McConaughey kirjoitti hahmostaan 450-sivuisen analyysin, joka käsittelee Cohlen elämää sen eri vaiheissa. Hän kertoi, että vuoden 1995 Cohle välttelee keskustelemista muiden kanssa, koska hän ”yrittää pitää itsensä kasassa” ja uppoutuu murhajutun ratkaisemiseen ”selviytyäkseen ... koska se auttaa olemaan tappamatta itseään”. Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 2002, Cohle paneutuu yhä juttuun, koska se on ”hänen oljenkortensa”, mutta epäonnistuneen perhe-elämän jälkeen ”alistuu taas luonteelleen.” Vuonna 2012 Cohle on ”elänyt kauemmin kuin olisi toivonut” ja ”painii paholaisen kanssa joka päivä ja tajuaa, että [elämä] saattaa kestää paljon kauemmin kuin haluaisi.”

Harrelson sai Martinin roolin McConaugheyn suosituksesta. Hän hakeutui projektiin osin kollegoidensa vuoksi; ”Rakastan Matthew'ta. Hän on kuin veljeni. Hän on uskomaton tyyppi. Rakastan myös Michelleä [Monaghan]. Olen tuntenut hänet jo vuosia. Cary [Fukunaga] on loistava ohjaaja. Nic [Pizzolatto] kirjoitti ilmiömäisen käsikirjoituksen, jota ei voinut laskea käsistään. Hänen tekstinsä on niin ällistyttävää.” Michelle Monaghan valittiin näyttelemään naispääosaa, Martin Hartin vaimoa Maggieta. Monaghan kiinnostui True Detectivestä luettuaan hahmonsa juonikaaren. Michael Potts näytteli rikosetsivä Maynard Gilbough'ta ja Tory Kittles hänen työpariaan Thomas Papaniaa.

Pizzolatto teki cameon baarimikkona jaksossa Who Goes There. Kohtaukseen on piilotettu myös pääsiäismuna, kun Harrelsonin roolihahmo kysyy häneltä ”miksi pakotat minut sanomaan tätä paskaa?” Pizzolatto käsikirjoitti jakson ja kirjaimellisesti pakottaa Marty Hartin sanomaan vuorosanansa.

Kuvaukset

True Detective piti alun perin kuvata Arkansasissa, mutta Pizzolatto valitsi myöhemmin eteläisen Louisianan hyödyntääkseen alueen tunnusomaista maisemaa, joka hänen mielestään kuvasi silmäänpistävää paradoksia. Kauden kaikki jaksot kuvattiin kinofilmille ja pääkuvaukset kestivät 100 päivää yhteen menoon. Ulkoilmakohtauksia sarjan ensimmäiseen jaksoon kuvattiin sokeriruokopellolla Erathissa, Louisianan lähellä. Pelto esitti rikospaikkaa, josta päähenkilöt löytävät kuolleen naisen. Fukunaga värväsi Adam Arkapaw'n, joka oli aiemmin ollut Top of the Lake -sarjan kuvaajana, ja käytti minimalistista valaistusta kohtausta varten. Louisianan sateiset sääolot ja muta tekivät kuvausvälineiden liikuttelun vaikeaksi. Kuvausryhmä kohtasi myös kaikenlaisia eläimiä, kuten vesimokkasiinikäärmeitä ja 180-senttimetriä pitkän alligaattorin. Lisäksi äänekkäät matkijalinnut pyrittiin pitämään poissa kuvauspaikoilta petolintujen, kuten pöllöjen ja haukkojen avulla. Sarjan lavastajat rakensivat Seeing Things -jakson lopussa esiintyvän kirkon raunion alusta pitäen. Myös Reggie Ledoux'n metamfetamiinilabra jaksossa The Secret Fate of All Life rakennettiin sarjaa varten.

