Sampsa Astala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sampsa Astala
Henkilötiedot
Syntynyt23. tammikuuta 1974 (ikä 50)
Ammatti muusikko, nuorisotyöntekijä, sosionomi, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi Stala (laulajana, 1997–)
Kita (rumpalina, 2000–2010)
Aktiivisena 1993[1]
Tyylilajit glam rock
hard rock
heavy metal
shock rock
poprock
Soittimet rummut, kitara, laulu
Yhtyeet Stala&So. (1997–)
Lordi (2000–2010)
Kake House Band (1994–1998)
PSBS
Glitter
Sampsa Astala & Qma
Mötikkä (2017)
Levy-yhtiöt Sony BMG
So Music Finland
Aiheesta muualla
Kotisivut

Sampsa Astala (s. 23. tammikuuta 1974 Karkkila) on suomalainen muusikko ja tuottaja. Hän tuli tunnetuksi Lordin rumpalina vuosina 2000–2010 taiteilijanimellä Kita. Nykyisin hän laulaa Sampsa Astala ja Qma -yhtyeessä, johon kuuluvat hänen lisäkseen Lordin ex-jäsenet Niko Hurme ja Leena Peisa.[2] Astala oli aiemmin laulajana yhtyeessä Stala & SO. taiteilijanimellä Stala.

Astala erotettiin Lordista lokakuussa 2010: Hän osallistui Suomen euroviisukarsintoihin Stala & SO. -glam rock -yhtyeen laulajana – ja paljasti samalla kasvonsa, mikä on Lordi-yhtyeen periaatteiden vastaista. Stala & So. ylsi vuoden 2011 Suomen euroviisukarsinnoissa finaaliin ja oli yksi ennakkosuosikeista. Suomen edustajaksi äänestettiin kuitenkin Paradise Oskar.

Astala on koulutukseltaan sosionomi. Kesällä 2005 Astala valmistui studioteknologiksi ja on siitä lähtien toiminyt myös tuottajana. Hän on tuottanut muun muassa jyväskyläläisen Järjestyshäiriön debyyttialbumin Tuhlatut päivät, valvotut yöt[3] sekä Levoton -EP-levyn.[4] Astala on myös vastannut taustalauluista muun muassa Apulannan, Hanna Pakarisen, Neumannin ja Lordin albumeilla.[5][6][7]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astala syntyi Vantaalla, mutta lapsuuden ja nuoruuden hän vietti Karkkilassa. Nuorena Astala opiskeli Lohjan musiikkiopistossa klassista kitaraa mutta kyllästyi soittimeen. Hän pääsi Karkkilan musiikkikouluun täysin pistein ja aloitti rumpujen soittamisen. Nuorena Astala oli mukana seurakuntatoiminnassa, ja 16-vuotiaana hän oli SM-tason motocross-ajaja. 19-vuotiaana motocross-harrastus loppui, sillä nuorukaisen mielenkiinto siirtyi musiikkiin.[8] Astala tutustui 1990-luvulla Niko Hurmeeseen, joka opetteli soittamaan bassokitaraa. Yhdessä Hurmeen kanssa Astala perusti SO.-yhtyeen. Myöhemmin Astala ja Hurme soittivat Lordissa.[1]

Lukuvuonna 1995–1996 Astala opiskeli Eurajoen kristillisen opiston musiikkilinjalla. Hän valmistui sosionomiksi Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksiköstä vuonna 2000.[8] Ammattikorkeakoulun lopputyönä hän sävelsi kirkolle Tuomas-messun kaltaisen nuorille suunnatun Junnu-messun Ville Papun kanssa.[9]

Vuosina 2000–2001 Astala työskenteli Malmin seurakunnan varhaisnuorisotyönohjaajana. Hänellä on ammattikorkeakoulutasoinen kirkon nuorisotyönohjaajan koulutus. Astala jätti varhaisnuorisotyönohjaajan työn vuonna 2001 ja keskittyi muusikonuraan.[1][10][11]

