Béla Kun
| Béla Kun | |
|---|---|
 Béla Kun. Kuva vuodelta 1923. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. helmikuuta 1886 Szilágycseh (nyk. Cehu Silvaniei) |
| Kuollut | 29. elokuuta 1938 (52 vuotta) Moskova |
Béla Kun (alun perin Kohn, 20. helmikuuta 1886 Szilágycseh (Cehu Silvaniei, nyk. Romania) – 29. elokuuta 1938 Moskova) oli Unkarin kommunistisen puolueen johtaja lyhyen aikaa vuonna 1919 ja Unkarin lyhytikäisen neuvostotasavallan johtohahmo.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Béla Kun syntyi 1886 Szilágycsehin (Cehu Silvaniei) kaupunkiin kuuluvassa Lelen (Lelei) kylässä piirikunnannotaari Samu Kohnin poikana. Vuonna 1904 hän vaihtoi sukunimensä unkarilaisempaan muotoon Kun.[2]
Béla Kun opiskeli jonkin aikaa oikeustiedettä ja työskenteli sen jälkeen toimittajana eri lehdissä Nagyváradissa (Oradea), Kolozsvárissa (Cluj) ja Budapestissa. Yhden kantaaottavan kirjoituksen takia hän sai heinäkuussa 1907 puolen vuoden vankeustuomion. Vuodesta 1908 lähtien hän työskenteli Kolozsvárissa työväen vakuutuskassan virkailijana ja osallistui sosiaalidemokraattien toimintaan. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hänet kutsuttiin armeijan palvelukseen. Venäjän rintamalla hän joutui sotavangiksi, ja helmikuun vallankumouksen jälkeen hän liittyi Tomskissa ensin sosiaalidemokraattiseen, sitten bolševikkipuolueeseen.[2]
Maaliskuussa 1918 Béla Kunin johdolla perustettiin Venäjän kommunistipuolueeseen unkarilainen osasto. Kun teki yhteistyötä Leninin ja muiden bolševikkijohtajien kanssa ja osallistui Moskovassa ns. eserrien kapinan kukistamiseen. Marraskuussa 1918 hän palasi Unkariin ja perusti Unkarin kommunistipuolueen (Kommunisták Magyarországi Pártja, KMP), jonka keskuskomitean puheenjohtajaksi hänet valittiin.[2]
Helmikuussa 1919 Kun yhdessä muiden KMP:n johtajien kanssa vangittiin, mutta maaliskuussa hän vapautui Károlyin hallituksen kaatuessa. KMP ja sosiaalidemokraatit yhdistyivät Unkarin sosialistiseksi puolueeksi (Magyarországi Szocialista Párt) ja julistivat neuvostotasavallan. Sen valtionpäämies, "vallankumouksellisen hallitusneuvoston" (Forradalmi Kormányzótanács) puheenjohtaja oli sosiaalidemokraatti Sándor Garbai, mutta todellisena johtajana, "proletariaatin diktatuurin" ja punaisen terrorin päävastuullisena on pidetty Béla Kunia, joka virallisesti oli ulko- ja sota-asiain kansankomissaari (ministeri).[2]
Neuvostotasavalta luhistui sekä ulkoisiin ongelmiin – ensimmäisen maailmansodan ja imperiumin hajoamisen jälkeen käydyt rauhanneuvottelut voittajavaltojen kanssa kariutuivat, taistelut nykyiseen Slovakiaan ja Romaniaan kuuluvien menetettyjen alueiden takaisin saamiseksi epäonnistuivat lopulta, vaikka neuvostotasavallan armeija oli välillä onnistunut valloittamaan laajoja alueita – että sisäisiin ristiriitoihin. Maareformi jäi toteutumatta, talonpojat olivat tyytymättömiä ja elintarvikehuolto vaarantui. 1. elokuuta 1919 neuvostotasavallan hallitus erosi, ja Béla Kun pakeni Wieniin.[2]
Wienissä Kun ensiksi internoitiin, mutta kesällä 1920 hän pääsi lähtemään Venäjälle. Siellä hän osallistui sisällissodan taisteluihin Krimillä, toimi sitten puolueen tehtävissä Sverdlovskissa ja vuodesta 1921 lähtien Kominternin palveluksessa. Vuodesta 1928 lähtien hän kuului Kominternin johtoon, vuosina 1925–1936 myös Unkarin kommunistipuolueen keskuskomiteaan. Kominternin toimeksiannosta hän oli järjestämässä Saksassa ja Itävallassa kommunistisia kapinayrityksiä, jotka epäonnistuivat, mikä saattoi Kunin vastakkain itsensä Leninin kanssa.[2]
Stalinismin nousun myötä Béla Kun joutui vaikeuksiin puoluejohdon kanssa. Vuonna 1936 hänet erotettiin Kominternistä, minkä jälkeen hän toimi kustantamon johtajana ja kirjoitti tutkielman Sándor Petőfistä. 29. kesäkuuta 1937 hänet pidätettiin syytettynä trotskilaisesta myyräntyöstä ja vakoilusta.[2] Béla Kunin nimi oli esillä myös Nikolai Buharinia vastaan vuonna 1938 käydyssä oikeudenkäynnissä, jossa virallinen syyttäjä Andrei Vyšinski väitti hänen suunnitelleen Buharinin kanssa Stalinin murhaamista. Kun ei itse ollut läsnä tässä oikeudenkäynnissä, ja Arvo Tuominen onkin arvellut, että Kun oli jo siihen mennessä teloitettu, ”sillä muuten hänet olisi tuotu tähän istuntoon joko todistajaksi tai tuomittavaksi”.[3]
Tuomioistuimen mukaan Béla Kun kuoli moskovalaisessa vankilassa 30. marraskuuta 1939, mutta myöhemmin julki tulleiden tietojen mukaan hänet teloitettiin ampumalla 29. elokuuta 1938. Rákosin valtakaudella hänen nimeään ei Unkarissa saanut mainita, sillä Rákosi piti itseään tärkeimpänä kommunistijohtajana. Vuonna 1955 Béla Kun rehabilitoitiin.[2]
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvanveistäjä Imre Vargan tekemä Béla Kunin patsas pystytettiin Budapestin Vérmezőn puistoon 1986. Vuonna 1992 se siirrettiin sieltä Budapestin veistospuistoon (Memento Park, Szoborpark), kommunismin ajan julkisen taiteen ulkomuseoon. Sosialismin aikaan hänen mukaansa oli nimetty useita kouluja ja katuja Unkarin eri kaupungeissa. Budapestin Újpestin rantakatu (Újpesti rakpart) kantoi hänen nimeään vuosina 1986–1990.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Otavan Iso tietosanakirja, osa 4. Helsinki: Otava, 1962.
- Arvo Tuominen: Kremlin kellot, s. 247−250. Helsinki: Tammi, 1956.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Työmiehen joulu, 01.12.1919, nro 16, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.07.2017.
- ↑ a b c d e f g h 120 éve született Kun Béla Múlt-kor történelmi magazin. 21.2.2006. Viitattu 30.10.2024. (unkari)
- ↑ Arvo Tuominen: Kremlin kellot, s. 247−250. Helsinki: Tammi, 1956.
- ↑ Kun Béla (népbiztos). Wikipédia, 28.4.2024. Artikkelin verkkoversio. (unkari)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Béla Kun Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