Vaikutteet

Tärkein sarjalle vaikutteita antanut teos on Robert W. Chambersin novellikokoelma Keltainen kuningas (engl. The King in Yellow) (1895). Kauhuklassikon ja sarjan yhteys huomattiin ensin The Wall Street Journal -sanomalehdessä, jonka jälkeen sarjan innokkaimmat katsojat alkoivat pitää silmällä yhteneväisyyksiä. Pizzolatton muihin vaikuttajiin lukeutuvat Stephen King ja Raymond Chandler, jotka ovat myös ottaneet mallia Chambersin teoksista. Samankaltaisuudet Thomas Ligottin teokseen The Conspiracy Against the Human Race (2010) saivat jotkut syyttämään Pizzolattoa plagioinnista.

Sarjassa on myös suoria viittauksia Keltaiseen kuninkaaseen. Jaksossa Seeing Things, etsivät löytävät Dora Langen päiväkirjan, jossa on monia viittauksia Keltaiseen kuninkaaseen ja Carcosaan, kuvitteelliseen kaupunkiin johon kirjan tapahtumat sijoittuvat. Jakso The Secret Fate of All Life on täynnä viittauksia. Esimerkiksi Reggie Ledoux kertoo Cohlen olevan nyt Carcosassa ja mainitsee mustien tähtien nousevan. Sarjassa on käytetty myös visuaalisia viittauksia kirjaan: Dora Langen päiväkirjassa on piirustuksia mustista tähdistä ja laskevan auringon heijastuma järvessä kuvaa kaksoisaurinkoja.

»Along the shore the cloud waves break, The twin suns sink beneath the lake, The shadows lengthen In Carcosa. Strange is the night where black stars rise, And strange moons circle through the skies But stranger still is Lost Carcosa. [...]» (Robert W. Chambers, Cassilda's Song, kirjasta The King in Yellow (1895))

»Rannalla murtuvat pilvien aallot, kaksoisaurinko järveen uppoaa, varjot tummat nuo pidentyy Carcosassa. Mustat tähdet yöhön nousee, oudot kuut taivaita kiertää, mutta oudompi niitä on kadonnut Carcosa. [...] » (Jussi Korhosen käännös, Keltainen kuningas (2014))

True Detectiven suosio nosti kirjan bestseller-listoille. Kirja käännettiin myös ensi kertaa suomeksi. Suomennos ilmestyi marraskuussa 2014. The King in Yellow on tekijänoikeudeton ja se on saatavilla ilmaiseksi internetissä.

Vastaanotto

Arvostelut

True Detective otettiin hyvin vastaan ja sai kehuja muun muassa sävykkäästä dialogista, yksityiskohtaisesta tarinankerronnasta ja näyttelijöiden mainioista osasuorituksista. San Francisco Chroniclen David Wiegand kirjoitti: ”Dialogi on rikasta, värikästä ja provosoivaa; hyvä lisä sarjan synkkään herkkyyteen. Ohjaaja Cary Joji Fukunaga käyttää Louisianan maisemaa hyväkseen ja antaa sille yhtä tärkeän osan tarinassa kuin roolihahmoilla Cohle ja Hart on. Kaikkien näytteleminen on huippuluokkaa, mutta McConaugheyn ja Harrelsonin suoritukset ovat omaa luokkaansa.” Los Angeles Timesin Robert Lloyd kehui sarjan formaattia kirjoittaen: ”Olemme todistamassa minisarjojen paluuta. Kun ei ole kiirettä ehtiä kauden loppuun, jää aikaa hitaalle, yksityiskohtaiselle tarinankerronnalle, jossa on paljon tilaa keskustelulle ja hiljaisuudelle.” Helsingin Sanomien Pertti Avola kutsui sarjaa ”vangitsevaksi ja koukuttavaksi” ja kirjoitti: ”[True Detective] on visuaaliselta ilmeeltään lähes naturalistinen, eikä tarjoa katsojalle helppoja täkyjä sen paremmin kuvillaan kuin tarinallaan tai dialogillaan. Louisianassa taltioidut näkymät ovat tavanomaisesta suurkaupunkiviidakosta poikkeavia ja toimiva osa tarinaa.”