Tutustuminen Tomi Putaansuuhun

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sampsa Astala tutustui Lordin perustajaan Tomi Putaansuuhun ensimmäistä kertaa vuonna 1995, kun hän osallistui Radiomafian järjestämään Kiss-aiheiseen tietokilpailuun. Molemmat fanittavat Kiss-yhtyettä, ja Astala on maininnut Kissin kitaristin Paul Stanleyn tärkeimmäksi esikuvakseen. Sekä Astala että Putaansuu pääsivät kilpailun finaaliin. Astala voitti kisan, kun hän vastasi viimeiseen kysymykseen oikein: Kysymys kuului mistä Kissin kappaleesta Foo Fighters on tehnyt cover-version. Astalan arvaus "Ozone" oli oikein. Palkinnoksi voittaja sai kolme vapaavalintaista Kissin CD-levyä.[12]

Joulukuussa 1996 Astala tapasi Tomi Putaansuun tämän järjestämällä Kiss-faniristeilyllä. Risteilyn määränpää oli Tukholma, jonne Kiss saapui esiintymään. Putaansuu pyysi Astalaa kitaristiksi uuteen Lordi-yhtyeeseensä. Astala kieltäytyi tarjouksesta sillä perusteella, että hän osaa soittaa vain omia kappaleitaan.[12]

Tomi Putaansuu soitti Sampsa Astalalle marraskuussa 2000 ja kertoi, että hän etsii kitaristia tai rumpalia Lordiin. Astala kysyi millaista musiikkia pitäisi soittaa: hän itse on rumpali ja haluaisi kokeilla. Putaansuu ihmetteli Astalan innokkuutta soittaa rumpuja: aiemmin Astala oli kertonut että on laulaja. Astala sai Putaansuulta Lordin demoja kuunneltavaksi, jotta hän voisi opettella kappaleet.[12]

Vuonna 2000 Lordin jäsenistö oli Tomi Putaansuu, Jussi Sydänmaa, Sami Wolking ja Erna Siikavirta. Kokoonpano lähti kuuntelemaan Astalan soittoa tämän treenikämpälle. Yhtye oli niin vaikuttunut Astalan soittotyylistä, että hänet otettiin yksimielisesti Lordin jäseneksi.[12][8]

Astala ymmärsi että Lordi on jotain erilaista, ja että yhtyeen pitäisi esiintyä näyttävästi. Astala innostui hirviöhahmosta, jota Putaansuu hänelle ehdotti. Astalan hirviöhahmoa varten yhtyeen entisen basistin Sami Keinäsen alien-puku otettiin osittain uusiokäyttöön. Astalan taiteilijanimeksi tuli "Kita", joka keksittiin naamarin näyttävistä hampaista.[7]

Koska Astala ei ole kovin pitkä, hän esiintyi virallisissa kuvauksissa korokekengät jalassa. Koska kengät olivat puuta, ne piti riisua jotta Astala pystyi soittamaan rumpuja. Myös rumpujensoittotyylin täytyi olla hirviömäinen: rumpuja oli soitettava näyttävästi ja isoeleisesti, jokaisen virvelirummun iskun piti lähteä pään yläpuolelta. Soittotyyli oli Astalalle raskas hirviöpuku päällä ja hirviönaamio rajoitti näkemistä.[7][13]

Lordissa Astalasta tuli yhtyeen musiikillinen johtaja, ja hän halusi yhtyeen toiminnasta mahdollisimman ammattimaista. Astalan johdolla Lordi alkoi harjoitella säännöllisesti ja yhtyeen yhteissoitto kehittyi.[7][13][14]

Astala oli ollut myös kaikissa aiemmissa yhtyeissään liikkeelle paneva voima, joka pitää yhtyeen pystyssä. Jos Astala ei päässyt Lordin harjoituksiin, muut saattoivan vain poltella tyytyväisinä tupakkaa, mikä oli täysin Astalan luonteen vastaista "lorvailua". Aiemmin Lordi oli epäsäännöllisesti työstetty projektiyhtye. Putaansuu onkin todennut, että Sampsa Astalan ansiosta Lordista tuli kunnon yhtye.[14]

Euroviisuvoiton kunniaksi Rovaniemi antoi kaikille Lordin jäsenille Rovaniemen kunniakansalaisuuden. Jokaista Lordin jäsentä palkittiin myös erikseen. Esimerkiksi Astalan "Kita"-nimen mukaan nimettiin nuorisokeskus hänen kotiseudullaan Karkkilassa. Astala oli mukana tilaisuudessa, jossa nuorisokeskus nimettiin hänen mukaansa.[15]

Euroviisuvoiton jälkeen Astala kiersi Lordi-yhtyeen kanssa Euroopassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa. Vuonna 2008 ensi-iltaan tuli Dark Floors -kauhuelokuva, jossa Lordin jäsenet ovat ihmisten tielle ilmestyviä yksittäisiä hirviöitä.

