Boris Vilkitski
Boris Andrejevitš Vilkitski (ven. Бори́с Андре́евич Вильки́цкий) (3. huhtikuuta,1885, Pulkovo – 6. maaliskuuta 1961) oli venäläinen hydrografi ja katsastaja.
Pulkovossa Tsarskoselsky Uyezdissa (nykyisin osa Pietarin kaupunkia) syntynyt Vilkitski valmistui Pietarin merivoimien akatemiasta vuonna 1908. Hän osallistui Venäjän ja Japanin sotaan vuosina 1904–1905. Vuosina 1913-1915 hän johti Arktista hydrografista tutkimusmatkaa Taimyr ja Vaigatš laivoilla tarkoituksenaan tutkia edelleen Pohjanmeren reittiä.
Vuonna 1913 tutkimusmatka häm löysi Severnaja Zemljan joka on kenties yksi tärkeimmistä venäläisistä Arktisen ajan löydöistä[1]. Muita löytöjä olivat saari, joka nyt kantaa hänen nimeään Vilkitskinsaari, sekä Maly Taymyrin saaret ja Starokadomski.
Vuosina 1914–1915 Vilkitskin retkikunta teki ensimmäisen läpimatkan Vladivostokista Arkangeliin, löysi Novopashenniin-saaren (nykyinen Žohovin saari). Venäjän maantieteellinen seura myönsi hänelle arvostetun Konstantinus-mitalin[2].
Vuonna 1918 Vilkitski nimitettiin johtajaksi ensimmäiselle Neuvostoliiton hydrografiselle tutkimusmatkalle, jota ei koskaan tapahtunut, koska Pohjois-Venäjän interventiot olivat käynnissä Arkangelissa. Vuonna 1920 Vilkitsky muutti Britanniaan. Vuosina 1923 ja 1924 Vilkitski johti kaupallisia tutkimusmatkoja Karanmerellä Neuvostoliiton ulkomaankauppajärjestöjen kutsusta.
Myöhemmin elämässään Vilkitskin työskenteli hydrografina Belgian Kongossa. Vilkitski kuoli Brysselissä vuonna 1961.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Arctic Ocean Hydrographic Expedition 1910–1915 Malline:Webarchive
- ↑ Josephson, Paul. The Conquest of the Russian Arctic, 30.
| ||||||||||||||