Plagiointisyyte

Mike Davis, H. P. Lovecraftille omistetun internetsivuston The Lovecraft Zinen ylläpitäjä, julkaisi elokuussa 2014 artikkelin, jossa hän syytti Nic Pizzolattoa Thomas Ligottin ja muiden kirjailijoiden plagioinnista. Hänen mielestään Rust Cohlen pessimistiset, elämän merkityksettömyyttä koskevat monologit sisälsivät lausahduksia Ligottin teoksesta The Conspiracy Against the Human Race (2010). Davis kirjoitti: ”Kirjailijat työskentelevät kovasti tuottaakseen alkuperäisiä ideoita, tarinoita ja keskusteluja, ja on epäreilua, että joku toinen pitää niitä ideoita omanaan. Hra Pizzolatto on ehdolla Emmy-palkintoon työstään True Detectivessä kun taas Thomas Ligotti ahertaa lähes tuntemattomana. Vaikka tuskailin tämän artikkelin kirjoittamisen kanssa, lopulta tunsin että moraalisesti minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.” Artikkeli herätti keskustelua muuallakin, etenkin Redditin keskustelupalstalla.

Pizzolatto kumosi väitteet ja vastasi: ”Mitään televisiosarjassa True Detective ei ole plagioitu. Rust Cohlen ilmaisemat filosofiset ajatukset eivät edusta kenenkään yksittäisen kirjailijan ajatuksia tai ideoita; nämä ovat pikemminkin pessimistisen, antinatalistisen filosofian dogmeja, joita Arthur Schopenhauer, Friedrich Nietzsche, E. M. Cioran ja monet muut filosofit ilmaisevat.” Myös HBO jätti lausunnon koskien syytteitä: ”True Detective on tavattoman omaperäinen teos, jonka tarina, juoni, hahmot ja dialogi kuuluvat Nic Pizzolattolle. Filosofiset käsitteet ovat kaikkien käytössä, myös fiktion kirjoittajien, ja tällaisia esimerkkejä on esiintynyt aiemminkin.” HBO päätti lausuntonsa julistamalla: ”Me tuemme sarjaa, sen käsikirjoitusta ja Nic Pizzolattoa täysin.”

Palkinnot

True Detective voitti TCA-palkinnon kategoriassa ”Merkittävä suoritus elokuvassa, minisarjassa tai erikoisjaksossa” ja oli ehdolla kategorioissa ”Paras uusi ohjelma” ja ”Vuoden ohjelma”; Matthew McConaughey voitti kategoriassa ”Merkittävä henkilökohtainen suoritus draamassa”. Critics' Choice -gaalassa, sarja oli ehdolla parhaan draamasarjan palkintoon; McConaughey voitti parhaan miesnäyttelijän kategoriassa. Vuoden 2014 Primetime Emmy -gaalassa sarja oli ehdolla parhaan draamasarjan palkintoon, Harrelson ja McConaughey olivat ehdolla parhaasta miespääosasta, Nic Pizzolatto jakson The Secret Fate of All Life käsikirjoituksesta ja Cary Joji Fukunaga voitti jakson Who Goes There ohjauksesta. Se oli ehdolla seitsemään Creative Arts Emmy -palkintoon, joista se voitti neljä: paras alkutunnuksen suunnittelu, paras maskeeraus, paras roolijako ja paras kuvaus.

Vuoden 2015 Screen Actors Guild -gaalassa Harrelson ja McConaughey olivat ehdolla kategoriassa ”Paras miespääosa draamasarjassa”. Vuoden 2015 Golden Globe -gaalassa sarja oli ehdolla kategoriassa ”Paras minisarja tai televisioelokuva”, Harrelson ja McConaughey olivat ehdolla kategoriassa ”Paras miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa” ja Michelle Monaghan oli ehdolla kategoriassa ”Paras naissivuosa sarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa”. Sarja oli ehdolla parhaan draamasarjan Satellite-palkintoon, Harrelson oli ehdolla parhaan miespääosan palkintoon ja Monaghan parhaan naissivuosan Satellite-palkintoon.

