Optatiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Optatiivi-nimitystä käytetään imperatiivin eli käskymuodon tapaisesta tapaluokasta, jolla ilmaistaan epäsuoraa tai kohteliasta käskyä. Optatiivia esiintyy suomen kielen lisäksi muun muassa fäärissä, muinaiskreikassa, georgiassa, sanskritissä, turkissa ja joissakin saamelaiskielissä.
Suomen kielessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kielessä optatiiviksi on nimitetty lähinnä runokielessä esiintyviä -os, -ös -päätteisiä muotoja, esimerkiksi kävellös = kävele, ole hyvä!.
Joissakin kieliopeissa, varsinkin 1800-luvulla, optatiiviksi kutsutaan ko/kö-tunnuksisia muotoja, kuten olkoon, menkööt ja sanottakoon, kun taas ka/kä-tunnuksisia muotoja kutsutaan imperatiiviksi. Isossa suomen kieliopissa ko/kö-muotoja kutsutaan jussiiviksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aila Mielikäinen: Olkoot, hoitakoovat itse! Kolmannen persoonan imperatiivi Kielikello, 4/2008. Viitattu 22.7.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Henri Heinosen tekemä verbien taivutuskaava
- Voi, ällös itke, armas, enää! Maija Länsimäen artikkeli optatiivista