Ura vuodesta 2010 eteenpäin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astala erotettiin Lordista lokakuussa 2010, kun hän osallistui Suomen Euroviisukarsintoihin Stala & So. yhtyeen keulakuvana. Astala oli julkisuudessa näyttävästi esillä ilman naamaria, mikä rikkoi Lordin sääntöä, jonka mukaan yhtyeen jäsenten kasvoja ei saa koskaan paljastaa. Tämän vuoksi Lordi ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin erottaa Astala yhtyeestä.[16] Tammikuussa 2011 Astala liittyi Paul Stanley Boozing Society -yhtyeeseen, joka on Kiss-tribuuttibändi.[17]

Syksyllä 2016 Sampsa Astala julkaisi ensimmäisen singlensä ”Juhli elämää”. Kappale nousi Spotifyn viraalilistalla sijalle kahdeksan ja oli toukokuussa 2017 Radio Suomen soitetuin kappale. Myös Astalan kolmas single ”Pikkukaupungin poika” nousi julkaisua seuranneen kuukauden aikana Radio Suomen soitetuimmaksi kappaleeksi. Heinäkuussa 2017 Sampsa Astala ja Qma aloitti mittavan kiertueen, joka kattoi jokaisen Suomen kaupungin eli kaikkiaan 106 keikkapaikkaa. Astala tunnetaan myös Mötley Cruen klassikoita suomeksi versioivan Mötikkä-kokoonpanon laulajana.

Soolotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Iskusävelmät 1(2018)
  • Kesäepeli (2020)
  • Juhli elämää (2016)
  • Vappupallo (2017)
  • Pikkukaupungin poika (2017)
  • Mikä pahan tappais (2017)
  • Parta kutittaa (2017)
  • Uhanalainen (2018)
  • Siellä mun jouluni on (2018)
  • Setelit Lentää (2019)
  • Melodraamaa / Kaikki tai ei mitään (2021)
  • C-kasetti (2021)

Muilla levyillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c Ahlroth, s. 67
  2. Sampsa Astalan Kaikilla on taas kivaa -sinkku on aikamatka Lordin livebändin syntyhistoriaan – Takahuone takahuone.fi. Viitattu 20.6.2021.
  3. JÄRJESTYSHÄIRIÖ: Tuhlatut päivät, valvotut yöt Soundi.fi. Viitattu 9.5.2019.
  4. Järjestyshäiriö rokkaa Disneyn hengessä 22.7.2004. Mesta.net. Arkistoitu 9.12.2004. Viitattu 18.6.2008.
  5. Apulannan Hiekka-albumin kansilehti.
  6. Hanna Pakarisen Lovers-albumin kansilehti.
  7. a b c d Ahlroth, s. 69
  8. a b c Jouluyö, juhlayö. 21.12.2006. Vantaan Lauri. Arkistoitu 27.1.2015. Viitattu 18.6.2008.
  9. Timo Sainio: Meidän messu – Varhaisnuoret ja pyhän kohtaaminen Koti – kasvun paikka. Arkistoitu 26.5.2006. Viitattu 18.6.2008.
  10. Kita oikoo vääriä käsityksiä Lordista. Seurakuntaviesti. Arkistoitu 30.5.2007. Viitattu 18.6.2008.
  11. Hard Rock Hallelujah Aamun Koitto. Viitattu 18.6.2008.[vanhentunut linkki]
  12. a b c d Ahlroth, s. 68
  13. a b Täältä tulee hirmuinen Rölli 3/2004. Rumba. Arkistoitu 29.1.2007. Viitattu 18.6.2008.
  14. a b Ahlroth, s. 71
  15. View from Finland: How winning changes everything: Lordi's rise iht.com. 2006. Viitattu 21.6.2008.
  16. Announcement from the band – Ilmoitus bändiltä lordi.fi. 4.10.2010. Arkistoitu 6.10.2010. Viitattu 5.2.2011.
  17. Entinen Lordi-rumpali KISS-tribuuttibändiin v2.fi.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]