Luettelo palkinnoista ja ehdokkuuksista televisiosarjalle True Detective

Vuosi Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos Lähde 2014 TCA-palkinto Merkittävä saavutus elokuvassa, minisarjassa tai erikoisjaksossa — Voitto Uusi ohjelma — Ehdokkuus Vuoden ohjelma — Ehdokkuus Critics' Choice Television -palkinto Draamasarja — Ehdokkuus Miesnäyttelijä draamasarjassa Matthew McConaughey Voitto Primetime Emmy -palkinto Draamasarja Steve Golin, Richard Brown, Woody Harrelson, Matthew McConaughey, Scott Stephens, Cary Joji Fukunaga, Nic Pizzolatto Ehdokkuus Miespääosa draamasarjassa Matthew McConaughey (jaksosta Form and Void) Ehdokkuus Woody Harrelson (jaksosta The Locked Room) Ehdokkuus Käsikirjoitus draamasarjassa Nic Pizzolatto (jaksosta The Secret Fate of All Life) Ehdokkuus Ohjaus draamasarjassa Cary Joji Fukunaga (jaksosta Who Goes There) Voitto Creative Arts Emmy -palkinto Alkutunnus Patrick Clair, Raoul Marks, Jennifer Sofio Hall Voitto Maskeeraus (yksi kamera, ei-proteesi) Felicity Bowring, Wendy Bell, Ann Pala, Kim Perrodin, Linda Dowds (jaksosta The Secret Fate of All Life) Voitto Musiikki T Bone Burnett (jaksosta Form and Void) Ehdokkuus Leikkaus draamasarjassa Affonso Goncalves (jaksosta Who Goes There) Ehdokkuus Art Direction Alex DiGerlando, Mara LePere-Schloop, Tim Beach, Cynthia Slagter (jaksosta Form and Void) Ehdokkuus Roolijako draamasarjassa Alexa L. Fogel, Christine Kromer, Meagan Lewis Voitto Kuvaus draamasarjassa Adam Arkapaw (jaksosta Who Goes There) Voitto 2015 Screen Actors Guild -palkinto Miespääosa draamasarjassa Matthew McConaughey Ehdokkuus Woody Harrelson Ehdokkuus Golden Globe -palkinto Minisarja tai televisioelokuva — Ehdokkuus Miespääosa minisarjassa tai televisioelokuvassa Matthew McConaughey Ehdokkuus Woody Harrelson Ehdokkuus Naissivuosa sarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa Michelle Monaghan Ehdokkuus Satellite-palkinto Draamasarja — Ehdokkuus Miespääosa draamasarjassa Woody Harrelson Ehdokkuus Naissivuosa sarjassa, minisarjassa tai televisioelokuvassa Michelle Monaghan Ehdokkuus

Jaksot

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

The Long Bright Dark

Rikosetsivät Martin Hart ja Rustin Cohle tutkivat prostituoitu Dora Langen ritualistista murhaa Louisianassa vuonna 1995. Hänellä on päässään peuran sarvet ja ympärillä erilaisia vertauskuvallisia esineitä, kuten cajun elämäntavan linnunansoja muistuttavia esineitä. Cohle päättelee, että Lange ei ole murhaajan ensimmäinen eikä viimeinen, uhri. Hart ja Cohle keskittyvät viisi vuotta aiemmin kadonneen pikkutyttö Marie Fontenot'n tapaukseen. Hart kutsuu Cohlen illalliselle, mutta suuttuu kun tämä saapuu paikalle humalassa. Tutkiessa Fontenot'n tapausta, he löytävät samanlaisen linnunansan mitä rikospaikalta löytyi. Vuonna 2012 rikosetsivät Thomas Papania ja Maynard Gilbough haastattelevat Hartia ja Cohlea erikseen. Hart ja Cohle eivät ole puhuneet toisilleen vuoden 2002 jälkeen. Uusi murha on tapahtunut hiljattain, missä uhri on löydetty aseteltuna samalla tavalla kuin Dora Lange vuosia aiemmin.

Seeing Things

Cohle päättelee, että Hart pettää vaimoaan Maggiea, mikä aiheuttaa kitkaa etsivien välille. Cohlella on harhoja vuosia jatkuneen huumeidenkäytön vuoksi. Pastori Billy Lee Tuttle, suosittu matkasaarnaaja ja kuvernöörin serkku, kannustaa poliisia keskittymään epäkristillisiin rikoksiin, mukaan lukien Dora Langen murhaan. Hartin ja Cohlen tutkinta johdattaa heidät syrjäiseen yhteisöön, jossa nuoret tytöt työskentelevät prostituoituina. He löytävät Langen päiväkirjan, jossa esiintyvät usein nimet ”Carcosa” ja ”Keltainen kuningas”. Kirkon raunioista, jossa Dora Lange oli käynyt he löytävät seinämaalauksen, jossa on kuvattuna peuransarvinen nainen. Vuonna 2012 Cohle kertoo haastattelijoilleen tyttärensä kuolemasta, joka johti hänen avioliittonsa päättymiseen, huumeidenkäytön alkamiseen ja neljä vuotta kestäneeseen peitetehtävään huumepoliisina. Peitetehtävä päättyi aseelliseen konfliktiin, jonka jälkeen hän joutui sairaalan psykiatriselle osastolle. Päästyään pois, Cohle pyysi päästä rikospoliisiin ja sai työparikseen Hartin. Hart on nyt eronnut vaimostaan.

The Locked Room

Cohle ja Hart menevät tapaamaan saarnaajaa, jonka johtama uskonnollinen yhteisö käytti kirkkoa, josta seinämaalaus löytyi. Saarnaajan mukaan viranomaiset syyttivät teinejä kirkon palamisesta, mutta juttu on yhä avoin. Cohle tutkii vanhojen henkirikosten kansioita etsien yhteyksiä Dora Langen juttuun. Hän löytää kaksi vuotta vanhan samanlaiselta vaikuttavan jutun, ja päättää etsiä kuolleen Rianna-nimisen naisen poikaystävän, Reggie Ledoux'n, jolla on rikosrekisteri ja joka tunsi Dora Langen miehen Charlien vankilassa. Maggie järjestää Cohlelle treffit ja he menevät neljästään baariin, missä Marty näkee entisen rakastajattarensa Lisan treffeillä toisen miehen kanssa. Vuonna 2012 Cohle kertoo kuulustelutekniikastaan, josta hän on kuuluisa. Hartin muistot hänen omasta perhe-elämästään ovat jokseenkin vääristyneet.

Who Goes There

Cohle ja Hart saavat tietää, että Reggie Ledoux on metamfetamiinin valmistaja ja että hänellä on vain yksi asiakas: Iron Crusaders -moottoripyöräkerho. Cohle tuntee Gingerin, kerhon jäsenen, ajaltaan peitetehtävissä. Hän varastaa kokaiinia poliisiasemalta ja tekeytyy jengin jäseneksi kutsuen itseään Crashiksi. Cohle uskottelee Gingerille tarvitsevansa metaa ja ehdottaa sen vastineeksi kokaiinia, jota hän sanoo omistavansa roppakaupalla. Ginger suostuu, mutta vain jos Cohle osallistuu tuon illan ryöstökeikkaan. Keikka muuttuu ammuskeluksi ja Cohle sieppaa Gingerin taistelun tuoksinassa. Vuonna 2012 Hart ja Cohle väittävät Cohlen ottaneen vapaata vieraillakseen sairaan isänsä luona.

The Secret Fate of All Life

Ginger esittelee Cohlen Reggien serkulle DeWall Ledoux'lle. DeWall ei suostu tekemään bisneksiä Cohlen kanssa, mutta johdattaa Cohlen ja Hartin tahtomattaan Reggien piilopaikkaan. Hart pidättää Reggien, joka lausuu arvoituksellisia viestejä ”Carcosasta”. Löydettyään kaksi pientä lasta vangittuina ja pahoinpideltyinä, Hart teloittaa Reggien raivon vallassa. DeWall yrittää paeta, mutta kuolee omaan räjähtävään ansaansa. Etsivät lavastavat rikospaikan niin, että se näyttää ammuskelulta, ja valehtelevat tutkinnasta vastaaville poliiseille. Cohle ja Hart saavat mainetta tapahtuneesta niin kolleegoiden parissa asemalla kuin lehdistössäkin. Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 2002, Hart ja Maggie ovat taas yhdessä ja Cohlekin seurustelee. Cohlen kuulustellessa erästä epäiltyä, tämä väittää Dora Langen murhaajan olevan vielä vapaana. Vanki tappaa itsensä saatuaan salaperäisen puhelinsoiton ennen kuin Cohle ehtii jututtaa häntä lisää. Cohle palaa Light of the Way Academy -kouluun, mistä hän löytää lintuansoja ja synkkiä piirustuksia seiniltä. Vuonna 2012 Papania ja Gilbough paljastavat Hartille, että he epäilevät Cohlea murhista. He väittävät, että Cohle ohjaili tutkintaa ja sattumoisin löysi kaikki todisteet. Hän on myös epäilty kaksi vuotta aiemmin tapahtuneessa pastori Tuttlen kuolemassa. Cohle jättää haastattelun kesken, kun hän tajuaa nuorten etsivien epäilevän häntä.

Haunted Houses

Hart vierailee hänen alaikäisen tyttärensä kanssa seksiä harrastaneiden poikien pidätyssellissä ja pieksee heidät. Myöhemmin baarissa Hart tapaa Bethin, naisen jonka Cohle ja Hart tapasivat vuosia aikaisemmin maatilalla, jossa Dora Lange oli käynyt. Hart päätyy sänkyyn Bethin kanssa ja vaikka hän jo kerran yrittää jättää suhteen, Hart lopulta alistuu Bethin vikittelyihin. Cohle käy herätysliikkeen entisen pastorin Joel Theriotin luona, joka kertoo löytäneensä alastomien lasten kuvilla täytetyn kansion työskennellessään saarnaaja Billy Lee Tuttlen johtamassa kristillisessä koulussa. Cohle vierailee Tuttlen luona ja kyselee häneltä Wellspring -aloitteesta. Komisario Leroy Salter kuulee Cohlen tempusta ja erottaa hänet määräaikaisesti varoitettuaan häntä nuuskimasta Tuttlen asioita. Maggie saa tietää Hartin pettämisestä löydettyään Bethin kuvia miehensä kännykästä. Maggie menee Cohlen luo ja kertoo Hartin pettävän häntä taas. Hän suutelee Cohlea ja he harrastavat keskenään seksiä. Sen jälkeen Maggie kertoo käyttäneensä Cohlea, jotta saisi avioeron. Cohle heittää Maggien raivoissaan ulos. Kotona Maggie kertoo Hartille tapahtuneesta. Seuraavana päivänä poliisiasemalla Hart syöksyy Cohlen kimppuun ja pari tappelee ulkona, kunnes komisario keskeyttää tappelun. Cohle ottaa lopputilin. Vuonna 2012 etsivät Papania ja Gilbough haastattelevat Maggieta ja kyselevät häneltä Cohlesta. Maggie valehtelee kysyttäessä tietääkö hän mikä aiheutti Cohlen ja Hartin välirikon. Tätä ennen Hart häipyy haastattelusta eikä usko Cohlen olevan murhaaja. Ajaessaan kotiin Hart näkee takapeilissään Cohlen auton. Cohle pysäyttää hänet ja pyytää, että he juttelisivat. Hart suostuu ja lähtee ajamaan Cohlen perässä ladattu revolveri mukanaan.

Form and Void

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

DVD- ja Blu-ray -julkaisu

True Detective
Takakansi			Yksityiskohtia			Erikoismateriaalit
			8 jaksoa 3 levyä Kuvasuhde: 1,78:1 Tekstitys: tanska, suomi, norja, tšekki, hollanti, ranska, kreikka, puola, portugali, englanti, saksa Ääni: DVD: englanti, ranska (Dolby Digital 5.1 Surround) tšekki, puola (Dolby Digital 2.0) Blu-ray: englanti (DTS-HD Master Audio 5.1), ranska (DTS Digital Surround 5.1), espanja (DTS Digital Surround 2.0)			”Making True Detective” ”Up Close with Matthew McConaughey and Woody Harrelson” ”A Conversation with Nic Pizzolatto and T Bone Burnett” ”Inside the Episode” 2 kommenttiraitaa Poistettuja kohtauksia
Julkaisupäivämäärät
Iso-Britannia			Yhdysvallat			Suomi
9. kesäkuuta 2014			10. kesäkuuta 2014			11. kesäkuuta 2014